Päätöksiä ja päättämättömyyksiä.

Jotain uutta tulossa, jännittää vain kuinka tässä akan käy kaikkien muutosten ja muuttuvien asioiden keskellä.
Pallo on kyllä melkoisen hukassa.
Verenpaine huitelee huippulukemissa, seuraava aika lääkärille tämän asian tiimoilta vasta 25 marraskuuta.
Sairaalassa pitää käydä piikillä viikon välein, ei hyvältä näytä, mutta kun ei ajattele koko asiaa, meneehän se näinkin.

Tänään pari tärkeää puhelua, tarjouksia, vastaehdotuksia ja keskustelua kuten hyviin tapoihin kuuluu kunnes asia on ratkaistu molempia tyydyttävällä tavalla.
Kävinpä parilla kirpputorilla.
Toisessa haisee vanha ja home, toisessa valoisaa, puhdasta, hajutonta, paitsi yksi herrasmies kulki ohitseni useaan kertaan ja hän tuoksui taivaalliselle! Oli pitelemistä etten kysybyt mikä tuoksu.
Ostin muumeja ja pari nukkea. Barbia minulla ei ole koskaan ollut, eikä tuokaan jää minulle, muuta kaikki on pestävä, haisee nuo nuket kuiv siellä kirpparilla ja minun oli siellä vaikea jonottaa kassalle kahden nuken kanssa.
Myytävä tavara on vanhaa ja jos osan kunnosta mitään uskallan sanoa, minä laittaisin ne nuotioon.

Nyt on kahvia vatsa täynnä ja Kipinäilta odottaa.

Kuka kirjoitti kirjan, kuka sai Nobelin palkinnon.

Haluatko miljonääriksi?
Kaikki haluavat, mutta harvalle se rahahana on auennut tietovisassa.
Ellei tiedetä kuka kirjoitti Rautatie:n tai Putkinotko:n, tuntuu kyllä oudolta ainakin näin 1940 luvulla kansakoulunsa aloittaneesta.
Voi olla, että nykyisin on maailma niin laaja ettei kotimaista kirjallisuutta arvosteta kuten ennen aikaan. Eihän Kalle Päätalokaan ole joidenkin tuttavienikaan mielestä mikään kirjailija. Voisin kysyä onko Särestöniemi taiteilija, koska hänen maalauksiaan sanovat töherryksiksi.

Minulle Särestöniemen taide ja koko se Särestön tienoo puhuivat kyllä ihan syviin tunteisiin asti. Kiertelin siellä tuntikausia aistit auki, vesisateisten päivien jälkeen, kun tie sinne oli kuin kynnöspeltoa.

Kuka kirjoitti kirjan, kuka sai kirjallisuuden Nobel palkinnon. Ranskalainen lyyrikko, runoilija Armand Sally-Prudhomme vastaanotti ensimmäisen kirjallisuuden Nobelin ja hänen jälkeensäkin kymmenet runoilijat ovat sen palkinnon saaneet.
Eivät kaikki kysymykset ole helppoja, eikä kaikkien kilpailijoiden kinnostus tottavie edes voi olla niin moniin aihealueisiin liittyvää, että kaikki vastaukset löytyisivät ihan tuosta vaan lonkalta naureskellen. Toivottavasti joku onnistuu miljoonan nappaamaan, en ole kade, siihen kisaan en ala.

 Lyyrikko nappasi Nobelin. Laulaja, laulujen sanoittaja, romantikko, sanotaan monilla titteleillä, mutta puhutaan Bob Dylan:ista.
'' Kriitikko tyrmää, runoilija ylistää,'' kirjoitti HS Nobel palkinnon saajasta vuonna 2016.
Lyriikka kukkii kansan suussa, vaikka kaikista ei ole julkaistavaksi, mutta lyyrinen runokieli tulee esiin loruissa ja monissa tarinoissakin joita lauletaan.

Tietovisat, kuva-arvoitukset ja laskutehtävät ovat aina viihdyttäneet kansaa.
Mimiikka, pantomiimi, näyttelemistä ilman ääntä, tapa esittää jotain liikkein ja ilmein. Sitähän on iki ajat käytetty ajanvietteenä ja hauskaa on ollut monissa tilanteissa joissa olen ollut mukana leikkimielissä hauskanpidoissa. Siinä usein arki unohtuu.

