25.3.2017

Heräsin tavalliseen tapaan useita kertoja yön aikana.
Kahden aikaan kävin juomassa vettä ja kurkkasin olisiko telkkarissa ohjelmaa jota voisi katsoa. Eipä ollut, joten  hetken istuin sohvalla vesilasi kädessäni, katsoin tähtitaivasta ja ihan se enteili lumisadetta joka sitten alkoikin.

Pyörin petillä eikä uni tullut, joten jo neljältä keitin kupillisen kahvia, otin voileipäkeksin ja mutustelin sitä samalla kun katsoin läppäriltä sähköpostia.
On se vain ihmeellistä mistä tuota roskapostia lähetetään jopa kymmeniä samasta lähteestä ja vastaanottajana en ole minä vaan joku Katrin, Olavi, tms. eli nimiä joiden kanssa minulla ei ole mitään tekemistä. Taitaa vain olla monistettuja viestejä nippusiteelleä sidottuina ja kaikille lähtee samaa soopaa sähköpostilaatikon roskat kansioon.

Nyt OP varoittaa huijausviesteistä joilla kalastellaan pankkitunnuksia.
Minua niillä viesteillä ei saa lankaan, olen sen verran itseoppinut koneen käyttäjä, eikä minulle ole niitä tullutkaan, onneksi joku taho jättää rauhaan.
Käytänkin nykyisin vain incognito sivuja, eli toimin salattuna ja silti noita roskaviestejä saapuu solkenaan, tosin menevät suoraan roskapostikansioon, mutta kyllä ne sapettavat.

Kun olin asettanut noille roskapostilähettäjille taas estoja, poistanut roskat koneelta ja juonut jo toisenkin kupin kahvia, puin ulkovaatteet ylle ja lähdin aamulenkille.
Olihan liukasta. Oli pakko kääntyä takaisin siälle, vaihtaa toiset kengät jalkaan ja uusi lähtö.
Onneksi on kellaiset pohjat kengissä ettei heti jäätikkö voittanut ja kun pääsin alkuvaikeuksista johan maittoi kävely lumisateessa.

Muita ei sitten likkeellä näkynytkään, mutta lähistöllä autiona seisova rakennus tuntui olevan naakkojen aamu tapaamisen keskuspaikka. Oli ääntä ja lentäjää joka suunnalta. Jossain metsikössä kuului ihan selkeästi peuran varoitushuuto. Täällä liikkuu ilves jonka jälkiä näkyy päivittäin ihan talojen pihallakin. Olisiko peuraa moinen peto lähestynyt, vaikka en tiedä käykö ilves niin ison saaliin kimppuun. Toisaalta, kettukin liikuskelee tässä lähistöllä, pariin kertaan sen olen nähnytkin.
Luonto elää omaa elämäänsä, kaiken sallin, kunhan naakat eivät tee pesiään savupiippuihin, ne on todella lujassa hajoittaa kun ennättävät hormit tukkia, eikä savu löydä tietä taivaalle, sehän on selvää.

Kaiken aikaa täällä sataa hiljalleen, hetki sitten sakea lumikuuro täytti taivaan ja näkyy sitä kertyvän maahan lunta ihan useampia senttejä, mutta mittari nollan vaiheilla ja ihan selvästi se taas illalla on sohjoa ja vettä tämäkin lumi.

Eräänlainen inventaario odottaa, monta sivua ja monta arkkia, sanoja, viivoja, värejä.
Ehkä sen aika olis tänään, ellei tie kutsu kulkijaa.

Nuku, nuku, nurmilintu..

Talven selkä on taittunut.
Ei tämä vielä mitään kevättä ole, maaliskuusta huolimatta. Kovat tuulet ovat viilentäneet aurinkoistenkin  päivien  sään.

Kipeä jalka, jonka kompuroin painavaan mattokääröön osuessani, on kipeä. ain ukkovarvas on kunnossa, muut enemmän tai vähemmän taittuneet ja taittuessaan vioittaneet jalkapöydän pieniä luita ja jänteitä. Kenkää ei halua laittaa jalkaan, ei ainakaan paksua saapasta jota ulkoillessa vielä sittenkin tarvitaan, kun lumi ja jäiset tiet ovat kulkuväylillä.

Muutoinkin, kuin tervan juontia tämä nykyinen olotila omalla arvioinnilla. Ei huvita ei.
Kaikki ärsyttää, enää en jaksa katsoa asioita vain hymyillen, kiroankin monia asioita. Ei se auta itku markkinoilla, kaikki on maksettava mitä reppuunsa kerää.

Milloin minun kohdallani loppuu tämä ainainen odottaminen, että risukasaankin paistaisi aurinko, ei ehkä ikinä tuuri muutu, ellen hajoita risukasaa.
Kuvannollista puhetapaani eivät kaikki ymmärrä, mutta väliäkö sen, tyylini on omani ja sen pidän.
Ei kaikki ole niin huonosti kuin naama näyttää, mutta jotain pitää kyllä ihan tosissaan tapahtua, että pääsen elämänvirran kyytiin. Loppusuorallahan tässä jo ollaan, mutta olis kiva lasketella myötävirtaan loppumatka. Kivikot ja saliset karit ovat edessä, sehän on tiettyä, mutta että osaisin kiertää ne näkyvät kivet ja karit oikealta puolelta sortumatta väärään valintaan.

Toisaalta, - kivaahan tämä elämä on sellaisina aamuina, kun näkee valot naapureista, tuntee tuulenvireen poskella ja kahvi maistuu suussa kahvilta, ei vanhalta kaljalta, jota en kyllä edes juo, en tunne sellaista makua, mutta pahaa on varmasti.

Kaiken kaikkiaan on hyvä joskus purkaa paineita puhumalla suu puhtaaksi. Siihenkään minusta ei nyt ole. On parempi jättää jotain sanomatta, kuin puhua liikaa.
Kerron kuitenkin tuosta nukkumisesta, kun ei tahdo yön yli mitenkään päästä nukkuen, on pakko suurin osa yöstä kukkua valveilla. Ei se nukkuminen ole helppoa, vaikka isä sanoi aikoinaan, että kun panee silmät kiinni niin uni tulee. Tuli hänelle ja tulee monelle, mutta ei minulle ja jos vaika nukahtaakin niin pian on taas herännyt, torkkuja ne unet... ei nukkumista.
Uni olis kuitenkin melkoisen tärkeää näin vanhalle, mutta puutetta tässä on opittu muutenkin kärsimään, miksi ei sitten unenpuutettakin.
Aamulla muutama vitamiini ja muu pilleri suuhun ja siitä se virkistyminen alkaa.
Onneksi ei tarvitse muuten olla pilleristi.