Kauniit säät jatkuvat.
Viinimarjat alkavat olla täysin kypsiä, metsässä mustikat isoja ja mehukkaita.
Metsävadelmiakin kävin keräämässä ja totesin ettei niitä lapsuuteni metsistä löytynyt.
Ilmaston muutostako, vai mistä johtunee kun niitä on yhä pohjoisemmissa metsiköissä.
Ihminen laiskistuu kun ikää kertyy.
Eipä tee mieli eväsrepun kanssa marjametsään lähteä, vaikka muutaman tunnin viime viikolla metsässä vietinkin. Vain vesipullo mukana kun kotiin pääsee autolla, jos nälkä yllättää.
Muuten liikkuminen on elinehto. Jos tässä jää sohvalle tai nojatuoliin aikaa kuluttamaan, pian ovat lihakset jumissa ja voimat loppu.
Eilen jalkatyötä muutama tunti, lämmintäkin oli riittävästi, sillä muurikka pannut hehkuivat koko päivän. Kansa sai lettuja syödäkseen.
Nyt on tällä tietämällä suurimmat talkoot ohi, vain satunnaisia työkeikkoja ja muutamat juhlat. Talkoiden kiitospäivätkin, raviratakin muistaa talkoolaisia. Toivottavasti ei satu vesisade kuten viime vuonna, silloin ei oikein juhliminen onnistu. Onneksi on tiedossa muutakin iloista menoa ja meininkiä, kunhan nyt marjat on paremmassa tallessa, purkeissa ja pakkasessa, sitten on vapaan aika. Tai, ei kokonaan vapaata, kirppariasiat yhä kesken. Palaan niihin kun selkeä suunnitelma on saatu aikaan ja tavarat esille.
