Mieli lepää maisemassa ja sinisen sävyissä.

Maito, voi ja punainen liha.

Peikkona, pahaisena kaurapuuroa kupista syön ja unohdan kaiken muun tekemisen ja työn.

Niin se tahtoo olla, olo on kuin kastemadolla kuivalla asfaltilla, kun sade on ajanut ylös onkalosta. Eihän minua kukaan aja liikkeelle, itse saa itsensä käskeä ja tahtoopa olla vähissä lähtemiset, kun kotonakin viihtyy. Kun hyvää syö ja helpolla pääsee tulee yhä laiskemmaksi. Katselen ikkunasta taivaalla purjehtivia pilviä joilla on tummat reunat taustalla vielä viipyvää valoa vasten katsottaessa. Sadetta ropsauttavat ajoittain yli kulkiessaan.

Yllä kirjoitettu on jäänyt  bloggerissani luonnoksen asteelle roikkumaan päivittämättä, on  julkaisun keskonen ja kun asia on alun alkaen aamupuurosta, on se ajankohtainen myös tänään. Taivaalla purjehtii poutapilviä ja luvassa vielä hellepäivä ennen sään viilentymistä.

Kaurapuuro on mielipuuroni, riisipuuro ja ruispuuro vaativat hiukan enemmän aikaa keitettäessä, mutta maku korvaakin sitten keittoaikaan kuluneen ajan mahtavalla makunautinnollaan, kun puuron saa lautaselle höyryävän kuumanan ison voisilmän sulaessa keskellä rasvalammikoksi. 

Miksi voi on vihattua, kun se on kuitenkin aidointa rasvaa jota ihmiset käyttävät siellä, missä maito on aina jalostettu. Se kotona kirnusta nostettu, pesty ja suolattu voi jonka maku on kielellä viipynyt lapsuudesta asti, se oli herkkua jota ei tuhlaten kyllä leivälle levitetty. Voisilmä puurolle, siitä en tingi ja voita levitän leivällenikin. Punainen maito, vaikka sekin tuntuu olevan laihempaa kuin se maiyo jota kotonakin lehmistä lypsettiin. Rasvaprosentti oli parhaimmilla lehmillä milteipä kaksinkertainen nykyisen "täysmaidon" rasvaprosenttiin verraten ja sen kyllä suussa huomaa.

Kun keitin juhannuksen aikaan punaisen heran, lisäsin heti alkuunsa maidon joukkoon lorauksen kunnon kemaa ja jopa tulikin makiaa punastaherraa. 

Kurria en syö, enkä ole koskaan lapsillenikaan sitä tarjonnut, kun se maitolaatu ei vain ilmesty ostoslistalleni, eikä siirry jääkaappiini enempää kuin rasvaton piimäkään, tai margariinipaketti.

Omat tapani pidän, ruokasuosituksista huolimatta ja voin ylpeillä hyvillä kolesteroli ja veren rasva-arvoilla jotka ovat ohjearvojen alarajojen tasoilla. Voi on aina voita ja kunnon maito maitoa.

Puurosta siis siirryinkin voihin ja maitoon joiden oslata en vieläkään ymmärrä miksi  joku taho saa määrätä mitä lapset saavat koulussa syödä! Missä on ihmisten oma päätäntävallan raja? Miksi minun lapseni eivät saa koulussa voita ja täysmaitoa, kysyy tänäänkin moni vanhempi joka ei ole höynähtänyt noihin kevyt tuotteisiin joissa on korostetusti sokeria joka on vihon viimeinen ravinto lihavuudesta puhuttaessa! Kaikkeen lisätään sokesria, jopa vitamiinipilleriin, kalkkitablettiin, ja magnesiumi maistuu makealle. Piilosokeria syötetään muka muilla nimikkeillä joka puolelta josta ihminen jotain suuhunsa etsii.

Suuren työn takana löytää apteekista makeuttamatonta kalkkia!

Kuka puuttuu tuohonkin epäkohtaan, vai onko sokeri terveellistä, kun se ostataan lääkeen oheistuotteena "Apteekin hyllyltä"?

Voista punaiseen lihaan.

Suomalaisiakin lihakarjan kasvattajia syyllistetään ilmastovaikutuksilta joita karjan lanta aiheuttaa. Lehmän uloste puhuttaa, kun se luontoon laitumella!

Mihin ihmispaskan vaikutus katoaa kun se huuhdotaan viemäröintien kautta vesistöihin? 

Miksi vesistöissa lisääntyvat leväkannat eivät laita yhteiskunnan päättäjiä jo ajattelemaan uloste ja muiden jätteiden vaikutusta vesistöissä, kun karjanlannan ja virtsan vaikutus pitäisi rajata jonnekin, ettei pääse vesistöjä pilaamaan.

