https://www.youtube.com/watch?v=ML__lOaH3P0
Itsenäisyys on rauhan voitto.
Sodan kauhuja kokeneet veteraanit ovat jo ikääntyneitä ja heille maamme soisi osoittavan suurta kunnioitusta ottamaan vastuun heidän toimeentuloistaan ja hyvinvoinnistaan jokaisena elämän hetkenä.
Kiitosheille tänäkin päivänä kun Suomi nostaa 101 itsenäisyysvuoden lipun salkoon.
Taloissa ja tölleissä tämän päivän arvoa tuskin unohdetaan.
Vielä kerran kopsaan tähän omia mietteitä sodasta ja ihmisistä.
Itsenäisyyspäivänä, erään
veteraanin kohtalosta.
Pohjamudissa rämpineenä
saappaat täynnä vettä ja
mutaa
muistaa jokaisen askeleen
painon.
Katukivien särmien painaumat
paljaissa jalkapohjissa
jättävät ikuiset arvet.
Kolmessa sodassa hän taisteli
talvi ja jatkosodan
haavoittuneena soti valtiota
vastaan.
Pitkin katuja, sillan alus
kotinaan
hän vaelsi loppuelämänsä
lämmitellen talon
vinttitasanteella.
Herätys, hei, sinun pitää
mennä!
Huomenta. Joko sinä taas
täällä?
Yritä nyt nousta.
Turvonneessa paljaassa jalassa
mätää vuotava verinen haava
saappaana muoviämpäri.
Hakaniemi, Sörkkä, Hakaniemi
pultsarien yömaja
Pelastusarmeijan ruokajono
Kalliossa.
Pulituurin haju tenun hajuun
peseytymätön keho
likaisissa ryysyissä.
Ihmisten inho
hyväsydämisten sääli
ja kouraan ojennettu kolikko.
Kuinka moni muu sotaveteraani
nautti kunniansa ihmisten
halveksuntana
Helsingin kaduilla
pultsarina.
Yhden näin joka päivä
annoin sen minkä voin
sääliä tuntien.
Hän sai lämmitellä
D-rapussa patteriin nojaten
sormet paljaina pakkasella.
Antamani nahkahansikkaat taskussa,
ettei niitä varasteta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti