Ettäkö Kekkosen haamu?

  Voi hyvä isä ja äidin navettasaappaat!
  Tänään, vuonna 2015 TV:n vaalikeskustelussa joku äkkiviisas ottaa keskustelussa esiin uhkan Kekkosen haamusta. Voi hyvä Sylvi. Tuo mies kaipaa kyllä jotain muuta kuin vastuuta politikkona.
  Aika aikaa kutakin, mutta kuukisi tänä päivänä osaavan puhua ajankohtaisten vertausten kautta, tai sanoa suoraan mitä tarkoittaa. Ihan hetken katsoin vaalikeskustelua ja sain tarpeekseni. Mokomaa hiostamista, pyrkimystä saada toinen hämilleen ja sekoamaan, sekoittaa puurot ja vellit sekaisin. Ei vain ole kovin miellyttävää pureskeltavaa kuulijalle jolla on oma periaate ja siihen ei mokomat lausunnot vaikuta. Lupauksilla ei asioita muuteta, eikä haamuista ole ollut aiemminkaan mitään apua.
  Muutoinkin tuo kuvatarjonta on supistunut ruokaa ja rakkautta sektoreille, alastonta ja paljastettua pintaa, ruokaa sieltä ja täältä, mausteilla ja ilman. Kiinnostus lopahtaa heti kun sama ohjelmanumero ilmaantuu ruutuun kolmannen kerran samana päivänä eri kanavalla, tai samalla,
  Keitin karstapottuja, paistoin pannulla kokonaisen sipulin ja hyvää oli!
  Ei tarvinnut sitä oliiviöljyä jota joka ruokaan nykyisin ängetään, niin että salaattikin kelluu öljyjärvessä.
  Ruoka taitaa nykyisin olla jo muuta kuin ravintoa sitä pitää olla monta lajia ja paljon. Läskisoosikin on muuttanut muotoansa, kastike ei enää ole sellaista syötävän halunherättävää ruskeaa, vaan jotain vaaleaa tai juoksevaa tummaa valmislientä lihojen joukossa. Kotiruokaa sen olla pitää ja se on minun ruokaohjelmani, eilen kaurapuuroa, tänään karstapottuja. Kaikille ei tuokaan perunanimike, karstapottu, sano mitään, mutta se on vahvassa suolassa keitetyt perunat, minulla lapinpuikulaa.
  Mielessä on monta ihmeellistä asiaa, tutkimusmatkalle tässä on suunnistettava, polkupyörän saan huoltoon tulevalla viikolla, mutta kulkeehan tuo auto, ja jalatkin kantavat melkoisia matkoja, joten matkaan...
  Toivottavasti ei haamuja ilmaannu pilaamaan hyvää mieltä, ja toivottavasti ilta tuo jotain myönteisiä tietoja ja tuloja.