Kesän värit ja varjot.

Torstaina sateenkaari piirsi värikaaret tummalle taivaalle. 

Paikallinen kesäterassikin oli avoinna, mutta en ole koskaan poikennut tuopilliselle, en nytkään.

Kuvahan on torilta Puulalle, pian koko alue on markkinatelttoja täynnä, torstaina kovin hiljaista torilla ja vesillä.

Kesä värjää maisemat ja tuomi on jo kukkinut monilla seuduilla. Taisi kova tuuli repiä kukat tavallista nopeammin, ainakin Pasilassa kukkien pieniä terälehtiä oli kuin lunta asfaltilla, kun siellä lauantaina kävelin. Kirsikkapuut ovat komeita, niitäkin alkaa olemaan puistoissa yhä enemmän. Hevoskastanjat koristavat Pasilaakin, vuosia sitten niitä oli vain Mannerheimintien varrella, harvassa pihassa silloinkin.

Kesäkukkia ei vielä monissa paikoissa ole ulos tuotu, hallan varaa sanotaan olevan aina kesäkuun kymenenteen päivään saakka. Maasta nouseva, maassa talvehtinut kasvi kestää kyllä kevät hallat ja lenkillä kuljin valkovuokkojen keskellä. Komeaa on luonto tähän aikaan, juuri parhaillaan kaikki värit voimakkaita, mutta juhannukseen jälkeen alkaakin sitten muutos toiseen suuntaan. Kukat ovat kukkineet ja alkaa sadon odottelu.

Kauniin kesän kunniaksi suuntaan oikein maaseudun rauhaan viikon lomalle, vaikka maaseutua se on tämäkin. Juhannuksena sitten kaupunkiloma, kun kansa rientää maalle, kaupunki tyhjenee, mutta silloinhan on sopivasti tilaa kulkurille joka haluaa katsella ja haistella kaupungin katujen tunnelmaa.

Kaikkeen tottuu, lomnailuunkin, kun ikää tulee tarpeeksi.

Piti kyllä mennä Viroonkin, ihan sopimuksen tein, että tulen... katsotaan nyt kuinka ja mihin väliin sekin sitten sovitetaan. Musiikkijuhlaa....

Joka solussa on elämä.

Elämää on jokaisessa solussa, hius tupessa ja varpaan kynnessä.
Ilman elämää kaikki on kuollut, sanoi lapsi, kun näki kuolleen linnun tiellä.
Nyt juuri alkaa olla linnuilla poikaset pesässä. Ruokaa kiidätetään kaiken päivää ja vaarat ovat vaanimassa jokaisella lennolla. Autojen kanssa tapahtuu törmäyksiä ja siinä on pieni lintu aina heikompi, joten tiellä näkyy kuolleita lintuja, joskin muitakin eläimiä. Siili on aina vaarassa tiellä, koska se ei juokse, vaan lyllertää hitaasti valitsemaansa suuntaan. Orava juoksi autoni editse ja kun jarrujalka on herkkä, en ajanut päälle. Kaikki jossa on elämää, saa elää.

Keväällä luonto herää ja uusi kasvu tapahtuu nopeasti jos lämpimät, aurinkoiset päivät viipyisivät lämmittämässä ja herättämässä ihmisetkin kesän tuloon. Itsestäni ainakin tuntuu ettei mikään vielä innosta, kovat tuulet ja melkein pakkasessa oleva lämpömittari tänäkin aamuna, vaikka aurinko sittemmin hiukan lisäsi plussaa mittariin.

Kukkia näyttävät ihmiset ostavan, pihoja ja patioita koristellaan. Eilen kampaajani kertoi häitä olevan tulossa, töitä riittää kampaajilla ja kaunistajilla kun koulunsa päättäneillekin järjetetään julia ja kuka nyt kaunistautumatta juhlisi. Ylioppilaat lakitetaan ihan tuossa tuokiossa. Jokin päätepiste sekin ihmisen elämässä, vaikka olisi parempi sanoa,että siitä se alkaa aikuisuus. Elämä on haaste monella tavalla. Valinnan mahdollisuuksia on olemassa, mutta osaako kukaan aina tehdä sen oikean valinnan vaikkapa koulutuksen suhteen. Saako työtä, sopiiko se ala sittenkään, vai tuliko väärin valittua. Moni onkin joutunut nykyisinä aikoina vaihtamaan ammattia ja työtä. Yritykset vähentävät työvoimaa, konkurssit ja yleinen lama. Elämä näyttää sitä huonompaa puolta, ajaa monia taloudellisiin vaikeuksiin ja henkiseen hätään.

