Politikointia jalat maassa.

Politiikka on likaista peliä jossa vain puhujan oma arvomaailma on tärkeä ja nuo muut esittävät sellaisia asioita joilla ei meillä pärjää!

Jokaisella on oma lehmä ojassa.

Vaalien alla sijoitetaan rahaa ja sidotaan koko tuleva aika vain yhtä päämäärää tavoittelevaan toimintaan, kun edessä siintää mahdollinen mahdollisuus päästä valtiollisissa vaaleissa edustamaan koko kansaa juuri omien arvomaailmaansa kuuluvien arvojen kautta.

On niitä nähty käännynnäisiä. Puheet ja teot eivät aina vastaa toisiaan ja menneisyyskin voi paljastaa sellaisia asioita joita äänestäjät eivät ehkä ihan sellaisinaan hyväksy.

Rikas ajaa rikkaan etuja.

”Äänestä maalaisliittoa jos pääset suuren talon miniäksi,” sanoi silloinen työnantajani minulle eräänä sunnuntai aamuna, kun radiosta kuuluvan jumalanpalveluksen saarnapöntössä pappi viittasi politikointiin, puhuessaan ihmisten samanarvoisuudesta.

Viisas pomo opasti meitä lapsia, sillä lapsi olin vielä siihen aikaan, mutta jollain perusteella olin aina ollut työläisten etuja ajavien poliittisen liikkeiden vaikutuspiirissä, eivätkä linjat olleet minulle vieraita.

Paljoon on muunnuttu ja paljon kuunneltu minunkin korvillani ennen vaaleja annettuja lupauksia joita yksi ihminen ei yksin saa toteutumaan minkään edustuslaitoksen puitteissa.

Enemmän puolesta ja vastaan puhuu koko puolueen linja, joka sekin heittää häränpyllyä kesken vaalikauden, kuten on nähty ja koettu.

En ole vaikuttaja, eikä puheellani tehdä vaikutusta politiikassa, mutta paljon on korjattavaa yhteiskunnallisessa tasa-arvoistamisessa tänäkin päivänä. Siihen eivät ole vaikuttaneet pappien saarnat enenpää kuin mielenosoituksetkaan joita on varattomien ja vanhusten asioiden puolesta julkisesti esitetty.

Kun meillä nyt kuitenkin suuri eläkeläisjoukko on maksamassaa veroja tuloista ja omaisuudesta, pitäisi heidän äänensä kuulla päättäjien korvillakin. Eläkeyhtiöt siirsivät kerättyjä varoja kuka minnekkin ulkomaisiin sijoituskohteisiin joista osa on ollut tuottamatonta josta ei paljon puhuta, vaikka ”huhuja” liikkuu, eivätkä aina niin vääriin tietoihinkaan perustuvia huhuja. Jossain oli sitä rahaa joka meni. (ei eläkkeisiin)

Moni valtion omistama yhtiö myytiin ulkomaisille tai siirreettiin pois maasta, juuri silloinm kun hyvivointia olisi pitänyt rakentaa hyvälle pohjalle ja kerätä voitot itselle. Silloin jaettiin sitä hyvää mitä saatiin, jaettiin suruttomasti ja nyt ei ole kanttia ottaa etuja pois, ei edes kaventaa, vaikka ihan tavallinen minäkin näkee kuinka suuret kustannukset ovat syntyneet sen hyvivoinnin aikana tehdyistä hulvattomista päätöksistä.

Aika ei palaa, mutta ihmiset muistavat ja historia toistaa tapahtumia, vaikka emme tahtoisikaan.

En halua olla mikään historian toistaja, eikä minulla ole minkään valtakunnan budjettitilastoja, mutta ihan sormituntumalla, alaspäin menee tavallisen kansalaisen talous, jos ei ole suuria tuottavia sijoituksia ja maksettuja eläkevakuutuksia, eikä suurten huippupalkkojen tuomaa turvallisuutta joka on sijoitettu tuottaviin yrityksiin joille valtio maksaa yritystukia.

Enpä tiedä, olisiko pitänyt mennä suureen taloon miniäksi ja äänestää maalaisliittoa?

Olisinko silloin tasa-arvoinen ja sanoisin tänä päivänä varattomuudesta puhuville, ettei suomessa ole varattomia, ihmiset eivät vain ole osanneet sijoittaa oikein?

Vanhaksi tulleena ei haluaisi olla johdateltavien joukossa.