Kukat kasvoivat kastelematta, ohi en kulje katselematta.

Pientareelta keräsin kukkia näitä
kukaan ei kauniiksi kaikkia väitä,
mutta kun katsot kuvia hetken
pian teet itsekin  niitylle retken.

Kauniita ovat villikukat
kenenkään hoitamatta iloksemme kukkivat.

Pyykkipadan vahtina.

En valita kuumuudesta, eikä tuuletin humise huoneissani.
Lapsuuden kesät olivat aina kuumia, eihän silloin satanut koskaan, en muista kuin yhden ikimuistoisen päivän jolloin ukkonen pelästytti minut niin, että uskoin kuolevani, vaikka olin juossut piiloon ladon seinän nojalle pystyyn nostetun heinälavan taakse.

Silloin olin äidin kanssa pesemässä vaatteita Yrjölän lähteellä.
Valkopyykki oli laitettu pataan lipeäveteen ja siinä se iso muuripata kuumeni kivien varaan asetettuna alle  viritetyn nuotion tulilla. Painelin lakanoita alas paksulla pyykkikepillä, kun ne nousivat veden pintaan. Muistan kuinka ihailin sitä pyykkikeppiä. Nuoren koivun runko, paksumpi kuin käsivarteni, kuorittu ja monien pyykkien käsittelyssä hioutunut.
Kääntelin sitä keppiä käsissäni, äiti lähti käymään kotona, eikä kotiin ollutkaan pitkä matka pellon pientareita kulkien. Taivaalle oli ilmestynyt tummia pilviä ja jo pyykille lähtiessämme äitikin epäili, että sadehan se sieltä kuitenkin tulee kun pyykit on narulla.

Kohentelin tulta padan alla ja kuulin kuinka ukkonen jyrähti ihan siinä Pupulan ja Yrjölän talojen päällä. Ei satanut mutta tummat pilvet vyöryivät metsän yli ja tuulikin yltyi.
En koskaan ollut muistaakseni pelännyt ukkosta, vaikka eihän sen aikana ulkona oleskeltu. Tuolloin minä pelkäsin, äitikin kotona ja minä pyykkien vahtina, etteivät kiehu yli ja pala padan reunoissa.

En vieläkään osaa selittää kuinka ja mistä se salama tuli, mutta ihan minun olkapääni vierestä salama iski sinne padan alla olevaan tuleen, nosti hiilet ja nokipilven, levitti niitä ja samalla alkoi kaatosade... juoksin minkä jaloistani pääsin, juoksin sinne metsän reunassa olevalle ladolle, ryömin heinälaudan alle ja rukoilin, rukoilin tietämättä ja tajuamatta mitä rukoilin, mutta huusin suureen ääneen, älä tapa minua, äläkä polta meidän lakanoita ja pyykkejä.

Olin todella peloissani, ukkonen jyrähteli ja vettä tuli todella virtaamalla heinälavan rakosista kastellen minut. Ajantaju oli hukassa, oliko aika pitkä vai lyhyt, tuntui ikuisuudelta ennen äidin huudon kuulumista.
"Kipa, missä sinä olet, missä olet, mitä siellä taphtuu...?"
En uskaltanut tulla pois piilostani ja kuulin kuinka äiti lähestyi pyykkipaikkaa. Sitten kuulin kun hän huusi; " Herra Jumala mitä täällä on, hiilet pyykkien päällä, tuhkat ja pyykit sekaisin, voi Herra Jumala!"
"Missä olet, mitä kävi.." ja kuulin kuinka hän lähestyi latoa ja uskalsin ryömiä takaperin ulos ahtaasta piilostani.

Se päivä ei muistoistani katoa, silloin tunsin ukkosen voiman ja myöhemmin olen tajunnut kuinka lähellä oli ettei se salama osunut minuun.
Pyykit selvisivät noki ja hiilisateesta. Sade sammutti nuotiotulen ja pyykit pysyivät lipeävedessä, eivät nousseet padan reunoille palamaan.
Tuhkahan on kuin lipeää.
Valkopyykki oli huuhdottava tavallista useammalla vedellä, mutta valkoista siitä tuli. En edes muista minkä ikäinen olin tahtuman aikana. Äiti joskus muisteli ja sanoi etteihän silloin ollut vielä Pisteen uusi puoli asuttavana, joten sellaisena viiden, kuuden vanhana sitä pyykillä kesäpäivää vietettiin yhdessä äidin kanssa, tai pyykkipataa vahtien.

