Onko intiaani teltassaan onnellinen keräämiensä
päänahkojen seurassa? Eikö elävistä olisi enemmän seuraa?
Kun on monta murtajaa ei yksi jää kauan kestä.
Muurin yli on vain kiivettävä tai kierrettävä se, jos toiselle puolelle haluaa.
Aidanrakentaja jää usein yksin sinne aitaamaansa kehään.
Kun sanoillansa saa toisen iloiseksi, tulee itsellekin hyvä mieli.
Nyrkkiin puristetulla kädellä ei voita rakkautta.
Vuosina 1998 - 2006 olin melkoisen paljon vain kissani ja koirani seurassa. Naapurissa poikkesin kutsusta, hoidin velvollisuuteni kerhon taloudenhoitajana, kävin kokouksissa, mutta sisimpäni oli tyhjä. Olin tyhjä kuori luiden ympärillä.
Kun osasin astua ulos siitä omasta umpiostani, se oli elämäni tärkein askel, enkä tippaakaan kadu mitään sen jälkeen sanomaani tai tekemääni..
Tänään voin elää, mikään ei ole kuin ennen, eikä minulla ole kaipuuta niihin aikoihin.
Jossain on vielä tutkimaton loukko, jossain se mielemaisema jonne kaipuuni on kasvattanut linnan joka ei ahdista seinillä eikä katolla, eikä sen linnan portilla ole vartijaa.
Korpifilosofi, sellainen olen ja ajattelen elämän olevan suuri seikkailu johon sisältyy arkea ja juhlaa. Mielikuvin, kynällä, hiilellä syntyy kuvia, sanoilla maalaan kuvia ja maisemia. Tunteet, niistä on elämä tehty. Rakkaudesta olen syntynyt ja surusta itkenyt, mutta rakkaus on jokaisessa elämän hetkessä mukana. Mikään ei voi viedä minulta unelmiani. Kommentit tervetulleita
Näytetään tekstit, joissa on tunniste iloiseksi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste iloiseksi. Näytä kaikki tekstit
torstai 28. marraskuuta 2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)