Välähdyksiä.

  Onneksi ei tarvitse tehdä noin vakavia päätöksiä kuin Poikamiestyttö ohjelman tytöllä oli päätösjaksossaan tehtävänä.
  Väärä valinta, sanoisin ohjelmaa seurattuani, mutta onneksi ei ole minun valintani. Toistaiseksi ei ole tarvetta miettiä omia päätöksiäni, tehtyjä en kadu, mutta kadun etten ole elänyt kuten olisin halunnut, aina olen ottanut muut enemmän huomioon kuin itseni.
  Sanotaan, että itseään on helppo rakastaa, mutta onko se sittenkään niin. Onko se, että on aina valmiina auttamaan muita, on vaikka säälistä jonkun ihmisen seurassa ja unohtaa oman itsensä, onko se sitä rakkautta millaista sen pitää olla. Voi kuinka monta kertaa olen ajatellut jostain asiasta, että tämä ei ole minun juttuni ja silti antanut asian olla.
  Tänään tuolla päivätansseissa erään pitkään tuntemani miehen kanssa syntyi keskustelu menneistä vuosista. Hän sanoi aina halunneensa ystävystyä kanssani enemmän kuin sen mitä välillämme nyt on. Tunnustin, että joskus minäkin olin tuntevinani kipinän välillämme, mutta se vain sammui, ei sitä kipinää niin vain saa syttymään ja roihuamaan. Valitettavasti jokin vain esti sen silloin syttyvän ja nyt se on jotenkin vaikeasti löydettävissä. Paras ettei edes lämmitä, ajattelin kun ajelin kotiin. Niin se vain on. Ei ihmisten välillä kannata rakentaa mitään keinotekoista, eikä olettaa, että kyllä se tästä iloksi muttuu.
  Nyt kun sain vihdoin tuon painolastin harteiltani, tavallaan tuottamattoman kohteen pois rasitteistani, voisin tuntea vapauttavan tunteen vieläkin vahvemmin kuin nyt tunnen. Eräs aikakausi lähenee taas loppuaan, aikoinaan tehdyt uhraukset ovat näyttäytyneet oikeassa valossa ja lopputulokseen on pakko olla tyytyväisempi kuin nyt olenkaan.
  Olen tavallaan kahden vuoden aikana tehnyt merkittäviä päätöksiä ja kaikki ne ovat olleet minulle hyväksi. Vapautuminen sellaisista asioista jotka vain eivät tuntuneet hyviltä, tai rassasivat ajatuksia muutoinkin, kaikki ne ovat olleet monen miettimisen ja tuumailun tuloksia. Niissä olen ajatellut vain ja ainoastaan itseäni. Onnksi olen saanut ne tehtyä, sanottua mikä on minulle tärkeää, mitä halusin ja mitä sain, kaikki päätökset ovat olleet harkittuja, kauppoja en kadu.
  Kun mietin tässä näitä aikoja taaksepäin sen kaksikin vuotta, huomaan kuinka tärkeitä ne päätökset ovat olleet. Monta painetta on helpottunut, ei ole tarvetta olla kuin ei olisikaan ja ne ystävät joihin on aina voinut luottaa, ovat pysyneet välimatkoista huolimatta. Onneksi on ystävät, paljon muuta kun ei olekkaan.
  Vapaana lintu lentää kevyemmin!
  Vapaana turhista huolista, harmeja tulee aina, mutta niiden kanssa pärjää kun selättää oman hiipivän apatiansa.