Kova tuuli lennätti puiden pudottamia lehtiä pitkin tietä. Ei muuta vastaantulevaa liikennettä ollutkaan, pari autoa keskustaa kohti ja koiran ulkoiluttajatkin nukkuivat tänään pitemmät unet.
Katselin metsäpuroja joista vesi on kovista syyssateista huolimatta virrannut isompiin jokiin, melkein kuivia ovat, tuskin lintu saa juodakseen mutapohjaisesta uomasta.
Kuuntelin aamusella varoituksia merenkulkijoille. Kaikkia pohjanlahden satamia ja koko merenkurkun aluetta varoitettiin matalasta vedenkorkeudesta.
Kun tuo Lester hurrigaani riehuu parhaillaan muokaten Floridan rantoja tehtyään jo suuria tuhoja Haitilla, tuli mieleeni, että kaikkien merien vedet laskevat kun hurrigaani iskee yhden meren ylle ja myrskytuuli kuljettaa vesiä kohden rantoja.
Naurettavan lapsellinenhan ajatukseni tuolla kuivaa puron pohjaa katsellessani oli, mutta kerro minulle minne vedet katoavat. Mikä meri ne nielee, mitä rantaa huuhtovat.
Kaikkina aamuina ei tule katseltua ja mietittyä ympäristöä samalla intensiivisyydellä kuin tänään. Osa puista on alastomine oksineen valmiina tulevaan talveen, osa kukoistaa värikkäässä lehtipuvussaan kuin uhmaten tuulia.
Kesän asuttuina olleet risupesät koivujen oksien haaroissa huokuvat tummaa tyhjyyttään lehdettömissä puissa. Ei laula linnut, ei naura harakat lenkkipolun varrella.
Olikohan tämän ajatusten aamulenkin tarkoitus sellaista mitä en oikein ymmärtänyt.
Katsoin tummaan veteen ja siniselle taivaalle.
Molemmat näkyivät pohjattomina, mahdollisuuksia täynnä, vai mahdottomuuksiako minun mielikuviini avasivat.
Maailma on avara, kun en kahlitse ajatuksiani yhteen porraskiveen.
Korpifilosofi, sellainen olen ja ajattelen elämän olevan suuri seikkailu johon sisältyy arkea ja juhlaa. Mielikuvin, kynällä, hiilellä syntyy kuvia, sanoilla maalaan kuvia ja maisemia. Tunteet, niistä on elämä tehty. Rakkaudesta olen syntynyt ja surusta itkenyt, mutta rakkaus on jokaisessa elämän hetkessä mukana. Mikään ei voi viedä minulta unelmiani. Kommentit tervetulleita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti