Maksaa Tillikan Kesäterassilla

Terveiset Tampereelta jossa viikko vierähti.

Ilmat eivät niin suosineet, mutta mitä sen väliä, sisällä ei sitten satanut. Ainoan ostetun aterian koko viikolla nautin kuvan mainosvaatteen alla. Silloin paistoi aurinko ja olin kulkenut kaupungilla jo melkoisen tovin uteliain silmin ja tiedonhaluisena kaikesta mitä matkareitille osui ja mitä suunnittelin. Kaikki ei mennyt "putkeen", mutta ruokailu oli enenmmän kuin 10 +.

Olin aamulla haukannut huoneessa vain yhden viipaleen vanhaa kunnon Reissumiestä. Iltapäivän tullen alkoi vatsassa kurista ja silmäiltyäni tarjolla olevia ruokalistoja, joihin kadulla kulkiessa silmät osuivat ja olinhan kävelemässä jo Pitkäniemeä kohti nälkä kasvoi Tammerkosken sillan pielessä.

Tillikan listalla oli maksaa! sinne siis, tilaus sisään, terassille hiukan vielä aurinkokin pilkisteli ja voin suositella Tillikan kokkia. Ruoka oli sitä mitä sen pitikin olla ja nälkä pakeni melkein seuraavankin päivän osalta.

Tuolla vastarannalla oli auringosta nauttivia aiemmin kosken  kuohuja kuunnellessani melkoisesti jopa nurmikolla istuskellen.

Tampereella oli kesä, mutta kukat puuttuivat Tillikan kukkalaatikoista. Harmi, kun toisella rannalla ja katujen varsilla oli kukkia, kukkia kantoivat kulkijat kasseissa kotiinkin, parvekkeet kauniiksi istutuksilla. Kesäni jatkuu uusin suunnitelmin, uudella paikkakunnalla ja mukavahan se oli Tamperekin matkailijan silmin.

Iltanäkymiä.

Illan varjo ja valot. Päivä alkoi vesisateella, pieniä taukoja lukuun ottamatta on vettä saatu tasaista tahtia.
Sattuipas se taas tällainen sää kun piti oikein ulkoilla ja tutustua kaupunkiin. Onhan sitäkin tehty, mutta moni suunnitelma kariutui sateen ja osin oman innottomuuden vuoksi.
Kai se on huomenna huone luovutettava, vaikka perjantaihin asti olen maksanut. Ei voi muuta, perjantaina on tarkoitus olla jo ihan toisessa paikassa. Saas näkee mitä vaari tekee.
Jalkoja tuli sentään sateessakin ulkoilutettua ja sauna teki hyvää kastuneelle keholle ja heikolle itsetunnolle. Laukun pakkasin valmiiksi. Huomenna on kutsuttu kahville ja samalla minulle kuulemma luovutetaan lahjakortti kesän lomia varten! Hyvä, hyvä, paitsi lasketaanko kesäksi jos heinäkuun lopulla lähden Lappiin ainakin viikoksi ja jos ei hyttyset syö kuivaksi, viivyn toisenkin. Katsellaan...
Saunan jälkeen niin laiskottaa, mutta käsityö tuossa niin houkuttelevasti on odottamassa, iltatyöt mukana. Ehkä tässä sitten vielä virkataan.

Syntymäpäiviä ja ajan kuluttamista.

 

Kaksi kakkupalaa otin lautaselle sunnuntaina, äitini syntymästä 101 vuotta, lapsenlapseni täytti 35 ja tänään on siskon lapsella syntymäpäivä. Onnea heille ja äidin muistolle pieni herkkä hetki myös tänä 23 päivän aamuna.                                         Muutahan ei vielä tähän matkaan merkittävää ole muistiin laitettavakaan, ei näin julkisesti kaikkea. Askelia kertyi eilen tuolla kaupungilla, tänään aion mennä bussilla hiukan etäämmälle, on keskusta aika tukkoinen ja kaduilla vaiika mitä keiloja ja esteitä. Etteikö katutöitä missään, no täällä kaupungissa on sillatkin poikki. Liikenneväyliä ei tunne Googlekaan!  Tämän päivän matkani Ouluun peruuntui. No onhan kesää vielä ensiviikon jälkeenkin ja se viikkohan minulla kuluu taas työn ja loman merkeissä. Nyt lenkkipaita parempaan, tukka ojennukseen, laukku olalle ja baanalle!