Ei elämässä ole elämän iloa, jos siitä puuttuu perusturvallisuus.
Ilon voi löytää pienestä linnusta puun oksalla, sen viserrellessä lajitovereillensa, tai tien vierelle ilmestyneestä kukasta joka loistaa tummassa maassa kuin huomiomerkki.
Jokainen päivä antaa mahdollisuuden katsoa tarkemmin omaa itseänsäkin.
Olenko minä onnellinen omassa pienuudessani, elänkö onnellisena, vai haikailenko sitä toista elämää joka tuntuu olevan vain onnekkaiden osa. Onko olemassa parempaa kuin tämä, vai olenko minä tyytymätön siihen mitä minulla on. Minähän elän!

Haittavaikutukset.

Pitkä on lääkkeen haittavaikutuksista kertova lista!

Ostin minulle määrätyn lääkkeen, mutta kun tulostin netistä suomenkielisen käyttöohjeen ja tietoja lääkeestä, meni kyllä hämmästyksen suu ja korvat auki. Voiko olla tottakaan!

Ensiksi metsästin tätä lääkettä kuukauden ajan eri apteekeista, lääkemääräys kun oli kirjoitettu tämän lääkenimen edelliselle versiolle, jota ei ole aikoihin ollut edes saatavana. Toinen lääkäri kirjoitti uudelle, saatavilla olevalle,uden reseptin, mutt mietinpä muutaman kerran onko tämä lääke lainkaan terveellistä?

Että sellaista apua vaivaani joka ei ole saanut edes diagnoosia, kaikki kun on kesken, mutta lääkemääräyshän on niin helppo kirjoittaa. Ehkä sillä saa jonkun luulotautisen jopa parantumaan kun uskoo lääkken voimaan, vaikka siitä olis enemmän haittaa kuin hyötyä.

Jos noista sivuvaikutusoireista vaikka kymmenen iskee kyntensä lääkkeen käyttäjään, kumpi on parempi, kärsi vaivasi tai ota niitä lisää. Tätä lääkettä käytetään kolesterolipotilaille joille normaalit kolesteroliläkkeet ( statiinit ) eivät tuo toivottua tulosta. Se on varma, että statiini lääkityksestä on myös niin vaikeita haittavaikutuksia, että moni on lopettanut lääkkeiden käytön tyystin, moni lääkäri jo todennutkin niiden haitat, uutta se ei ole, mutta niistä ei potilaille kerrota.

http://www.terve.fi/kolesteroli/statiinit-aiheuttavat-lihaskipuja

Jotkut lääkärit ovat jopa ehdottaneet potilaalle lupumista statiineista, koska lopultakaan ei ole mitään tieteellisestikään varmaa siitä, että vain kolesteroolilla olisi vaikutusta sydän sairauksiin, kun syitä on muitakin, kaikkia ei edes tunneta. Tutkijoille olis kyllä muutakin täitä kuin tutkia sitä, montako kananmunaa ihminen voi turvallisesti syödä. Sekin tulos kun on niin ja näin eikä koskaan oikein.

Seuraava minkä teen, on oman rikkihappoarvoni tutkiminen, Siihen on olemassa pillerit joilla sekin selviää ilman mahaletkun nielemistä.

Saamaani lääkettä tuskin sittenkään alan jatkuvasti käyttämään, kokeillahan sen vaikutusta voi, ellei heti ola asiaa pii paaauton tilaamiseen. Lääkemyrkytys on aina mahdollinen kun joutuu happosalpaajien kierteeseen.

Että turvallisia haittavaikutuksia vain. Perunaa syömöllöä tietää, että siitä lähtee nälkä, mutta lääkkeitä syömällä usein henkikin.

Tutkittua tietoa jaetaan kuin rakeita taivaalta.

