Kun elämä vie, eikä vauhti pelota, voi löytää itsensä mistä tahansa.
Viime aikoina olen kulkenut kuvien osoittamissa paikossa mennen ja tullen, kerran viikossa, tai useamminkin.
Siitä vierivästä kivestä puhutaan, kuinka se ei sammaloidu. En halua olla mik''n vierivä kivi pyörimässä alarinteessä hallitsemattomassa liikkeessä. Haluan olla vakaasti omalla paikallani pysyvä, juuri siinä paikassa jossa kulloinkin jalkani maahan osuvat. Ei ole tarvetta seilata maan ja taivaan välillä, eikä pyöriä kuin myllyn jauhinkivi. Riittää, kun tuntuu tukevalta ja turvalliselta polku askelten alla.
Istahdin aamulla, kun pimeys vielä nuokkui maiseman yllä, tähän lampun valossa kylpevän tietokoneeni ääreen ja ajattelin vanhempiani.
Olisi taas monta asiaa kerrottavana, monta tapahtumaa toistettavana ja havahduin. Olin kuulevinani puhetta. Silloin välähti! Minähän voin kaiken aikaa kertoa heille elämästäni, eivät he ole kuin henkäyksen mitan minusta pois. Minussa he ovat aina, eikä sen tarvitse olla mitään henkitiedettä.
Hiljaisessa mielessäni ajatukseni kulkivat oudoille teille, minuuteen ja vielä syvemmälle. Näin itseni ikkunaruudussa vasten ulkoista pimeyttä. Autojen valot vilahtelivat silmissäni kun varhaiset työhön kiiruhtajat ajoivat ohitse. Ajatukseni vaelsivat ja tunsin muistojeni kautta minuun virtaavan lämpimän tunteen. Sieluni silmin näin vanhempieni katsovan minua, näkevän heikkouteni ja epäuskoni, näkevän minut etsimässä sellaista mielentilaa jossa uskon heidän kuulevan minua. Oliko tämä nyt sitä valaistumista josta siitäkin puhutaan? Mikä se tunne sitten onkin, tunsin oman vahvuuteni joka ei häpeä tunnustaa omaa minuuttansa ja sen tuomaa varmuutta sellaisistakin asioista joita sanotaan hulluudeksi!
Hullu tai ei, olen mitä olen, mutta en koskaan lakkaa etsimästä yhteyttä henkisyyteen joka on minulle olemassa.
Nuo kuvat edustavat sitäkin totuutta, että vuosikymmeniä sitten isänikin kulki noita samoja siltoja ja teitä. Silloin oli sodan runtelema maa ja työn perässä mentiin kauas kotoa. Yhä työ kuljettaa ihmisiä rajalta toiselle.
Nykyiseen ihmisten rajojen ylityksiin liittyy paljon muutakin. Kohtalo kuljettaa ihmisiä, mutta, aina on omilla valinnoilla suurin vaikutus jopa rajan ylityksiin.
Olevan ja henkisen rajan ylitys, mielikuvin sekin onnistuu.
