Kun aina on ollut aamuvirkku, ei sisäinen kello petä.
Se herättää aina ennen aikojaan, mikäli normaalina heräämisaikan pidetään jotain aamu kuutta.
Nukahdin kyllä illalla ihan hyvällä mielellä ja melko täydellä vatsallakin raikaaksi tuuletettuun huoneeseen. Uskottelin nukkuvani aamuun asti. Tuli aamu yhden aikaan ja tässä sitä nyt yritän valmistautua päivään istuen koneelle kirjoittamaan.
Eivät ne ajatukset mitään korkealentoisia varmasti tähän aikaan ole, vaikka ihan herännyt ja pirteä tunnen olevani.
Kahvi on valumassa suodattimesta, radiossa tulee juuri viimeisiä minuutteja Sekahaku ohjelman uusintaa, viimeinen levy Taisto Tammi; Kohtalon valssi.
Musiikki ja vanhojen ohjelmien uusinnat ja uusintojen uusinnat ovat nykyisin yöradion ohjelma tarjontaa. Muista aikoinaan kun valvoin näitä öitä, silloinkin, kuinka erään tunnetun henkilön juontama hyvä ohjelma täytti monen kuuntelijan toiveen. Radiossa oli kuuntelija joka vastasi kipeisiin kysymyksiin, jutteli ja kuunteli. Sellaisia hetkiä näihin öihin kaipaisi.
Melkoinen osa ajasta on tätä yksin olemista, koska normaali perhe on hajonnut. En kyllä ole halunnutkaan ketään asumaan kanssani, sellainen ei ole tullut mieleenikään, koska leskeyden ajan olen elänyt ja asunut yksin, oppinut omat tapani ja niiden noudattaminen ei olisi koskaan helppoa jonkun uuden ihmisen kanssa. Sellaista miestä ei ole elämääni tullut, enkä usko tulevankaan, jos järki päässäni pysyy.
Olen oppinut elämään omassa rauhassani. En ole erakko, mutta en rakasta suuri juhliakaan, en ole ns. laumasielu, jonka pitäisi joka aamu kiirehtiä turuille ja toreille istuskelemaan jossain porukassa, maailmaa parantamassa, sanovat, juoruilemassa, sanon minä.
Sellaiset ihmiset tietävät kaikkien asiat, tai ovat tietävinään, ei sen väliä.
Torikokukset olen aina ohittanut. Kierrän kaukaa kun näen jonku tutun siellä porukoissa istuskelevan.
Usein olen sen tehnytkin! Kävelen ohi kuin en huomaisikaan.
Eipä minua kukaan ole porukoille esitellytkään ja se on hyvä. Joskus joku pyysi mukaan torikahville, no kahvit voi juoda sielläkin, kunhan suuri porukka ei istu samaan pöytään puhumaan sen kutsujan kanssa vanhoja juttuja.
Se siitä. Yksin elän ja olen ihan tyytyväinen omaan elooni ja olooni.
Kaikki kiusalliset tilanteet pyrin ohittamaan. Miksi yrittää olla muuta kuin on, rehellisesti oma itsensä.
Tämä uusi projektini vie aikaa. Nautin tästä.
Välillä pitää kyllä tehdä muutakin, ommella ja virkata, kirjoittaa uutta tekstiä, runoilla ja satuilla.
Harvoin ihminen saa sitä mitä haluaa, mutta minä olen saanut paljonkin, pettymyksiä ei ole paljon, jos verrataan kaikkeen siihen mistä voin olla elämälleni kiitollinen.
Kaikilla ei ole yhtä hyvin.
On sairauksia jotka rajoittavat elämää, rajaavat elinpiiriä ja vievät jopa muistot.
Kuinka onnekas olenkaan, kun minulla on tallella paljon sellaista elämän voimaa ja halua jonka moni jo on menettänyt. Tänäänkin muistan kiittää ja tehdä kaiken omien voimieni ja ymmärrykseni mukaan, kaiken sen mihin tänään ryhdyn.