On aika toukokuun, rentukat kukkii ja nurmikko vihertää.
Ajelinpa asialle apteekkiin ja samalla poikkesin paikallisessa ravitsemuliikkeessä jossa oli pöydät täynnä nuorisoa. Lounastarjoilussa oli pizzaa, vapaasti itsepalvelutiskiltä saatavana, leikattuina annospaloina. Kas mitä tapahtuikaan. Nuoret hakivat paloja suuret lautaselliset. Hetken kuluttua he tyhjensivät lautasilta roskiin suuret kasat pitzan reunoja. Siis kaikki reunat roskiin.
Mihin on tultu? Pizzasta siis yödään vain juuri ja juuri se keskus. Ei taida tuokaan kauppatapa kannattaa lounaspöydässä! Arvelin jokaisen nuoren syöneen ainakin kahden pizzan keskustat, loput roskiin, jätevuori kasvaa leivällä.

Kunto ei ole kohillaan, ei. Jossain on vikaa, vikaa, vikaa, ja kunto sen kun putoaa, puhumaan ei pian kykene lainkaan kun ääni menee ja senkin kun puhuu, ääni vapisee. Eikä se ole ainoa vaiva, eikä vaikeinkaan. Aika aikaa kutakin, eihän kukaan ole tänne elämään jäänyt jos kunto pettää.
Kaikesta huolimatta pitää katsoa huomisia kohti. On paljon kokemattomia asioita ja käymättömiä paikkoja!
Pakko on ollut jättää tekemättä ikkunanpesut, mutta vielä niistä läpi näkee, eikä kesä ole ohi. Kunhan tässä...

Munia saa syödä, öljyjä pitää lisätä joka ruokaan, roiskia edes lautaselle jos ei ihan siinä lihaviipalettaan uita, tai salaattiansa siihen upota. Oliiviöljy on minusta viho viimeinen tuote, se maistuu liikaa. Sillä pilataan valmiskastikkeet ja monet öljyssä kypsennetyt tuotteet.
Ei maistu minulle, eikä monelle  tuttavallenikaan.
Löytyiköhän noille elintarvikkeita ja rasvoja tutkiville tutkijoille oikeaa työtä?
Löytyykö sellaista tutkittavaa, ettei olisi tarve vähintään joka vuosi muuttaa määräyksiä ja sallittujen luetteloa. Munien syönti kiellettiin, sallittiin ja nyt taas jokin rajoitus niihinkin. Sitten mainoksessa kaupataan taskupurkkaa. Mikä on taskupurkka? Ettei ihan biljardi., tai joku muu pallopeli ettei purkkapalloja tarviis...

Kyllänyt naisillekin on uutta tietoa tarjolla. Oletko aina kuvattanut hiuksesikin väärin? Kyllä iltapäivälehtien sivuilla väärät tavat oiotaan, tee näin ja olet taas niin viehättävä.
Syö suklaata ja juo punaviiniä, niillä laihtuu! Terveellisyydestä ei sanota mitään, mutta eiköhän sekin  selviä kunhan nyt kuukaudenkin sinnittelevät noilla kahdella tuotteella. Vosikohan joku tutkia kuinka paljon laihtuu kun lopettaa syönnin kokonaan? Kuinka kauan kestää saavuttaa ihanne paino, tai senkin alle, koekaniineja varmasti löytyy kun asiaa aletaan oikein tutkimalla tutkimaan.
Paljonko vauvan talkkia voi työntä nenäänsä, sekin selvisi telkkari ohjelmassa. Monta vuotta, monta lusikallista päivässä. Toinen syö teippiä rullan päivässä, mahtaako laihtua.

Näistä se on tämän ajan uutisvirta täyttynyt ja lisäksi momesta muusta uutisesta jota en ole edes viitsinyt rekisteröidä mieleeni, niin tyhjää ja tyhmää on uutisointi ja tutkimustulokset.
Mistä se valtio oikein tutkijoille maksaa? Noista turhista munansyönnin suosituksistako?

Äidille.

Omaa äitiä ja kahta mummoani muistaen kuva juhannusruusustani ajalta jolloin Äiti usein ihaili tätä komeaa kukkivaa pensasta takapihallani.

Junat ja jalat.

Alkaa olla valoa ja kivat kelit aamulenkilläkin. Eilisen 0,5 oli tänään 6,2 .
Yhä vahvemmin mielessä se Lapin loma jonka varausta tässä olen siirtänyt ja siirtänyt kun aina sattuu päällekkäisyyksiä velvollisuuksiin.

