Horoskooppi
lupasi loppuvuodeksi hyviä hetkiä, kun sosiaalinen elämäni
vilkastuu.
Kovin
pientä on sosiaalinen elämäni ollut jo vuosia, eikä tämä vuoden
viimeinen viikko ole osoittanut mitään piristymisen merkkejä. On
tainnut taivaanmerkkien lukija erehtyä kohtaloani tutkiessaan.
Paljon
tähän tietenkin liittyy myös se, missä liikkuu ja millaista
sosiaalisuutta astrologi on planeettojen asemissa toisiinsa nähden
havainnut.
Astrologiset
ennustukset pohjautuvat tähtikarttaan ja useimmat kai ovat
selvittäneetkin syntymähetkensä mukaisen horoskoopin. Tähtikartan
ensimmänen merkki on Oinas, niin olen asian käsittänyt, kun
kiinnostuneena olen syntymäkarttoja katsellut.
En
tunne astrologiaa tähtimerkkejä enempää.
Muistan
tässä, kun oman tähtimerkin kohdalta jostain nettilehdestä tuon
ennustuksen katsoin, että nuoruudessani tapasin vanhan miehen joka
katseli tähtitaivaalle ja sanoi niiden ennustavan tulevaisuutta.
Silloin en tiennyt tuon taivaallista mitään tähtimerkeistä, mutta
hän otti vanhan karttakirjan esiin ja näytti minulle monivärisen
kuvan tähtitaivaasta. Olin mykistynyt siitä, kuinka paljon hän
tunsi kuvan tähdistöjä ja kuinka hän niistä minulle kertoi.
Mies
oli vanha merimies. Olen monille kertonutkin hänen papukaijastansa
joka pelästytti minut pahanpäiväisesti. Se on taas ihan oma
juttunsa, vaikka läheisesti puhuva papukaija tuohon vanhaan mieheen
ja hänen vaimoonsa liittyykin.
Tuo
mies katseli eräänä kuulaana syysiltana, kun keräsimme omenapuun
alle tippuneita isoja "Valkeakuulas" omenia koreihin,
tähtitaivalle ja sanoi: " Katsohan taivaalle, nyt on hyvä
asento tähdillä, Mars ja Juppiter katsovat toisiaan."
En
muista tarkasti olivatko ne juuri nuo mainitsemani planeetat, mutta
mies sanoi planeettojen vetävät puoleensa toisia planeettoja ja
juuri tuo asento on tähdistössä hyvä merkki.
Kyllä
minäkin olen taivaalle tuijottaja ja tunnistan monta tähdistöä.
Tapani
on ollut maata hangella ja etsiä silmilläni tuttuja tähtikuvioita
ja havaita tähdenlentoja siellä missä valosaaste ei estä tähtien
näkemistä.
Olen
vieläkin sitä mieltä, että kaikki valot pitäisi yöllä
himmentää tai sammuttaa kokonan, siellä missä niitä ei
välttämättä niin kirkkaina, tai lainkaan, yöllä tarvita.
Nykyisinn
on autoissa niin kirkkaat valot etten ainakaan omalla kohdallani,
vaikka huononäköinen olenkin, ole tarvetta isoja teitä valaista
kymmeniä kilometrejä päivänvaloa vastaaviksi. Vähempikin
riittää.
En
kykene tuon vanhan miehen tavoin lukemaan planeetoista ennustuksia,
mutta harmittanut on useinkin kun en silloin ollut niin viisas, että
olisin pyytänyt häntä opettamaan minulle sen tiedon ja taidon
salaisuuksia.
Vanha
merimies. Seilannut tuulissa ja myrskyissä sen ajan
valtamerilaivoilla, rahtia satamasta satamaan merten armoilla.
Hän
kertoi kuinka pelkoansa ei pahassakaan myrskyssä saanut näyttää
toisille. Se oli heikkouden merkki, ei sitä hyväksytä, sehän
siirtyy jokaiseen jos yksi huutaa apua ja raivoaa meren raivoa
vastaan. Sellaisten hetkien vastapainona hän kertoi niistä
rauhallisista vuorokausista ja viikoista jolloinn laiva vain lipui
verkkaista vauhtia aavalla merellä ja ääretön avaruus näytti
tähtitaivaan kaikki tähdet samalta pallonpuoliskolta. Pieni pääni
ei edes tajunnut avaruutta, ei niitä mittasuhteita joita aavalla
merellä kohtaa ja silmä tavoittaa, mutta sen tiedän, että
kiinnostukseni tähtiin syntyi niinä iltoina kun pienessä mökissä
niitä tarinoita kuuntelin ja papukaija huuteli sekaan omia
näkemyksiään tarinoinnista, kunnes liina laskeutui häkkinsä ylle
ja huoneessa kuuluin vain miehen kertomus. Minä kyselin ja
pariskunta yhdessä muisteli kokemuksia noilta vuosilta, kun vaimo
odotti kotona ja pelkäsi joka hetki.
Millaisen
elämän planeetat olivat heille osoittaneetkin, tiedän, että he
tunsivat kaikesta huolimatta eläneensä hyvän elämän.
Sain
monta elämänohjetta vain kuuntelemalla.