Suomeksi sanottuna, kumman paskaa on maassaame enemmän vesitöihin huuhdottu, ihmisen vai tuotantoeläimen?

Punainen liha tuomitaan? Niin ne tuomittiin kananmunatkin, mutta tuskin kumpikaan ruoka tappaa, kun niitä on syöty kautta aikojen ja vielä ihmiset niitä ovat syömässä?

Rohkeus ja heikkous.

Leppäkin kukkii keväällä.
Koivujen kukinta alkaa ja se tietää monille allergisia oireita. Kostea multakin alkaa pian ulkoilijoille aurinkoisen sään myötä tuottaa homeitiöitä ilmaan ja niillä on sama vaikutus, nenä tuhisee ja silmiä kirvelee. Itseltäni lääkäri aikoinaan kielsi huonekukat, koska niissä on kosteaa multaa joissa homeitiöt elävät. Kotini on tylsän kolea kun ei ole kukkia. Joitain muovikukkia värinä, mutta pitää muistaa pestä ja huuhdella pölyjä, muutoin niistäkin syntyy allergoivia pölypesiä.

Kuu on loistanut komeasti jo monta yötä. Perjantaina oli täysikuu, mutta ei ole vielä naamansa pienentynyt merkittävästi. On sitä kuun mollotusta kiva katsella yöllä ikkunasta.  Tähdet ja kuu pakkasella, silloin taivas on kuin timanteilla koristeltu ja usein ajaa taivasalle ihailemaan ja odottamaan tähdenlentoja joita kyllä pääseekin näkemään.

Kuinka kuu vaikuttaa ihmiseen? Moni valvoo täydenkuun aikaan, monille se tuottaa muita selittämättömiä vaivoja, minulle riittää kun saan ihailla sitä ja tuntea sen kylmän valon vaikutuksen mielessäni, ei pahana, vaan rauhoittavana.

Katselin eilen pilkkijöitä tuolla jäällä joka vaikuttaa olevan melkoista sohjoa ja virtaukset kuluttavat jäätä alta päin. Tuossakin oli juuri alapuolella virtaava vesi joka kuohuen virtasi alemmaksi. Melkoista riskin ottamista ja oli iso joukko melko lähekkäin toisiaan.
Muistan sen kevään kun tuttava varoitti minua menemästä jäälle ja samana päivänä itse hukkui pilkkireissullaan. Ikävää, mutta niin joka keväistä nuo jäihin vajoamiset. Pelko ei ole kaikkien ihmisten ominaisuus, kuten ei liika rohkeuskaan. Yksilöllä on yksilön tavat, sisaruksillakaan harvoin ihan samanlaiset. Yksi tykkää mämmistä, toinen vihaa sitä, tuli mieleen näin mämmi aikana.

Ihmisellä ei terveys ole takuu tavaraa, se voi heittää vireystasosta toiseen ja jokin sairaus, tai vaiva, voi jättää pysyviä jälkiä ja seurauksia kehoon. Omalle kohdalle on nyt joulukuulta alkaen kertynyt noita oireita joiden alkusyy on yhä lopullista diagnoosia vailla, mutta omien tuntemusten pohjalta ihan selkeä aineen vaihduntahäiriö. Ruoka ei sula normaalisti, kehittyy ylimääräisiä kuona aineita joita munuaiset ja muut sisäelimet eivät kykene poistamaan verenkierrosta ja syntyy jonkin asteisia myrkytystiloja joita sitten joka elin pyrkii tasoittamaan ja taisteluvalmiuteen asettuessaan aiheuttavat taas sivuoireita.
Selittämättömän kiusallisia oireita, huonoa oloa, huimausta, verenpaineen heittelyä, aamulla 200 illalla alle sata. Jaa että lääke? mikä lääke?
Pitää miettiä mitä syö, mitä juo, kun kunpaakaan ei voi jättää väliin. Nestetasapainohan tässä heittelee ja kuivuu, kuivuu, vanha kroppa, vaikka kuinka jois vettä. Huonoa nukkumista, huimausta ja heikotusta. Mokomia tilanteita ei kenenkään soisi kokevan. Puhelin putoaa lattialle ja sitä ei saa koko päivänä nostettua, pää ei kanna ja huono olo estää nousemisen kun on kerran päässyt pitkälleen. Ei se tapa, mutta se vahvistaa huomaamaan, että huonomminkin voisi olla. Ehkä tästä vielä selviää, kun välillä on ihan hyviäkin päiviä. Kaikki ei ole omissa käsissä, eikä aina lääkäreidenkään.