Juhannuspäivä oli ennen 24.6. nyt milloin viikonloppuun osuu.

Taivas harmaa, lämpötila ulkona alle +10 asteen ja kosteaa sateiden jälkeen. Uudet sateet tulossa, kertoo ennuste.

Eipä innosta istumaan ulos kahville, torikahviossakin palelee.

Olen joutunut miettimään ruokaa ja ravintoa jo kymmeniä vuosia, mutta kolmisen vuotta on ollut todella vaikeaa monien erilaisten oireiden kanssa tasapainottelua ja oman hyvän olotilan etsimistä.

Tutkimuksissa olen juossut, lausuntioja saanut ja leikkauksella on uhattu. Miksi se laikkaaminen on lääkäreillä ensimmäinen asia joka juolahtaa mieleen? 

Miksi ei tehdä jotain muuta. Tiedän, että suolistossani on tulehdustila. Se vaatii hoitoa, muuta kuin leikkausta, mutta kun ei. Tiedän, että tulehtunutta suolistoa hoidetaan nestehoidolla, tiputetaan ravintoliuoksena ravinteet ja saadaan tilanne rauhoittumaan, kun suolistoa ei ns. ärsytetä millään tavalla. Ei täällä lääkärille ole tullut edes mieleen ja suolihan kuroutuu tulehtuessaan ja kun tilanne kestää ja kestää,

Otinkin ohjat omiin käsiin, vaikka verikokeissa ei ollu laktoosista, enempää kuin keliaankaan viittavia tuloksia, jokin on vialla ja se jokin on sittenkin muulla tavoin hoidettava kuin leikkauksella. 

Se on sitten edessä, jos mikään oma suunnitelmani ei anna myönteisiä tuloksia.

Jopa hoitava lääkärini oli samaa mieltä, kun kerroin mitä olen kokeillut ja mitä suunnittelen.

Niitä reseptilääkkeitä joita hän määräsi, sanoin, etten syö. Otan ohjakset omiin käsiin.

Tuloksia on syntynyt.

Ei ole närästystä. Refluksin vuoksi ei kurkussa polttele. Ei kurise ja möyri maha kuin nyrkki siellä yrittäisi ulos kaasun avulla. Ei ole ripulia, eikä uloste ole kuin savivelliä. Ahtautta suolessa on, mutta eiköhän se tästä sekin kun suolisto rauhoittuu.

Ainoa mikä hiukan ärsyttää, ovat kypsyttämättömät juustot. Vahvat, pitkään kypsytetyt rasvaiset juustot maha sietää murisematta. Siispä kaikki MSM jauheet, Goji marjat, merilevä, yms. joita lääkärit eivät edes ravintona tunnusta, ovat  "jokapäiväistäleipää" minulle. 

Vaatihan se muutaman viikon tunnustelun, kokeilun ja tuntemuksien keruun tämä omahoito-ohjelma, mutta olen hyväksi havainnut ja tästä on hyvä jatkaa.

Sade, tuuli, eikä halla eivät vie tätä hyvää tunnetta. Uskallan syödä juuri niitä ruokia jotka tiedän turvallisiksi vatsani kannalta, kokeilen sellaisiakin joita en ole vuosiin voinut suuhuni laittaa ( tyrni, karpalot, herukat, puolukka, puna- ja vakoviini, herneet, listassa on mittaa), mutta nyt nautin tuntematta mitään oireita, ellen mahdottomuuksiin mene. Laivalla otin puoli lasia punaviiniä lounaalla ja hurraa, ei mitään haitannut. Juomaan en ala, mutta ruokailussa viini on sittenkin parempi kuin maito, mehuista kun en välitä.

Näissä merkeissä, nautin oireettomista hetkistä ruokailujen välillä. Nukun paremmin, kun ei kaiken aikaa närästä ja kirvele kurkussa. Juon vettä, vettä ja vettä, vaikka se ei hyvälle täälläkään maistu. Sitruunaa jos siihen hiukan puristais, ehkä sekin muuttuis nautinnoksi.

