Syksyn kootut, jotain koossa kymmenien vuosien tekstien joukosta, pieni osa, mutta sellaista jossa on elämäni kokemusta ja makua makeimmasta viinistä kitkerimpään kalkkiin.
Minun elämäni on vain minun kokemuksiani, minun sisimpäni iloa ja tuskaa jota ei kukaan muu ole tuntenut.
En koskaan voisi sanoa kenenkään surun lohdutukseksi, että minä tiedän miltä sinusta tuntuu, koska en tiedä.
Toisen tuskan ja surun syvyyttä ei voi tietää, voi vain nähdä kuinka toinen kokee tunteitansa, kuulla jos hän puhuu niistä, mutta ei voi tietää sittenkään.
Toisen suruun voi ottaa osaa, iloja jakaa, mutta syvimmät tunteet ovat niin sisällä etteivät ne ikinä tule kokonaan esiin.
Kaikkea ei voi selittää sanoilla, joskin sanoilla voi selvittää jopa itsellensä niitä tunteita joista ei ole puhuttu.
Kaksi suuntaa.
Ylös tai alas.
Eiliset ja tulevaisuus.
