Yöllä oli mittari pakkasessa.
Mittari pakkasessa, sanoi anoppini, kun aikoinaan halusin kertoa yöllä olleen pakkasta.
Niin oli viime yönä ja märkään maahan ilmestyi valkoinen kuura. Lumisateet tulossa, talven enteitä marraskuussa.
Alkuviikon risteilyllä sain nuhan jota minulla ei ole aikoihin ollut. Kun tanssimme hiki päässä, paita märkänä ja täydessä tilassa oli kyllä hapestakin pulaa, siinä sitten viileyttä hakiessa se pieni vilu iholle tuli. Hytin lämpötilaa olis tietenkin voinut illalla nostaa, kun yöllä palelin niin vietävästi, eikä ole ihme tämä nuha. Reissussa rähjääntyy.
Tänään olis tarjolla tapahtuma johon olin ihan vakuuttanut meneväni, mutta sekin pitää nyt miettiä kannattaako vuotavan nenän kanssa mennä ihmisjoukkoon.
Jo muutaman viikon on ollut taas tämä kiusallinen vaiva, sormet jäävät koukkuun ja tekee todella kipeää kun pitää toisella kädellä irrottaa sormet vaikkapa haarukasta kesken syönnin. Jos nastoja ottaisin kouriini olisivat piikit kämmenessä, molemmissa käsissä vaivana, ei tule mistään työstä mitään kun kädet menevät nyrkkiin. En ole aikeissa ketään lyödä, jotain vain haluaisin tehdä loppuun. Käsitöistä ei voi edes haaveilla!
Imurin letkua on vaikea pidellä kun sormet ovat koppurassa, mutta nythän on hyvä syy jättää joulusiivoukset väliin.
Ehkä se joulu tulee siivoamattakin, ainakin se on merkitty almanakkaan.
Korpifilosofi, sellainen olen ja ajattelen elämän olevan suuri seikkailu johon sisältyy arkea ja juhlaa. Mielikuvin, kynällä, hiilellä syntyy kuvia, sanoilla maalaan kuvia ja maisemia. Tunteet, niistä on elämä tehty. Rakkaudesta olen syntynyt ja surusta itkenyt, mutta rakkaus on jokaisessa elämän hetkessä mukana. Mikään ei voi viedä minulta unelmiani. Kommentit tervetulleita