Nyt ovat talvikauden menot selän takana ja uusia suunnitellaan.
Peruuntuivat tulossa olleet juhlatkin, osallistujia niin vähän ettei kannata isoa hotellia varata, liian kallis kai monille se tarjous sitten olikin. Lomahotellit tarjoavat kilvan palvelujaan juuri nyt, kun lomakausi ei vielä ole kuumimmillaan. Hinnatkin kohoavat kun alkaa katselemaan majoitusta heinäkuulle. Etelän lomakohteillakin paljon tarjouksia.
Lentolippujakin saa halvalla. Onneksi kotimaan matkoilla voi hyödyntää omaa autoa ja nyt junillakin pääsee edullisesti, jos sattuu asumaan "asemapaikkakunnalla" josta juna vie. Harvoja asemia enää käytetään. Pohjoisen junakin pysähtyy enää vilkkaimmissa kaupungeissa. Monen aiemmin vikkaankin aseman ohi juna menee jopa viheltämättä. VR kärsii liiketulojen vähyydestä, osa syy lienee suljetuissa asemissakin. Maaseudun ihminen ei pääse junaan ellei mene jollain kyydillä lähimmälle asemalla ja moni katsoo, että meneekin koko matkan jollain muulla kuin junalla.
Lippujen ostaminenkin on tehty hankalaksi.

Ajelin tuolla etelän suunnalla ja mietin kuinka Mäntsälästä lähdettiin aina pikajunalle Riihimäen asemalle. Hyvinkää on lähellä, mutta siellä eivät ne "pohjoisen pikajunat" sitten pysähdy, ei, pitää ajaa Riihimäelle. Nythän juna kulkee Mäntsälän halki, mutta Lapin matkaajan on tehtävä junalla kulkien monta vaihtoa. Siksakkia junalla.

Nyt ei junalla, eikä paljon autollakaan. Taitaa olla terveellisintä käyttää apostolin kyytiä. Olis asiaa apteekkiin.

Politiikkaa ja maanjäristyksiä.

  Toukokuun aamu ja miinus asteita mittarissa.
  Pitää sitä, pitää tätä, sanovat kaikki. Miksi pitää jos ei taho, onko kaiken pakko olla aina valmiina?
Nyt tahon tietää mikä mato minulla on, veto pois kuin vanhasta käpykellosta joka ei kukkunut koskaan minun seinälläni. Seinäkello raksuttaa ja mittaa minuutteja, olen herännyt, mutta en ole hereillä sillä tavalla kuin tahtoisin. Se vain on niin.

  Politiikka valtaa otsikoita, hallitusneuvotteluissa odotetaan tuloksia, kysymyksiin vastauksia, mutta se on oikeastraan ihan yhden tekevää minun kannaltani, En voi vaikuttaa päätöksiin, mutta seuraavat neljä vuotta on tyydyttävä tämän valitun eduskunnan päätöksiin, ellei sitten uusia vaaleja ennen sitä, Voihan se kestää uuden hallituksen kokoaminen, epäonnistuakkin.
   Politiikka ei ole ainut asia joka tässä kevään korvalla on ihmisten huulilla.
  Väkivalta, henkirikokset, suuret luonnon katastrofit ja pakolaisten pelastaminen merestä ovat ihan joka aamun uutisissa. Miksi kaikki on kääntynyt ihmistä vastaan? Maanjäristykset koettelevat juuri siellä, missä rakennuskanataa ei ole rakennettu järistyksiä kestämään. Katsoin netissä liikkuvan videon jossa ihmiset juoksivat pakoon kaduille sortuvia rakennuksia. Jäljelle jäi vain kasa tiiliä ja laastia. Missään ei näy vahvaa betonia,ei rautoja, ei mitään mikä olisi suojannut ihmisiä kodeissaan. Talot kaatuvat kuin korttitalot. Jos nyt ne vanhat ihmiset joita olen joskus kuunnellut, olisivat kaiken näkemässä, he sanoisivat, että kaikki on kerrottu Raamatussa jo tuhansia vuosia sitten. Nyt tapahtuu vain se mitä on ennustettu, koska ihmiskunta ei ole seurannut Jumalaansa.
  Miksi Jumala on niin ankara tuolla kehitysmaissa, että antaa ihmisten kärsiä nälkää ja janoa, kitua tautien kourissa ja pelätä aseita? Vai onko koko maailman tapahtumat samaa sotaa Vanhan testamentin veljes riitojen jälkeen, päättymätöntä rotujen ja kansojen taistelua joka on kerrottu jo ammoisina aikoina. Tahtoisin tuntea sen Jumalan joka rakastaa kaikkia ihmisiä.
  Milloin kansat ovat veljiä keskenään?
  Tuleeko sitä aikaa jolloin kenenkään ei tarvitse paeta kodeistaan, ei itkeä sortuneen kodin raunioilla odottaen pelastajia, eikä suojautua aseilta. Milloin me teemme jotain niiden hyväksi joilla ei ole mitään?
  Kuinka kauan meidän pitää katsoa riutuneita, nälkiintyneen ja peloissaan olevan lapsen kasvoja?
  Milloin meidän omat vaatimuksemme ovat täyttyneet ja meillä on aikaa katsoa sinne missä hätä ja puute on todella olemassa, ei vain tulossa?