Tänään on suht. koht. hyvä päivä, pulssikin normaalirajoissa, joten ei estä liikkumista kuten se ajoittain on estänyt. Hyperventilaatio, huonoa hengitystä.
Hengitä pallealla, hitaasti... se tasaa myös nesteiden Ph arvoja. Niilläkin kun non tässä ollut tapana olla joko hapanta, tai emäksistä.
Kumpihan minä olisin mieluummin, jos ei arvot pysy rajojen sisällä.
En kyllä tiedä.

Politikointia jalat maassa.

Politiikka on likaista peliä jossa vain puhujan oma arvomaailma on tärkeä ja nuo muut esittävät sellaisia asioita joilla ei meillä pärjää!

Jokaisella on oma lehmä ojassa.

Vaalien alla sijoitetaan rahaa ja sidotaan koko tuleva aika vain yhtä päämäärää tavoittelevaan toimintaan, kun edessä siintää mahdollinen mahdollisuus päästä valtiollisissa vaaleissa edustamaan koko kansaa juuri omien arvomaailmaansa kuuluvien arvojen kautta.

On niitä nähty käännynnäisiä. Puheet ja teot eivät aina vastaa toisiaan ja menneisyyskin voi paljastaa sellaisia asioita joita äänestäjät eivät ehkä ihan sellaisinaan hyväksy.

Rikas ajaa rikkaan etuja.

”Äänestä maalaisliittoa jos pääset suuren talon miniäksi,” sanoi silloinen työnantajani minulle eräänä sunnuntai aamuna, kun radiosta kuuluvan jumalanpalveluksen saarnapöntössä pappi viittasi politikointiin, puhuessaan ihmisten samanarvoisuudesta.

Viisas pomo opasti meitä lapsia, sillä lapsi olin vielä siihen aikaan, mutta jollain perusteella olin aina ollut työläisten etuja ajavien poliittisen liikkeiden vaikutuspiirissä, eivätkä linjat olleet minulle vieraita.

Paljoon on muunnuttu ja paljon kuunneltu minunkin korvillani ennen vaaleja annettuja lupauksia joita yksi ihminen ei yksin saa toteutumaan minkään edustuslaitoksen puitteissa.

Enemmän puolesta ja vastaan puhuu koko puolueen linja, joka sekin heittää häränpyllyä kesken vaalikauden, kuten on nähty ja koettu.

En ole vaikuttaja, eikä puheellani tehdä vaikutusta politiikassa, mutta paljon on korjattavaa yhteiskunnallisessa tasa-arvoistamisessa tänäkin päivänä. Siihen eivät ole vaikuttaneet pappien saarnat enenpää kuin mielenosoituksetkaan joita on varattomien ja vanhusten asioiden puolesta julkisesti esitetty.

Kun meillä nyt kuitenkin suuri eläkeläisjoukko on maksamassaa veroja tuloista ja omaisuudesta, pitäisi heidän äänensä kuulla päättäjien korvillakin. Eläkeyhtiöt siirsivät kerättyjä varoja kuka minnekkin ulkomaisiin sijoituskohteisiin joista osa on ollut tuottamatonta josta ei paljon puhuta, vaikka ”huhuja” liikkuu, eivätkä aina niin vääriin tietoihinkaan perustuvia huhuja. Jossain oli sitä rahaa joka meni. (ei eläkkeisiin)

Moni valtion omistama yhtiö myytiin ulkomaisille tai siirreettiin pois maasta, juuri silloinm kun hyvivointia olisi pitänyt rakentaa hyvälle pohjalle ja kerätä voitot itselle. Silloin jaettiin sitä hyvää mitä saatiin, jaettiin suruttomasti ja nyt ei ole kanttia ottaa etuja pois, ei edes kaventaa, vaikka ihan tavallinen minäkin näkee kuinka suuret kustannukset ovat syntyneet sen hyvivoinnin aikana tehdyistä hulvattomista päätöksistä.

Aika ei palaa, mutta ihmiset muistavat ja historia toistaa tapahtumia, vaikka emme tahtoisikaan.

En halua olla mikään historian toistaja, eikä minulla ole minkään valtakunnan budjettitilastoja, mutta ihan sormituntumalla, alaspäin menee tavallisen kansalaisen talous, jos ei ole suuria tuottavia sijoituksia ja maksettuja eläkevakuutuksia, eikä suurten huippupalkkojen tuomaa turvallisuutta joka on sijoitettu tuottaviin yrityksiin joille valtio maksaa yritystukia.

Enpä tiedä, olisiko pitänyt mennä suureen taloon miniäksi ja äänestää maalaisliittoa?

Olisinko silloin tasa-arvoinen ja sanoisin tänä päivänä varattomuudesta puhuville, ettei suomessa ole varattomia, ihmiset eivät vain ole osanneet sijoittaa oikein?

Vanhaksi tulleena ei haluaisi olla johdateltavien joukossa.

Joskus taivas on tärkeämpää kuin muu ympäristö.

Kuvassa juuri sellainen hetki.