Teksteissä ja juurissa.

Vieläkin mietityttää.
Aikanaan tein tietokoneella saamani ohjeen mukaan kirjan tekstin taiton ja sivutukset, mutta kun silmissä oli ainainen särky ja sahalaitakuviot, homma jäi asteelle josta olisi pitänyt teksti saada painoon. Silloin kynnys oli sittenkin liian korkea!
Poistin koko ladonnan, jätinpä onneksi tekstit joita olin koonnut ruutulehtiöistäkin melkoisen sivumäärän.

Nyt rohkeus on kasvanut ja tuntuu ettei ole mitään väliä millaisena muut tekstin näkevät, minulle asiat ovat juuri sillä hetkellä kun olen ne kirjoittanut, näyttäneet sellaisilta kuin teksti sanoo. Aloitan uudelleen ja vien asian loppuun.

Nyt täällä "kakkoskodissa" on lämmintä ja rauhallista. Ulkona tuuli ujeltaa ja sade piiskaa ikkunoita. Melkoinen rummutus käy ikkunapeltien pinnalla ja ilmanvaihtokanavissakin ujeltaa ajoittain. Täällä olisin ja tekisin tuon homman yhtä päätä, niskat ja hartiat kyllä kangistuvat koneella, mutta eilen aloitin hierontasession joka jatkuu, mutta, kun asuntoautossa on vedet ja se on kaukana täältä. Pakko on mennä tyhjentämään säiliöt kun nyt ainakaan ei ole käytölle tarvetta ja ulkona kaikki jäätyy, kunhan pakkaset taas aloittavat jäätävän työnsä.
Parempi ajoissa kuin myöhässä sekin on tehtävä, vedet pois, luukut kiinni ja jos mahdollista jokin talvisuojakin, jos läheltä löytyy.

Kun noita juuriani olen aina miettinyt, missä mahtaa olla alkusiemen josta olen lähtenyt ammoisina aikoina, niin yhä enmmän olen sitä mieltä, ettei se ole, kuten eräs isäntä kerran omista juuristaan kertoi, siellä Saharan hiekassa josta hän sanoi siemensä kulkeutuneen linnun vatsassa. Senkin tarinan kirjoitin kymmeniä vuosia sitten, mutta se tarina on kadonnut.

Heräisköhän se henkiin, se tarina ja se siemen, jos nostaisin sen tähän näppäimistölle ja kaivaisin esiin?