Nyt on arki vallannut elämän ja hauskuus ollut hukassa. Kun yleiskunto on rapakunto, silmät vuotaa ja kirvelee kotona aamusta iltaan, nenä tukkoinen ja kaikki päin peetä, tuntuu pyhäkin arjelta.
Omahoito on purrut vatsaan ja verenpaineeseen, mutta allergiset oireet häviävät vain kotoa poistuen. Muutosta etsin, muuttoa suunnittelen, uutta kotia haen ja valvon aamuyöt. Kelloon ei tarvitse aamulla katsoa kun uni loppuu, tiedän ettei se ole edes kolme!
Niin tänäänkin. 01.18. Nukahdin ja katsoin kelloa 02.17 ja pyörin petillä, kunnes taas mitta täyttyi ja laskeuduin alakertaan kahvin keittoon.
Silmät vuotaa, mutta kunhan tuonne ulos taas aamulenkille, nyt kun kello näyttää jo puolta kuutta.

Tuulee.

Kova tuuli lennätti puiden pudottamia lehtiä pitkin tietä. Ei muuta vastaantulevaa liikennettä ollutkaan, pari autoa keskustaa kohti ja koiran ulkoiluttajatkin nukkuivat tänään pitemmät unet.
Katselin metsäpuroja joista vesi on kovista syyssateista huolimatta virrannut isompiin jokiin, melkein kuivia ovat, tuskin lintu saa juodakseen mutapohjaisesta uomasta.
Kuuntelin aamusella varoituksia merenkulkijoille. Kaikkia pohjanlahden satamia ja koko merenkurkun aluetta varoitettiin matalasta vedenkorkeudesta.
Kun tuo Lester hurrigaani riehuu parhaillaan muokaten Floridan rantoja tehtyään jo suuria tuhoja Haitilla, tuli mieleeni, että kaikkien merien vedet laskevat kun hurrigaani iskee yhden meren ylle ja myrskytuuli kuljettaa vesiä kohden rantoja.
Naurettavan lapsellinenhan ajatukseni tuolla kuivaa puron pohjaa katsellessani oli, mutta kerro minulle minne vedet katoavat. Mikä meri ne nielee, mitä rantaa huuhtovat.

Kaikkina aamuina ei tule katseltua ja mietittyä ympäristöä samalla intensiivisyydellä kuin tänään. Osa puista on alastomine oksineen valmiina tulevaan talveen, osa kukoistaa värikkäässä lehtipuvussaan kuin uhmaten tuulia.
Kesän asuttuina olleet risupesät koivujen oksien haaroissa huokuvat tummaa tyhjyyttään lehdettömissä puissa. Ei laula linnut, ei naura harakat lenkkipolun varrella.
Olikohan tämän ajatusten aamulenkin tarkoitus sellaista mitä en oikein ymmärtänyt.
Katsoin tummaan veteen ja siniselle taivaalle.
Molemmat näkyivät pohjattomina, mahdollisuuksia täynnä, vai mahdottomuuksiako minun mielikuviini avasivat.
Maailma on avara, kun en kahlitse ajatuksiani yhteen porraskiveen.

Valintoja viisaasti.

On pää täynnä suunnitelmia, vielä jos osaisi tehdä oikeita valintoja ja päätöksiä joita ei sitten heti huomenna olisi tarpeen katua.

Kun seison teiden, tai katujen risteyksessä ja valitsen oikealle menevän voin palata takaisin mamaan risteykseen ja tehdä uuden valinnan, mutta kun puhutaan päätöksistä joilla on vaikutusta muuhunkin kuin minun kulkusuuntaani eipäs sen peruuttaminen ole yksinkertainen ja helppo. Usein on vain elettävä virheidensä seurauksia kantaen.

Unelmia on helppo kasvattaa. Eivät paina paljon, mutta kuljettavat esteidenkin ylitse, ellei itse aseta unelmille rajaa. On muuten pakko joskus ajatella ku kuinka kalliiksi tulisi toteuttaa kaikki unelmansa. Ei riitä rahat kantamaan päätä pilviin.

Olisipa olemassa se viisasten kivi josta kaikki puhuvat. Onko sitä olemassakaan kun tuntuu ettei nykyisin kukaan osaa tehdä viisaita päätöksiä. Hallituskin peruu päätöksen toisensa perään, eli viisasten kivi taitaakin olla aina ja ikuisesti etsittävien viisauksien piilossa.
Ehkä olen oikealla tiellä omissa laskemoiduissa suunnitelmissani, sillä sain tänään tukea ajatuksilleni ihan asiantuntijan suusta. Viisas ajatus, sanoi hän, kun kerroin kuinka olen harkinnut ja miksi olen moisiin ajatuksiin asiassa ajautunut.
Ehkä teen niin, ehkä otan vielä asian ikäänkuin pöydälle, käännän nurin ja oikein niin moneen kertaan että tiedän olevani oikealla tiellä menossa päätepisteeseen.

Niin, ehkä olen oikeassa, mutta vielä on vara peruutta ja käynnistää koneet uudelleen.
Varjele jos taas pitää katua.