Tulkoon se tämän ajan Juhannus, muutaman päivän ennakolta.

Satoi tai paistoi, makkaraa en grillaa, en muutakaan, mutta nautin kaikesta siitä mitä suuhuni harkiten laitan.

Metsämietteet.

Mustikka kukkii runsaasti. 

Metsässä liikkuminen on kuin hunajaa kitkerään mehuun. Siellä voi nauttia silmin ja korvin, maistella luonnon kasveja ja tuoksutella metsän eri vivahteita hajuina.

Harvalla kaupunkilaisella on mahdollisuus päästä edes kerran viikossa ihastelemaan kesää suoraan luontoon, varsinkaan metsään. Rakennetut kaupunkipuistot tarjoavat sentään kukkia ja pensaita joita voi ihailla.

Lupiinit kukkivat teiden penkoilla. Aikansa ne ovat kauniita katsella, mutta kun tuo kasvi komeudellaan valtaa tilaa kaikelta muulta meidän luontoon kuuluvalta kukinnalta. Päivänkakkarakin tukehtuu Lupiinin joukossa, Puna-apila ja päivänkakkara, kissan ja kurjenkellon sinisten kukkien täplittäissä peltomaisemaa jossa omat luontaiset luonnonkukkamme saavat rehottaa ilonamme, ovatkin jo harvinaisia teiden varsilla. Valtavia voikukkapeltoja oli kyllä tuolla 66 ja 18 teiden varsilla, komeita nekin. Kunpa meilläkin opittaoisiin viljelemään voikukkaa niin, että se arvokas ja hyödyllinen kukinto kerättäisiin käyttöön, samoin lehdet. Arvokasta työtä tekisi se joka ne talteen keräisi ja hyödyntäisi kansan ruokapöytiin! Kuulin, että jossain voikukkaa kasvatetaan ihan ravinnoksi, siis kasvatetaan, ei vihata rikkakasvina. Hunajaa keltaisista voikukista, kotimaista työtä kun voikukankin hyödyntäminen tarjoaisi. Nyt kehittelemään innovaatiota uusiin tuotteisiin kansan suuhun!

Meillä vain valitetaan kuinka se ja se taas viedään, nyt saa vain sen ja sen verran käteen, mutta kun se nyt näyttää olevan pakko karsia hiukan kaikesta, emme voi edes kuvitella että suuria pääomia omistavata luopuisivat samalla prosentilla kuin vähemmän omistavilta viedään. Jokin määrä pitäisi olla, ja sehän on helppoa, muutama prosentti ihan kaikesta, turhista tuista luovuttava kokonaan.

Nyt olisi hyvä aika ihan jokaisen opetella tulemaan toimeen vähemmällä. Luonto tarjoaa evästä ja ravintoa, jos nyt ei ihan ilmaiseksi, niin halvalla kuitenkin. Marjat ja sienet koriin ja kotiin, kun niiden aika on. Niillä jatkaa kummasti laihaa kukkaroa joko keräämällä myyntiin, tai syömällä sadon itse.

Radonko syynä oireisiini?

Jotain kumman levotonta on minussa.
En ymmärrä tätä asuntoa, täällä henki on tukossa, ääni menee vähän väliä ja aamulla silmät vuotavat kuin kevät puro. Täällä on jotain joka ei sovi minulle, lisäksi täällä ajoittain joku hengittää selkäni takana!
Onko se kummitus vai hyvä henki, en tiedä, kun ole nähnyt, mutta kuullut useinkin.
Viikonloppuna kukaan naapureista ei ollut kotona, mutta varhain aamulla kun laitoin aamukahvia, kulki joku yläkerrassa. Jopa oven saranan kuiva narahdus kuului pariin kertaan.
Tiedän ettei siellä ole ketään, enkä pelkää, mutta ihmettelen ja nyt jo mietin haluaako se minun muuttavan pois, antamalla noita oireita joita en osaa selittää, koska, kun olin viikon pois, ei vuotanut silmät, ei ollut ääni hukassa, eikä kukaan olematon hengittänyt selän takana, koska tiesin kuka nukkuu toisella petillä.
Elämä antaa haasteita ja haastaa jopa olemattomilla ihmeillä, tai, onhan noita ihmeitä. Koko elämä on ihme.
Joskus se panee vain miettimään kaiken olevaisen ja olemattoman merkitystä ja tarkoitusta. Miksi minä sain juuri tämän osan ja roolin suuressa ihmisten näytelmässä jossa osat on jaettu ennalta, en voi vaihtaa roolia, roolivaatteetkaan eivät muuta sisältöä jossa on vain elettävä mukana. Jotkut yrittävät ohjailla, kokka vain kääntyilee eri suuntiin ja itse on yritettävä olla ohjaamassa elämän purtta karikoidenkin kautta tyveneen, ellei satamaan, niin ainakin turvallisille vesille ettei kaiken aikaa tarvitse miettiä mitä ja minne, kuka olen ja minne olen menossa. Ei tämä ole helppoa tämä elämä.