Vanhusten hoito ja testamentti.

Juuri eilen luin kuinka paljon riitoja ja kuinka monin tavoin perinnön jaoissa tapahtuu.
Kuuntelin televisiosta erään miehen kertomusta omien vanhempiensa hoitamisesta ja kaikesta sotkusta jota siihenkin voi liittyä.

Kuinka ihminen joutuu syytetyksi, pidätetään epäilustä, että on antanut isälle väkisin lääkkeitä, vaikka mies on hoitanut vanhempiansa jo kymmeniä vuosia.  Aiheeton pidätys ja syytös ovat ynhä mielessä painajaisena joista hän ei varmasti ikinä selviydy. Jos omasta mielestänsä on tehnyt kaiken minkä voi ja kiitoksena saa sitten siskonsakin syytökset, se on varmasti raskas pala joka vaatii pitkän terapoinnin ja vahvan luonteen, että ne voisi unohtaa ja antaa anteeksi.

Kun sitten vanhemmat ovat tehneet testamentin poikansa hyväksi, siten palkinneet saamansa hoidon ja huolenpidon, se testamenttikin piti käydä oikeuden kautta, lisäksi kun, sisko vielä epäili, että vanhempien rahoja on väärinkäytetty, veli nostanut rahaa omiin menoihinsa ja sekin piti oikeudessa todeta, että poika oli hoitanut kaiken lain mukaan, saamiensa valtakirjojen puitteissa.
Että sellainen kiitos siskolta veljelle joka asui vanhempiensa kanssa ja kolmekymmentä vuotta oli vastuussa vanhempiensa hyvinvoinnista jossa sisko ei mitenkään heistä ketään auttanut.

Kun ajattelen omaa äitiäni, hän hoiti vanhempansa ja jäi tyhjin käsin, kun muut olivat hoitaneet asiat ikäänkuin selän takana. Olisi ollut siinäkin oikeudenkäynnin paikka, mutta parempi jättää suuret riidat sivuun ja elää itsellensä kiitollisena siitä, että vanhemmilla oli loppuun asti kaikki hyvin, kun hän hoiti ympäri vuorokauden karkailevaa äitiä, sitomatta ja lukitsematta, jota laitoksissa tehdään.

Kyllä jokaisen pitää silloin, kun lääkäri vielä antaa todosituksen, että; testamentin tekijä on testamenttia tehdessään ollut täysissä ruumiin ja sielun voimissa ja ymmärtänyt mitä hän vakuuttaa allekirjoituksellansa ja että todistajat ovat olleet samanaikaisesti paikalla ja tienneet todistavansa tehtyä testamenttia siinä allekirjoitustilanteessa.

Minun testamenttini on laillinen.
En silti voi poissulkea asiaa, että joku perillinen vie sen oikeuteen, kaikki kun on näköjään mahdolliosta, testamentista huolimatta, kuten eilen kantaa ottamassani lehtikolumnissa todettiin.
Joku uskoo jääneensä vähemmälle.

Puhtaus on puoli ruokaa.

Kuvassa viime kesän "työpaikaltani" eräs varasto.
Kaikille ei ole selvää, että isoissa keskuskeittiöissä vaaditaan tilaa ja tavaraa muuhunkin kuin ruokien valmistukseen. Sieltä lähtee päivittäin kymmeniä lämpökappeja pitkin kaupunkia, täynnä suurempiin tai pienempiin vuokiin pakattua ruokaa, joskin kylmääkin tavaraa on jaossa.

