Utua maisemassa

Utua maisemassa.
Aikaiseen aamuun heräsin, vaikka illalla kävin tanssimassa ja valvoin kotiin tultuani aamun tunneille. Aurinko paistoi vielä tunti sitten. Kultasi vimeisiä lehdessä olevia keltaisia koivuja, teki niistä komeitapatsaita tyyneen aamuun.

Lähi lahdella joutsenet huusivat koko aamuna, sumuko tukki niiden suut, vai joko lähtivät kohti uusia uimapaikkoja matkan varrella. Tuolla ne eilenkin vain kelluivat ja nukkuivat aalloilla. Keräsivät voimia pitkää muuttomatkaa varten.
Ovat ne kauniita lintuja, mutta laulu ei niitä viihdyttävimpiä ääniä.

On tässä ollut muutama viikko sellaista mielenmuutosten ja arvioiden tekemisten aikaa ettei pahemmasta väliä.
Nyt on kuitenkin päätös tehty, sopimukset allekirjoitettu, teokset tilattu ja nyt sitten odotellaan , ei myyntiä, vaan sitä, kuinka ystävät suhtautuvat surutilityksiin ja mielen myllerryksiin joita tekstit käsittelevät. Olen saanut kyllä kannustusta siitä, että joku surunsa kanssa kamppaileva voisi löytää runoistani jotain samaa omista ajatuksistansa.  Vielä ovat ne suruaforismit odottamassa, niiden kohtalo on seuraavan päätöksen ja valinnan takana.
Eipä fb sivujen ulopuolella olevat ystävät ja tuttavat edes tiedä koko hankkeesta.
Eikä noita ystäviä niin suurta määrää ole matkan varrella mukaan jäänyt, että edes kannattaisi ajatella markkinointia. Rahaa en ole ajatellut tässä hankkeessa alkuunkaan.

Se siitä, teetti vain yhden viikonlopun matkan sinne toiseen kotiin, vaikka en tiedä mikä ja missä on kotini, kun en ole juuria saanut minkään paikkakunnan multaan juurtumaan. Istuttanut olen elämäni aikana monta pensasta, toiset on joku repinyt pois juurineen, jotkut eivät tykänneet uudesta paikasta, ja jotkut kasvavat täydessä kukoistuksessaan kuin juuri siihen paikkaan olisivat halunneetkin.

Tänään on rauhoittumisen aika, kahvia ja radio auki. Ilta tuo omat kuvionsa.