Mieli lepää maisemassa ja sinisen sävyissä.

Maito, voi ja punainen liha.

Peikkona, pahaisena kaurapuuroa kupista syön ja unohdan kaiken muun tekemisen ja työn.

Niin se tahtoo olla, olo on kuin kastemadolla kuivalla asfaltilla, kun sade on ajanut ylös onkalosta. Eihän minua kukaan aja liikkeelle, itse saa itsensä käskeä ja tahtoopa olla vähissä lähtemiset, kun kotonakin viihtyy. Kun hyvää syö ja helpolla pääsee tulee yhä laiskemmaksi. Katselen ikkunasta taivaalla purjehtivia pilviä joilla on tummat reunat taustalla vielä viipyvää valoa vasten katsottaessa. Sadetta ropsauttavat ajoittain yli kulkiessaan.

Yllä kirjoitettu on jäänyt  bloggerissani luonnoksen asteelle roikkumaan päivittämättä, on  julkaisun keskonen ja kun asia on alun alkaen aamupuurosta, on se ajankohtainen myös tänään. Taivaalla purjehtii poutapilviä ja luvassa vielä hellepäivä ennen sään viilentymistä.

Kaurapuuro on mielipuuroni, riisipuuro ja ruispuuro vaativat hiukan enemmän aikaa keitettäessä, mutta maku korvaakin sitten keittoaikaan kuluneen ajan mahtavalla makunautinnollaan, kun puuron saa lautaselle höyryävän kuumanan ison voisilmän sulaessa keskellä rasvalammikoksi. 

Miksi voi on vihattua, kun se on kuitenkin aidointa rasvaa jota ihmiset käyttävät siellä, missä maito on aina jalostettu. Se kotona kirnusta nostettu, pesty ja suolattu voi jonka maku on kielellä viipynyt lapsuudesta asti, se oli herkkua jota ei tuhlaten kyllä leivälle levitetty. Voisilmä puurolle, siitä en tingi ja voita levitän leivällenikin. Punainen maito, vaikka sekin tuntuu olevan laihempaa kuin se maiyo jota kotonakin lehmistä lypsettiin. Rasvaprosentti oli parhaimmilla lehmillä milteipä kaksinkertainen nykyisen "täysmaidon" rasvaprosenttiin verraten ja sen kyllä suussa huomaa.

Kun keitin juhannuksen aikaan punaisen heran, lisäsin heti alkuunsa maidon joukkoon lorauksen kunnon kemaa ja jopa tulikin makiaa punastaherraa. 

Kurria en syö, enkä ole koskaan lapsillenikaan sitä tarjonnut, kun se maitolaatu ei vain ilmesty ostoslistalleni, eikä siirry jääkaappiini enempää kuin rasvaton piimäkään, tai margariinipaketti.

Omat tapani pidän, ruokasuosituksista huolimatta ja voin ylpeillä hyvillä kolesteroli ja veren rasva-arvoilla jotka ovat ohjearvojen alarajojen tasoilla. Voi on aina voita ja kunnon maito maitoa.

Puurosta siis siirryinkin voihin ja maitoon joiden oslata en vieläkään ymmärrä miksi  joku taho saa määrätä mitä lapset saavat koulussa syödä! Missä on ihmisten oma päätäntävallan raja? Miksi minun lapseni eivät saa koulussa voita ja täysmaitoa, kysyy tänäänkin moni vanhempi joka ei ole höynähtänyt noihin kevyt tuotteisiin joissa on korostetusti sokeria joka on vihon viimeinen ravinto lihavuudesta puhuttaessa! Kaikkeen lisätään sokesria, jopa vitamiinipilleriin, kalkkitablettiin, ja magnesiumi maistuu makealle. Piilosokeria syötetään muka muilla nimikkeillä joka puolelta josta ihminen jotain suuhunsa etsii.

Suuren työn takana löytää apteekista makeuttamatonta kalkkia!

Kuka puuttuu tuohonkin epäkohtaan, vai onko sokeri terveellistä, kun se ostataan lääkeen oheistuotteena "Apteekin hyllyltä"?

Voista punaiseen lihaan.

Suomalaisiakin lihakarjan kasvattajia syyllistetään ilmastovaikutuksilta joita karjan lanta aiheuttaa. Lehmän uloste puhuttaa, kun se luontoon laitumella!

Mihin ihmispaskan vaikutus katoaa kun se huuhdotaan viemäröintien kautta vesistöihin? 

Miksi vesistöissa lisääntyvat leväkannat eivät laita yhteiskunnan päättäjiä jo ajattelemaan uloste ja muiden jätteiden vaikutusta vesistöissä, kun karjanlannan ja virtsan vaikutus pitäisi rajata jonnekin, ettei pääse vesistöjä pilaamaan.

Suomeksi sanottuna, kumman paskaa on maassaame enemmän vesitöihin huuhdottu, ihmisen vai tuotantoeläimen?

Punainen liha tuomitaan? Niin ne tuomittiin kananmunatkin, mutta tuskin kumpikaan ruoka tappaa, kun niitä on syöty kautta aikojen ja vielä ihmiset niitä ovat syömässä?