Ääni puhui minulle
sanoilla joita hän oli
minulle sanonut
äänellä jonka tunnistaisin
tuhansien äänten joukosta
lausui ne tärkeät sanat;
”Äiti, minun on hyvä
olla.”
Ääni puhui minulle
selkeästi
mutta toinen ei sitä
kuullut.
Hän tuli kertomaan että
kaikki on hyvin
vaikka elämänsä oli juuri
päättynyt.
Tunsin sen kylmänä kätenä
olkapäälläni
jolle hän oli niin usein
kätensä laskenut.
Tunsin sen kouristuksena
rinnassani
jota hän oli niin usein
hyväillyt.
Toimintani oli
automaattista jossa en ollut mukana
ajatukseni olivat
eilisessä jossa en häntä tavoittanut
eilisessä jossa hän halasi
ja hyvästeli minut
aamulla kun muut vielä
nukkuivat.
”Äiti, huomenna minä tulen
kotiin.”
Nuo sanat ovat piirtyneet
kultakirjaimina
viimeiset sanat joilla on
merkitystä
hänen sanansa ja lupaus
minä tulen….
Ääni puhui minulle
ajomatkalla
ääni jonka tunsin ja jota
rakastin.
Aamuisin se ääni kuului vihellyksenä
kun hän heräsi
tai lauluna jota hän
hyräili
sanoina joilla hän puhui
ja nyt hän tuli kertomaan
kuin usein ennen;
”Äiti, minun on hyvä
olla.”
Tiesin ettei hän tunne
tuskia
mutta minä tunsin sen
kaiken juuri silloin
ja vieläkin ikävän kipu
asuu minussa.
Mustarastas laulaa taas
kesä illassa
kuin sinä ennen
viheltäen äänellä joka äänenä
puhui minulle.
