Tuulee.

Kova tuuli lennätti puiden pudottamia lehtiä pitkin tietä. Ei muuta vastaantulevaa liikennettä ollutkaan, pari autoa keskustaa kohti ja koiran ulkoiluttajatkin nukkuivat tänään pitemmät unet.
Katselin metsäpuroja joista vesi on kovista syyssateista huolimatta virrannut isompiin jokiin, melkein kuivia ovat, tuskin lintu saa juodakseen mutapohjaisesta uomasta.
Kuuntelin aamusella varoituksia merenkulkijoille. Kaikkia pohjanlahden satamia ja koko merenkurkun aluetta varoitettiin matalasta vedenkorkeudesta.
Kun tuo Lester hurrigaani riehuu parhaillaan muokaten Floridan rantoja tehtyään jo suuria tuhoja Haitilla, tuli mieleeni, että kaikkien merien vedet laskevat kun hurrigaani iskee yhden meren ylle ja myrskytuuli kuljettaa vesiä kohden rantoja.
Naurettavan lapsellinenhan ajatukseni tuolla kuivaa puron pohjaa katsellessani oli, mutta kerro minulle minne vedet katoavat. Mikä meri ne nielee, mitä rantaa huuhtovat.

Kaikkina aamuina ei tule katseltua ja mietittyä ympäristöä samalla intensiivisyydellä kuin tänään. Osa puista on alastomine oksineen valmiina tulevaan talveen, osa kukoistaa värikkäässä lehtipuvussaan kuin uhmaten tuulia.
Kesän asuttuina olleet risupesät koivujen oksien haaroissa huokuvat tummaa tyhjyyttään lehdettömissä puissa. Ei laula linnut, ei naura harakat lenkkipolun varrella.
Olikohan tämän ajatusten aamulenkin tarkoitus sellaista mitä en oikein ymmärtänyt.
Katsoin tummaan veteen ja siniselle taivaalle.
Molemmat näkyivät pohjattomina, mahdollisuuksia täynnä, vai mahdottomuuksiako minun mielikuviini avasivat.
Maailma on avara, kun en kahlitse ajatuksiani yhteen porraskiveen.

Valintoja viisaasti.

On pää täynnä suunnitelmia, vielä jos osaisi tehdä oikeita valintoja ja päätöksiä joita ei sitten heti huomenna olisi tarpeen katua.

Kun seison teiden, tai katujen risteyksessä ja valitsen oikealle menevän voin palata takaisin mamaan risteykseen ja tehdä uuden valinnan, mutta kun puhutaan päätöksistä joilla on vaikutusta muuhunkin kuin minun kulkusuuntaani eipäs sen peruuttaminen ole yksinkertainen ja helppo. Usein on vain elettävä virheidensä seurauksia kantaen.

Unelmia on helppo kasvattaa. Eivät paina paljon, mutta kuljettavat esteidenkin ylitse, ellei itse aseta unelmille rajaa. On muuten pakko joskus ajatella ku kuinka kalliiksi tulisi toteuttaa kaikki unelmansa. Ei riitä rahat kantamaan päätä pilviin.

Olisipa olemassa se viisasten kivi josta kaikki puhuvat. Onko sitä olemassakaan kun tuntuu ettei nykyisin kukaan osaa tehdä viisaita päätöksiä. Hallituskin peruu päätöksen toisensa perään, eli viisasten kivi taitaakin olla aina ja ikuisesti etsittävien viisauksien piilossa.
Ehkä olen oikealla tiellä omissa laskemoiduissa suunnitelmissani, sillä sain tänään tukea ajatuksilleni ihan asiantuntijan suusta. Viisas ajatus, sanoi hän, kun kerroin kuinka olen harkinnut ja miksi olen moisiin ajatuksiin asiassa ajautunut.
Ehkä teen niin, ehkä otan vielä asian ikäänkuin pöydälle, käännän nurin ja oikein niin moneen kertaan että tiedän olevani oikealla tiellä menossa päätepisteeseen.

Niin, ehkä olen oikeassa, mutta vielä on vara peruutta ja käynnistää koneet uudelleen.
Varjele jos taas pitää katua.

Pimeät aamut.

Ei paista päivä risukasaan, vai paistaako päivällä, saa nähdä.
Leikkelin takapihalta kuivia oksia ja tuossa ne nyt kasassa ovat, kun pimeässä terassilla niitä katsoin kurkistaessani millainen päivä tulossa.

Lämpöasteita mittarissa liki kahdeksaa, joten mukavaa syyspäivää odottelen. Odottelen muutakin, jonkin asteen risukasassa ollen toivoisi jotain selkenemistä moniin meneillä oleviin juttuihin. Terveys ei niistä pienin. Onko rakkautta ilmassa, kysyi eilen eräs tuttava soittaessaan. Pilvistä on sillä rintamalla, vastasin, mutta en kysynyt kuinka siellä, koska hän nyt ihastuu ja rakastuu tavan takaa, kuten joskus itse sanoi.
Tavan takaa, kuten Makkosen Jorma aikoinaan sai Pikisaaren tienoilta verkoilla silakkaa. Oi niitä aikoja, asuimme samassa talossa ja lapsemme viettivät paljon aikaa samalla hiekkalaatikolla Niemenmäessä, mutta tuskin heistä kukaan niistä leikeistä mitään muistaa.  Tuokin pari erosi, syy alkoholi joka on ollut monen eron takana. Pitkää pinnaa ja venyvää kuminauhaa liitto vaatii, sanoi Saloniemen mamma jota usein siteeraan koska sain häneltä ja hänen kauttansa paljon elämän viisautta ja kokemusten kautta opittua tietoa. Ihana mamma esiliinassaan keinutuolissa, se kuva viipyy minussa. Tuleeko minusta sellaista koskaan, kuunteleeko kukaan minua ja muisteluksiani.

