Elämässä on usein edessä haarautuvia teitä ja katuja, joskus joutuu kiipeämään portaita sydän pakahtuen päästäkseen määränpäähän.
Tulee eteen pitkospuita joilta ei saisi sivuun poiketa, ne on rakennettu kulkijan ja luonnon turvaamiseksi. Korvessa on korven lait, vaikka kaikkea uhanalaista luontoa pyritään säästämään rajoittamalla vapaata liikkumista niissä maastoissa jotka ovat herkkiä haavoille. Monissa luonnonpuistoissa pitkospuut ovat ainoa luvallinen reitti tutustumiseen ja liikkumiseen.
On laitureita joille tullaan ja joilta lähdetään.
Kuvan laituri liittyy erääseen tapahtumarikkaaseen matkaan jonka päättyessä päättyi muutakin kuin matka. Laituri on suurten huvialusten käytössä ja toivon joskus sellaisille laitureille vielä astelevani, joilta alkaa tuntematon matka. Laituri on kuin silta tulon ja lähdön välissä.
Elämän tutkimattomat tiet, eläen ja kokien, ovat valintamahdollisuuksia joita ei kukaan kai aina valitse oikein. Kulkee väärää tietä kunnes huomaa erehdyksensä. On vain kaksi mahdollisuutta, jäädä paikoilleen ja hyväksyä olemassa oleva, tai lähteä, palata takaisin, tai jatkaa matkaa uusia valintoja tehden. Oma mielentila on ihmiselle tärkein peruste lukea itseään. Olenko minä nyt osannut kaiken oikein tehdä, olenko saavuttanut sen mitä halusin ja etsin?
Ei kai ole tärkeintä saada kaikkea mitä on tarjolla, mutta saavuttaa mielen rauha kaikkien valintojensa ja tekojensa seurauksena, tai niistä huolimatta. Se on kuin määräsatamaan saapuminen. Pääsee valitsemaan uutta matkaa, kokeilemaan uusia polkuja ja kulkemaan uusille laitureille lähteäksen tai palatakseen.
Olen omalla laiturillani, valintojen edessä on aina yksin. On ihanaa muistaa mitä on saanut elämältä kuin lahjaksi, mutta samalla taustalla velloo ajatus siitä mitä se antoi ylimääräisenä painolastina.
Kun oppii tietämään minne on matkalla ja miksi, saavuttaa ehkä määränpäänsä ilmna suuria pettymyksiä
Koetut pettymykset kasvattavat, jokainen matka on opettanut kuinka tärkeää on matkalla olemisen lisäksi palata kokeneempana,osata käsitellä muistoja ja unohtaa harmit.
Koko elämä on kulkemista kohti jotain tuntematonta. Jokainen väliasema ja pysäkki ovat vain rikastuttamassa matkaa kunhan ei päästä omaan mieleensä katkeruutta ja vihaa joka pilaa koko loppumatkan.
Elämäni pursi kulkee vaahtovanan jättäen monien satamien kautta. Monille asemille elämän juna kuljettaa, monia ihmisiä kohtaa ja koskettaa kun ei vain lähtölaiturille katsomaan lähteviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti