25.3.2017

Heräsin tavalliseen tapaan useita kertoja yön aikana.
Kahden aikaan kävin juomassa vettä ja kurkkasin olisiko telkkarissa ohjelmaa jota voisi katsoa. Eipä ollut, joten  hetken istuin sohvalla vesilasi kädessäni, katsoin tähtitaivasta ja ihan se enteili lumisadetta joka sitten alkoikin.

Pyörin petillä eikä uni tullut, joten jo neljältä keitin kupillisen kahvia, otin voileipäkeksin ja mutustelin sitä samalla kun katsoin läppäriltä sähköpostia.
On se vain ihmeellistä mistä tuota roskapostia lähetetään jopa kymmeniä samasta lähteestä ja vastaanottajana en ole minä vaan joku Katrin, Olavi, tms. eli nimiä joiden kanssa minulla ei ole mitään tekemistä. Taitaa vain olla monistettuja viestejä nippusiteelleä sidottuina ja kaikille lähtee samaa soopaa sähköpostilaatikon roskat kansioon.

Nyt OP varoittaa huijausviesteistä joilla kalastellaan pankkitunnuksia.
Minua niillä viesteillä ei saa lankaan, olen sen verran itseoppinut koneen käyttäjä, eikä minulle ole niitä tullutkaan, onneksi joku taho jättää rauhaan.
Käytänkin nykyisin vain incognito sivuja, eli toimin salattuna ja silti noita roskaviestejä saapuu solkenaan, tosin menevät suoraan roskapostikansioon, mutta kyllä ne sapettavat.

Kun olin asettanut noille roskapostilähettäjille taas estoja, poistanut roskat koneelta ja juonut jo toisenkin kupin kahvia, puin ulkovaatteet ylle ja lähdin aamulenkille.
Olihan liukasta. Oli pakko kääntyä takaisin siälle, vaihtaa toiset kengät jalkaan ja uusi lähtö.
Onneksi on kellaiset pohjat kengissä ettei heti jäätikkö voittanut ja kun pääsin alkuvaikeuksista johan maittoi kävely lumisateessa.

Muita ei sitten likkeellä näkynytkään, mutta lähistöllä autiona seisova rakennus tuntui olevan naakkojen aamu tapaamisen keskuspaikka. Oli ääntä ja lentäjää joka suunnalta. Jossain metsikössä kuului ihan selkeästi peuran varoitushuuto. Täällä liikkuu ilves jonka jälkiä näkyy päivittäin ihan talojen pihallakin. Olisiko peuraa moinen peto lähestynyt, vaikka en tiedä käykö ilves niin ison saaliin kimppuun. Toisaalta, kettukin liikuskelee tässä lähistöllä, pariin kertaan sen olen nähnytkin.
Luonto elää omaa elämäänsä, kaiken sallin, kunhan naakat eivät tee pesiään savupiippuihin, ne on todella lujassa hajoittaa kun ennättävät hormit tukkia, eikä savu löydä tietä taivaalle, sehän on selvää.

Kaiken aikaa täällä sataa hiljalleen, hetki sitten sakea lumikuuro täytti taivaan ja näkyy sitä kertyvän maahan lunta ihan useampia senttejä, mutta mittari nollan vaiheilla ja ihan selvästi se taas illalla on sohjoa ja vettä tämäkin lumi.

Eräänlainen inventaario odottaa, monta sivua ja monta arkkia, sanoja, viivoja, värejä.
Ehkä sen aika olis tänään, ellei tie kutsu kulkijaa.