Levoton sielu.

Se on kesää ja ukkosia, sadetta ja poutaa.
Voikukka kukkii ja nurmi kasvaa. Huoltomiehet huolehtikoot pihoista ja penkoista, aidoista ja aidan vieristä, minä nautin kesästä. Miksi laittaa kukkia parvekkelle, kun ei ole kotona niistä nauttimasta, sen päätin monta vuotta sitten, kun ostin monet kukat kesän aikana, kastelujärjestelmät pettävät aina helteessä! Menen metsään ja nautin luonnon kauneudesta.
Tykätkööt muut minun tavastani tai ei, mutta en aio sitoa itseäni kukkien vuoksi kotiin kesällä. Käytän kukkarahat ihan muihin tarpeisiin, ostan bensaa autoon tai maksan mökkimajoituksesta jossain erämaassa. Vierasta ei ole pelkkä makuupussimajoituskaan, senkin olen Kevolla kokeillut. Porolauma vain herätti kulkiessaan jäisillä puolukanvarvuilla ja tuijottivat minua kuin suurtakin ihmettä siinä sinisessä makuupussissani, vain naama näkyvissä. Se syyskesä oli hyvä, eipä ollut Lapissakaan liikaa hyttysiä. Ei yhtäkään hyttysen puremaa sillä reissulla, ennen Ruotsin puolelle siirtymistä ja etelää kohti ajellessa.
Sellaisen ennalta suunnittelemattoman reissun teen uudelleen. Jos eksyn tunturiin makuupusseineni, eipä moni kaipaile, eikä kaipailuista ole hyötyä kun katoaa suureen tuntemattomuuteen.
Nyt on jo käytössä kaikki navikointi välineet, mutta itsepäisenä haluan aina katsoa mitä minkin tien päässä ja varrella silmä näkee. Elämänikuinen etsijä, " korpifilosohvi " jolle mikään totuutena julistettu ei välttämättä ole kuiva ja tutkittu tieto joka pitää hyväksyä ainoana näkemyksenä, ellei se ole lakiin kirjoitettu.
Luonnon laki on oma lakinsa, ja siitä riittää aina luettavaa, silmillä, korvilla ja käsin koittamalla.

En ole vastarannan kiiski. En hyppää koskeen uskoen voivani uida vastarannalle, enkä yritä nousta puuhun pylly edellä. Niin sieltä voi tulla alas, vaikka oikeinkin kiipeäisi ylimmälle oksalle.
Mieluummin istun korpeen, kannolle, kivelle tai mättäälle ja katson mitä elämää sammalissa on juuri sillä hetkellä, kukkiiko sammal, vai kätkeekö se uumeniinsa toukkia ja ötököitä.
Sellaisesta minä nautin enemmän kuin parveke- tai amppelikukista, jotka reissulta kotiin palattuani lepäävät hengettömänä kasana mullan pinnalla. Luonnossakin jätän herkät kukat kukkimaan omalle paikallensa, apilan kukkia taitan nauttiakseni niiden tuoksista ja jopa syön niitä, kuin myös ketunleipää ja muita villivihanneksia.

Ehkä tämä levoton sielu kaipaa taas maailmalle.