Koko tämä tila, takaseinään saakka on täynnä teräs astioita kansineen, On siellä muutamia styroks laatikoitakin, kaikki tiskikoneen läpi käyneinä, puhtaina ja järjestyksessä.

Kun seuraa noita "kuppilat kuntoon" ohjelmia ja näkee kuinka epäsiisteissä tiloissa ruokaa valmistetaan, tulee mieleen vältellä kuppiloita. Kun ruoka valmistetaan siistissä tilassa, sen laadussakaan ei varmasti tämän keittiön kohdalla ole valittamista, tietää ettei ruokaan missään vaiheessa pääse pöpöjä. Kun astuin tähänkin tilaan,olin kuin Liisa Ihmemaassa. Kaikki paikat loistivat puhtautta, kiilsi teräs ja tuoksui puhdas.

Oli hienoa saada tehdä viikko töitä näissä tiloissa, patoja en nyt tähän samaan kuvaan saanut, enkä tiskilinjaa, mutta korjataan. Laitanpas molemmista kuvan tähän alle.
Hyvää ruokahalua, vaikka ruoka kuvista puuttuukin. Puhtaushan on puoli ruokaa.

Läheisen menettäminen.

Kuulin puhelimessa rekkaonnettomuudesta.
Nuori kuljettaja kuoli jäätyään puristuksiin katolleen kääntyneeseen hyttiin.
Jokainen auton oven avaaminen, avaimen kiertämin virtalukossa ja autolla liikkeelle lähteminen voi olla se viimeinen matka. Niin käy maanteillä lukemattomia kertoja. Jokainen onnettomuus jättää pysyviä jälkiä ihmisiin. Suru on liian kova hinta missä tahansa onnettomuudessa, mutta niille kun ei mitään voi. On myöhäistä sanoa onnettomuuden jälkeen sanaa  j o s, sen lausuminen on turhaa aina kun jotain on tapahtunut.

Tuntuu pahalle ko. onnettomuuden uhrin läheisiä. Perheenlisäystä tulossa, omaisilla on monta ajatusta. Haluaisin sanoa, että suru on vaikea kohdata, onnettomuuden syitä turha etsiä, koska mikään ei muutu. Läheisen menettämisen jälkeen tärkeintä on muistaa, että elämän on jatkuttava. Vain aika parantaa ja auttaa hyväksymään tapahtuneen. Se vie aika, mutta sinä hetkenä kun muisteleminen ei enää tunnu pahalle, on muistoissa voima jokaiseen huomiseen.
Itse jäin liian pitkäksi aikaa miettimään ja suremaan kohtaloa, enemmän siinä aluksia kai miettii omaa surullista tilannettansa, menettää läheisen ihmisen, kuten minä, jäin yksin ja ensimmäisinä päivinä oli kaksi suurta asiaa mielessä. Kuinka minä jatkan, mitä teen? Kun omat tuntee lopulta suostuivat ajattelemaan asiaa järkevästä, ikään kuin silmät avautuivat huomaamaan, että Hän menetti koko elämän, minä saan jatkaa. Vieläkin on joskus äärettömän ikävä.

Ainakin minulle on vaikea luoda mitään mies suhteita, koska aina taustalla on mielessä se menettäminen, helvetillinen kaipuu ja ikävä jota ei koskaan haluaisi uudelleen kokea.
En voi antaa itselleni lupaa rakastua, kiintyä keneenkään liian läheisesti. Side on olemassa, vaikka se ei mitenkään saisia elämässä vaikuttaa. Saa nähdä olenko koskaan tunteiden osalta vapaa, vai onko aina se uskollisuuden vala mielessä jonka aikanaan vannoimme.
Joku sanoikin aikoinaan,että avioliittohan solmitaan vain kuolemaan asti.
Kukan ei ole sanonut, molempienko kuolemaan.
Odotan yhä sitä suurta tunnetta joka vie vanhat muistot mennessään ja antaa tilaa uudelle.
Onko sellaista edes olemassa?

Otan osaa tuon onnettomuuden uhrin omaisten tuskaan.

Liitteenä kuvaus 15.8.1997 tapahtumasta 4-tiellä