Kun juuri ja juuri jaksaa kannatella itsensä, tuo joku tapahtuma tai asia taas miettimisiä ja tuskaa muiden tekojen takia. Miksi ihmiset eivät ajattele tekojansa. Miksi joku uhraa lapsensa muka rakkauden vuoksi. Miksi joku antaa kiristää itseänsä omien tekojensa vuoksi, eikä mene puhumaan niistä vaikka viranomaisille. Miksi, niin monta miksi sanaa on taas mielessä ettei riitä ajatukset purkamaan kaikkia. Uhkailut, pahoinpitelyt, asiattomat syytökset, petokset ja loukkaukset, niiden pitäisi jo avata ihmisen silmät näkemään mitä tulevaisuus on taas tuova siihen roolileikkiin jota elämällä pelataan. Voi Sinua. Katsotko koskaan taaksesi mitä olet kokenut? Mitä olet oppinut, vai etkö mitään, vai etkö uskalla, pelkäätkö? Tee tili itsesi kanssa ja anna ensiksi itsellesi mahdollisuus muuttaa suuntaa, tehköön se kuinka kipeää tahansa. Omia tekojansakin voi katua, antaa nekin itsellensä anteeksi ja sovittaa ne.
Kun kulkee niin kuulee.
Monia ihmiskohtaloita julkisuudessa avataan ja paljastetaan syviä haavoja viiltäen, revitään auki jo parantuneet ja julkisuuden kautta haavoitetaan yhä lisää.
Eivät kaikki ole niin vahvoja, että kestäisivät kaiken repimisen ja raatelemisen, mutta joiden elämän ja kokemusten avaaminen voi olla kuin antibioottia jonkun toisen kokemuksien hoidossa.
Yksi lääkepiikki ei auta kuin hetken, mutta jatkuva lääkitseminen, itsetunnon kohottaminen ja avun vasataanottaminen jatkossakin voivat korjata kokemuksen haavoja.
Toisin on tuo huumekoukku. Siinä yksi piikki voi viedä hengen. Kun polttelee ruohoa, muka salaa muilta, tekee itsestänsä orjan jonka toimintaa ei voi mitenkään salata. Haju paljastaa! Hajusta ei pääse, eikä huumeen halusta. Mitään ei tunnusta, vaikka silmät seisoo päässä ja järki pelaa kuin hidastetussa filmissä, tai räjähtää kuin dynamiitti tulilangan päässä. Kuka nuokin poloiset hoitaa kun huume on tehnyt tehtävänsä. Kemialliset huumeet valtaavat tilaa nuorisonkin keskuudessa, yhä useammin vanhemmat saavat kokea kuinka nuori ikäänkuin katoaa toisen olemukseen, huumatuksi olioksi jolla ei ole normaalia elämänkuvaa. Kuinka moni vanhempikin on samalla tiellä!

Olen iloinen kun mikään huumaava aine ei ole omaa terveyttäni varjostamassa, vaikka noiden kiroista ole saanut ihan tarpeeksi kokemuksia muiden kautta.
Terveys on kallis asia, niin on sen ylläpitokin. Valittavat, että ruoka on kallista, onhan se, jos pitää olla sisäfilettä lautasella ja kallista viiniä lasissa.
Oman kunnon vuoksi, oman terveyden vuoksi olen valmis uhraamaan. Nyt, kun koti on osoittautunut paikasi jossa tulee monia oireita merrkinä siitä, että täällä ei kaikki sovi minulle, on pakko miettiä mitä taas olen valmis uhraamaan.
Luulenpa, että täällä, pelkälle savelle rakennetussa asunnossa on radonia!
Se ei sovi minulle, siitä ei pääse eroon kuin muuttamalla!

