Tuttu
olet.
Tutustuin
sinuun
jo varhain lapsena.
Tunsin
sinut konttaavana
ensi
askelia hapuillen hakevana
äidin
helmoissa roikkuvana
itkevänä
räkänokkana
isoveljen
kiusana.
Tutkin
sinut läpikotaisin
sukupuolisuuttasi
myöten
opettelin
tuntemaan kehosi
pituuskasvuasi
mittasin
painoasi
seurasin.
Häpesit
kasvavia rintojasi
ne olivat
kosketus arat
piilotit
ne paidan alle
katsoit
vain salaa
kun
odotit aikuusuuttasi
nekin
kasvoivat.
Tunsin
sinut koulutyttönä
luit
läksysi
opit
helposti kaikkea uutta
sinua
sanottiin järkeväksi
ja
kiellettiin liikaa lukemasta
sammuta
lamppu, sanottiin.
Et
rakastanut itseäsi
opettajat
kehuivat...
Esiinnyit
usein
arkana,
jännitit tilanteita.
Autoit
vanhempiasi
vihasit
oppimattomuuttasi,
”vain
pojat opiskelevat”
ja olit
tyttö.
Olit
jopa kiltti
vaikka
uhmasitkin sääntöjä
et
tehnyt mitään väärää
Tunsin
sinut nuorena neitona
maailmalla
pois
kotisi lämmöstä
yksinäisenä
perhosena
lennossakin...
mielessä
kodin ohjeet.
Olit
valmis auttamaan palkattakin
uurastit
ja unelmoit
nuoruutesi
oli täynnä haaveita
tunsin
sinut
muistit
aina iltarukouksen
ja
kiitoksen
salaa, hiljaa
yössä
itkit
koti-ikävääkin.
Tanssit
ja nauroit
elit ja
unelmoit
hait
itseäsi itsestäsi
kysyitkin
usein;
Tätäkö
elämä olikin?
Tunsin
sinut itkevänä
tunsin
sinut rukoilevana.
Tunsin
sinut rakastuneena
nuorena
morsiamena
äitinä
ja vaimona.
Tiesin
kuinka rakastit
toivoit
ja uskoit
petyit
ja luotit
elämä
kuritti ja rakasti sinua.
Tunsin
sinut sairaana
tunsin
elämäsi voimissa
enkä
oppinut sinua rakastamaan
aliarvoin
sinua usein.
Itsetunnon
puutetta, sanoin.
Tunsin
sinut surevana
itkevänä
kokoon
käpertyneenä
peittoosi
kietoutuneena
ovesi
lukinneena
ikäväsi
vankina.
Tunsin
sinut,
tiesin
kuinka kaipasit
kuinka
kadotit huomisesi
kuinka
purit sisintäsi sanoiksi
piirsit
ikäväsi ikoniksi
ajatuksesi
maisemiksi
ja teit
metsästä kirkkosi.
Taivas
kattona
maisema
alttaritauluna
kivi
polviesi alla
huusit
tuskaasi jota kukaan ei nähnyt
sanoja
joita ei kukaan kuullut.
Tunsin
siinä sinut aitona
alastomana
Jumalasi edessä.
Tunsin
sinut niinä hetkinä
tunsin
kuinka sait voimaa
löysit
oman sisimpäsi
koit
omat tunteesi kivulla
huusit
ulos kaipuusi
opit
itkemään ikävääsi
ja
kirjoittamaan ne kirjeet..
kirjeet
tuntemattomuuteen
ajatukset
atmosfääriin
ilman
postimerkkiä.
Tunsin
sinun sisimpäsi
tiesin
että nouset...
nouset
ja huudat surun yli uutta toivoa.
Tunnen
sinut...
löysit
itsesi
ja
huomisen....
Tunnen
iloa ja olen ylpeä sinusta
Heikkoutesi
olikin voimasi
nousit esiin
kammiostasi ja huusit;
”Hei,
minä elän.”
Tunnen sinut läpikotaisin.
elänhän
minä sinun kehossasi.
Kehdosta
hautaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti