Mielihalut ja intohimot.

Tekee mieli omaa kotia.
Tekee mieli asuntoautoa.
Tekee mieli medium pihviä.
Tekee mieli...

Tekee mieli, mutta kaikkea ei saa, ei ole tarpeenkaan tyydyttää kaikkia halujansa.
Tyydytin mielitekojani juomalla syönnin jälkeen kupin kahvia, nyt se mielihalun tyydyttäminen närästää. Vesi paras juotavista, mutta sitä ei koskaan tee mieli,
Melkein pakolla on juotava, mutta nyt sekoitin veden joukkoon sitruunamehua ja jopas maistuu ilman janoakin.
Sitruuna on lisäksi hyvä happolääke, se neutraloi vatsahappoja ja lopettaa närästyksen vaikka en aluksi uskonut, hapan happoa neutraloimaan. Totta se on, halvin ja paras happolääke ruokasoodan jälkeen.
Saa kaikista elintarvikeliikkeistä, ilman reseptiä.

Intohimoni ovat juustot. Maitopohjaisina ne aiheuttavat kaasuja vatsaani, mutta nehän voi laskea pieruina ulos, haisevia ovat kyllä, eikä ihan vieraan läheisyydessä voi vatsaansa ilmata.

Nykyisin kun käytetään paljon luomulääkkeitä, yksi intohimo on inkivääri, toinen valkosipuli ja kolmas on fenkoli. Ei kaikista ole lääkkeenä kai mainintoja, mutta hyvää ja piristävää syötävää muun syönnin ohessa. Perunasta tulee vain iso .. sanoi mieheni, mutta rakastan puikulaperunoita voin kanssa. Intohimoinen perunasta nautiskelija, kyllä, puikuloita kuorineen, voita nokkaan.

Yksi intohimo ei liity ruokaan, se on kirjoittaminen ja ajan kuluttaminen ihan turhaan olemalla muka kirjoittavinaan. Tulosta ei aina synny, mutta kuluuhan kyniä ja kovalevy täyttyy.
Kaikista intohimoista ei voi puhua, ne vain ovat tai ei, tilanteesta riippuen.

1990 luvun lopulla suurin mieliteko oli päästä ylös surusta.
Aikansa se otti, mutta luulen  nyt olevani vahvempi kohtaamaan elämäni pettymyksiä, koska aina niitä tulee. Lotosta ei tule voittoa, raaputus arvat tyhjiä ja postilaatikkoonkaan ei tule kivoja kirjeitä.

Ehkä jotkut mielihalut täyttyvät, toivorikkaana eteen katsoen käy kulku mutkaisellakin tiellä. Kesä on tulossa, tänään paistaa aurinko.