Omin lääkkein parempaan oloon.

Kun viikko meni ihan lomailun merkeissä, tuli levättyä, nukuttuakin hiukan enemmän kuin aikoihin.
Kotona alkaa taas silmien kirvely ja henki on ahtaalla!

Että annoinkin taloyhtiön asentaa tuon hemmetin lattian. Vaikka kuinka suosittua on laittaa lattia laminaatista, se on ainakin minulle kuin suolaa silmiin.
Sanokoot mitä tahansa nuo viisaata ja tietävät, kun matto täälläkin on asennettu vanhan muovimaton päälle, se ehkä peittää vanhaa kosteutta joka sitten tunkee jonain homeena minun elimistööni.

Kun on muovimatto, sen voi uusia, mutta kun talo asentaa laminaatin, sitä en voi repiä pois!
On ihan pakko etsiä uusi asunto, täällä minusta ei tule entistä, henki pihisee ja silmät vuotaa. Äänikin pysyy kun on pois kotoa, täällä äänihuulet ovat koko ajan ärtyneet ja kyse ei ole puhumisesta tai siitä mitä syö. Itse laitoin ruokaa lomallakin, samoja sössöjä söin ja olo oli monta kertaa parempi.

Kun siirryin itse hoitamaan vatsani ja suoleni kuntoa, on selkeä muutos tapahtunut.
Opti MSM ja foolihappoa, vaikka kaiken aika sanovat, että on liikaa happoa, sappihappo kertyy suoleen, refluksi johtuu hapoista.... tietenkin ja tiedänkin, mutta kun muut oireet viittasivat omien päätelmieni  mukaan hapottomaan mahaan!
En ole voinut syödä ainakaan kolmeenkymeneen vuoteen karpaloita, tyrnistä puhumattakaan ja nyt popsin molempia suoraan pakkasesta. Eikä närästä!

Onko tämä nyt sitä uskomushoitoa john kukaan muu ei usko hoidon hyvän vaikutuksen itsessään tuntevan lisäksi? Minä uskon osuneeni oikeaan uskomushoidoissani, koska luulo on eri asia kuin tuntemus.

Nyt ja aiemminkin on kaapissani terveysruokia, jauheinakin, mutta vasta radikaali muutos omiin tuntemuksiin luottaen lisätä hapanta omaan ravintooni, on tuonut oloon muutoksen ja vireyttä kehoon.

Koululääketiede perustuu siihen mitä opetetaan ja minkä opettajat ovat itse kohdallaan hyväksyneet.
On olemassa lääkäreitä joille potilas omine tuntemuksineen on tärkeä ja hänen lääkitykseensä paneudutaan niin, että ei ensiksi työnnetä reseptiä käteen, vaan kokeillaan ravinnolla ja usein elämäntapamuutoksilla. Sain jo 20 vuotta sitten eräältä yksityislääkäriltä listan siitä mitä lisäravinteita ja hivenaineita on hyvä käyttää niin, että puutos tulee ensiksi täytettyä ja sen jälkeen pysytään ylläpitomäärissä päivittäisen käytön osalta. Koski sinkkiä, kupari, kromia, rautaa, seleeniä ym. Silloinen tilani koheni niillä ohjeilla, mutta niistä huolimatta tuo happotaso vain on horjunut kuin humalainen hiekkatiellä.
Tukeva polku on alla tänään, saa nähdä minne se vie. Tuhoanko omilla lääkityksilläni enemmän kuin hoidan, mutta ainakin nyt tuntuu hyvälle ja myrkkyjähän en nauti.

 

Harmaa on maisema 1.6.2015 kello17.40.

Kaunis aamu vaihtui sateeksi,mutta lomalla kaikki sää kelpaa. Ilta on pian muuttuva huvitteluksi, mutta taas on ajomtkaa edessä. Katsotaan nyt mitä ilta tuo?

Aktiviteettien puute. Olis pitänyt ottaa käsityö mukaan!