Niin on aika kulunut, kuin on Luoja antanut.
Talvi vaihtui kevään kautta kesäksi ja nyt on syksy ihan tuossa porraspäässä värjäämässä puiden lehtiä punaväreillä. Pihlajan marjaterttujen runsaus on yltäkylläistä. Enteileekö lumista talvea vanhan sanonnan mukaan?
Ei talvi tavoittaan mene. Lunta ja pakkasta vuoroin koettelemassa niin ihmisten kuin eläintenkin kestävyyttä.
Näin kauniina aurinkoisena syys sunnuntaina tulevat mieleen lapsuuden puolukka retket ajalta jolloin isäkin oli mukana reppu selässä ja ämpärit käsissä kerääässä talvimarjoja joista osa vietiin aina Sorviston koulun keittiöön oppilaiden ruokaan käytettäväksi. Niitä aikoja on suorastaan ikävä. Menimme nevan poikki Latvalaan vievän polun varrella olevalle kankaalle voileivät ja eväsmaitopullot mukana. Silloin ei pelätty saastuttavia mikrobeja ja bakteerien tarttumista ja kulkeutumista kädestä suuhun, syötiin repusta auringon lämmittämät leivät ja juotiin maitoa päälle eikä meillä ollut ripulin pelkoa. Korkeintaan liikaa marjoja syömällä sai vatsan kouraisemaan.
Nykyisin on muka vaarallista käyttää maitoa jos maitopurkki on unohtunut pöydälle!
Niinpä niin. Nyt meillä on tarjolla vain sellaista maitoa joka on lypsetty päiviä aikaisemmin ties missä navetassa ja ties missä päin maata, maito on vanhaa jos purkin avauksessa jopa purkitettaessa!
Ennen joimme maitoa joka lämpisi kotona ja eväsrepussa, mutta oli samana aamuna kotinavetassa lypsettyä oikeaa maitoa. Sitä meidän pöytäämme pitäisi saada sellaistenkin joilla ei ole lehmiä navetassa.
Meille juotetaan käsiteltyä maitoa joka on minullekin aiheuttanut maitoallergian. Kuinka monelle muulle ja löytyykö taustalta se AIV rehukin jos aletaan oikein rehellisesti tutkimaan mitä lehmille syötetään rehuna.
Ennen lehmätkin tyytyivät syömään pelkkää heinää, ilman mausteita.
Nykyisin mikään ei ole aitoa, vai onko mikään aitoa.
Pyrkimys ja päämäärä eivät aina kohtaa toisiaan kuvitelmien kaltaisina.
Tiede ja todellisuus ovat etääntyneet toisistaan eikä päämäärää tunne kukaan, mutta väliaikatiedoilla ruokitaan ihmiset ja eläimet!