Nyt ei kukaan keitä pyykkiä lipeässä, ei pese pyykkilaudan kanssa, eikä huuhtele saavissa, jääkylmä vesi talvella, eikä se lämmintä ole vesi kesälläkään, paitsi silloin kun pyykit pestiin jokirannassa ja huuhdottiin joessa.
Sellaistakin ja järvessä avannossa huuhtoen vielä -60 luvulla.
Aina on vaatteet puhtaiksi tulleet ja kivaakin on ollut pyykkirannassa.

Päivääkään en antaisi pois.

Hellekesä.

Tämä kesä jää mieleen kuivuudesta ja kuumuudesta.
Aamullakin mittari näyttää + 24 lukemaa, täysin tyyni ilma ja aurinko paistaa.

Muutakin kuumaa kesässä, autokuumetta, matkakuumetta ja muuten vain kuumetta.
Auton vaihto, tilaa ja tehoa ei puutu nykyisestäkään, mutta syö liikaa minun "ruokarahoistani".
Ei näytä olevan helppoa löytää vain kuvia ja esitteitä katselemalla mieluista kulkupeliä. On lähdettävä koeistumaan eri automerkkejä. Ajoasento on minulle tärkeä, kenties tärkein tässä valintatilanteessa hinnan lisäksi.
Kuinka ihmiset löytävät mieleisensä auton? Pitääkö kaupat lyödä lukkoon heti kun hyvä on löytynyt, uskoa myyjän vakuutteluihin ja ummistaa silmät näkemään myyntipuheen takana olevia juttuja?

Kyllä epäillä pitää ensivaikutelmaa ja epäillä myyjän rehellisyyttäkin, ellei autolla ole takuuta!
Mieluummin korkeampi hinta ja takuu, kuin epävarmuus.
Malleja ja merkkejä riittää jokaiseen makuun, mutta autohan on liikkumiseen tarkoitettu apuväline jonka tarkoitus on palvella tarvitsijaansa parhaalla mahdollisella tavalla ja mahdollisimman pitkään. Ei se saa olla egon mitta!

Eräs henkilö oli keväällä kehunut ostavansa Lexuksen. Naimalla saatua rahaa.
Käyttää hyväksensä sairastuneen vaimonsa omaisuutta. Vaimolle ei ole edes kerrottu, että hän on eronnut ja ex mies hoitaa valtakirjalla metsän- ja tonttiren myynnin. On meillä noita huijareita kotimaassakin, entinen mies huijaa ex vaimonsa omaisuuden ja elää leveillen, vaikka ei omista edes asuntoa!

Onneksi olen pysynyt, tai eikö kukaan ole huolinut, yksin eläjänä, vaikka huijattuhan minuakin on monessa asiassa, enkä ole edes sairas, vaikka hulluksikin on nimitelty. Hulluhan minä ilman muuta, mutta se taas on toinen juttu ja tunnustan luottavani liikaa moniin asioihin. Onko parempi olla vähän tyhmä, kuin liian viisas?

On se tämä elämä opettanut minuakin.
Monen avatun oven kautta monelle ovelle jotka on ollut parempi sulkea perässään tietoisena haluttomuudestaan avata samaa ovea uudelleen. Tilanteet ja totuudet eivät aina kohtaa vastapuolen kanssa kuten toivotaan. Kun tietää tekevänsä oikeita ratkaisuja, ei ole mitään mieltä palata alkupisteseen hakemaan toista totuutta.
Tyhmyys ei ole viisauden vastakohta, vai onko?

Tämä kuumuus on kyllä hävittänyt paljon muutakin kuin järjellisiä ajatuksia sekopäisten päästä. Oliko järkevyyttä eilisen kahden suuren päämiehen tapaamisen julkisissa lausunnoissa jota kuultiin tapaamisen tuloksista?
Jäi vaikutelma pienen johtavan isoa, mutta jälkipuheethan sen todistavat oikeksi tai vääräksi vaikutelmaksi molempien kotimaissa.
En ota kantaa kumpi on vahvempi, mutta Putinin mukaan Venäjä ei alistu pakotteista, he toimivat omalla tavallaan ja Trump lisää kauppasaartoja.

Hyvä me, kun emme sekaannu muiden riitoihin.
Sovittelijankin tehtävä on ehkä ylivoimainen.

Mielenmaisemaa

Ylläksen rinteeltä voi katsella monen tunturin laelle.
Lapin luonto on jättänyt muistoihin monta kuvaa joita kameralla ei voi vangita. Kuva on mieliala, tunne, ääni,tai äänettömyys ja valo jossa on se jokin jota vain Lappi voi tarjota.

Kuvissa on se jokin jota en osaa selittää. 

Kun katson maisemaa ympärilläni tunnen olevani pieni katoava piste luonnon katoavaisuudessa. Jopa hengitys on helpompaa.