Kauniisti kukkivat liljat Hirvihaarassa, omalla pihalla. Pihan nurmikkoon ei ole tallattu polkuja. Poissa on astujat polulta, poissa elämä talosta.
Tuntuu pahalle mennä sinne, tyhjään taloon, hoitamaton nurmikko ja rikkaruohojen keskellä elintilaa hakevat kukat ovat voittaneet, saaneet loistavat värit terälehtiinsä. Pyyhin salaa kyyneliä silmäkulmasta. Kuinka se tämä elämä veikin kaiken senkin mitä kuolema jätti? Tuntuu ettei minulla ole mitään....
Olin siellä taas. Kävelin pihalla, katselin kuinka kaikki paikat huutavat tekeviä käsiä. Minulla ei ole intoa aloittaa siellä taas kaikkea alusta. Niin paljon on tapahtunut, paljon rikottua ja tuhottua, sellaista jota en saa takaisin ja miksi siis sinne palaisin? Kunhan nyt.... ja kaikki suunnitelmat ovat auki. Katsellaan kesä ja korjataan sato, mitäpä tässä muutakaan.
Vietimme pienen loman yhdessä siskoni kanssa. Kaksi leskinaista, elämän kolhimia, mutta ei kolhiintuneita! Terveys on onneksi melkoisen hyvä, pieniä kolotuksia ja kankeuksia alkaa tällä iällä olla ihan jokaisella, mutta mitä pienistä vaivoista. Oli todella ihan mukavaa, hienoja hetkiä, juttelua ja pohdintoja ihan kahden kesken. Emme herkutelleet hienoissa ravintoloissa, mutta kävimme tutustumassa paikalliseen jäätelön valmistajaan ja jäätelöähän oli ihan pakko maistaa. Hyvää oli.
Yrittäjärouvalla oli uusiakin suunnitelmia, vaikka hänen päivänsä karjatilalla, maidon tuottajana on totisesti työntäyteinen, kuten oli ollut se edellinenkin. Iltalypsyltä heinäpellolle, aamulypsylle, jäätelön tekoon ja avaamaan liikettä jossa oli useita asiakkaita meidän lisäksemme.
Alkutuotannosta suoraan kuluttajille, ilman välikäsiä, siinä on ideaa.
Sain ostaa luomu maitoa, suoraan tilalta, suoraan lypsäjältä ja voin sanoa ettei ollut laihaa maitoa!
Katsotaan mitä "poikii" lomamme. Ehkä tässä sellainen kunnon etelän lomakin jossain vaiheessa järjestyy, ehkä sinne kaihottuun Afrikkaan.