Monen ihmisen aamu valkenee harmaana auringon noustessakin.
Työtä ei ole ja rahat lopussa. Onko lopultakaan aina syy työn puuttuminen, vai puuttuuko vain työhalut. Kuinka loputon on se työttömien armeija joka ei ota työtä vastaan? Tunnen heitäkin, tiedän ettei mikään työ miellytä, on kiva kun saa maata aamulla pitkään, tai kiva kun saa tehdä mitä haluaa eikä tarvi mennä töihin, kun rahaa saa ''sossusta'' jos korvaukset ei riitä. Kela maksaa asunnon, kunta antaa sen ja raha liikkuu yhteiskunnan rattaissa joka sitten maksetaan työssäolevien verotuksesta kerätyillä varoilla.
Sairas ajaa Kelan taksilla ilmaiseen lääkäriin, kun, ne laskuthan menee sossuun, sekin on asia jonka parissa olis viisailla töitä. Hyvät terveyskeskukset ovat muutaman kilometrin päässä, mutta kun illalla pääsee taksilla päivystykseen sinne isoon sairaalaan. Tuosta asiasta kuuluikin eilen pieni keskustelunpätkä jostain korviini. Se on asia josta olen usein kirjoittanut ja puhunut, aivan päättömiä päätöksiä tekivät eduskunnassa vuosia sitten ja tuolla jutulla ajettiin meidän kansalta hyvinvointi alas. Laskut maksaa kansa ja juuri Kelan kassan kautta. Se tie on pohjaton kaivo yhteiskunnan rahoille.
Herätkää päättäjät. Jossain on oltava raja.
Tämä pimeä aamu on monelle pimeä ihan omasta syystä ja heille en osoita sääliäni.

Jumala loi miehen

  

Kun mies sai auttaa, tuli naisesta parempi puolisko, kuten miehet vaimonsa usein esittelevät.

Kerrankin mies sai puhua keskeytyksettä eikä luulisi olevan aihetta valittaa.

Olen vielä eilisen tunnelmissa, aamusta iltaan verenpaine huiteli 200/107 ja ylikin. Päätä särki, mitään ei saanut syötyä, vain yksi kuiva luumu, digestive keksi ja mahdoton määrä vettä.

Illalla jo soitin ohjeita ja määräsivät menemään suorinta tietä keskussairaalan päivystykseen. Kauhistelivat sielläkin tarkkaillessaan lukemia moneen kertaan. Päänsärky oli tietysti seuraus paineesta, ei aihe siihen. Kun sokerit ym. arvot kunnossa, eihän syytä voi sanoa. Nyt sitten taas kolme mittausta, keskimmäinen listaan ja listan kanssa lääkärille kolmen viikon kuluttua. Uusia lääkkeitä ja ukaasi, jos paine on yli 200 on mentävä heti päivystykseen.

Taas kokeillaan, mutta taitaa olla paras tilata yksityislääkäri tuohon vatsavaivaan. Ei kai mikään ole tärkeämpää kuin oma terveys ja hyvinvointi, vaikka tuo linja on kallis tie terveydelle. Asunto ja hyvinvointi siinä yhteydessä, pois aamuinen tukkoisuus, silmien vuotaminen ja hiukan ankea ympäristö. Haluan sitä avaruutta, vaikka keskelle kaupunkia ylimpään kerrokeen jossa näkyy taivasta laajalti.

Tänään on tuon päänsäryn jälkikipua ja taas työt seisoo. Silmäkään ei salli kumartumista vieläkään joten on kai paras uskoa. Siis pieni lenkki, apteekkiin ja raittiin ilman seuraan edes pariksi tunniksi. Kun malttais kävellä, eikä harppoa puolijuoksua kun karkuun menossa. Pitää kai ajatella hitaammin vasen,  vasen..

Aamulenkillä kuvattua, illalla muisteltua.

Viime yö oli unien yö.
Uni oli katkonaista, mutta unikuvia muistan nähneeni, muistan jopa mitä tapahtui, ketä oli unessa mukana, mutta millään en muista mitä sanoja kirjoitin siihen harmaaseen puun pintaan jonnekin asuntoon vievien rappusten ylimpään askelmaan.
Siinä oli talouspaperiin kääritty kuollut rotta.
Siirsin sitä hiukan sivuun, että viimeinenkin sana kirjoituksestani mahtuisi siihen. Oliko unessa kuollut rotan raato tärkeämpi kuin minun ikuiseksi tarkoitettu sanomani puun pintaan kirjoitettuna. Mitä se rotta merkitsi?
En jaksa kaivaa unikirjaa esiin, mutta tuskin sitä sinne on edes selitetty.

Tänään katselin asuntoja, tein hintavertailuja ja soitin nykyisestä asunnostani pari puhelua selvittääkseni kuinka ja mitä, paljonko, vai eikö mitään. Kuulin, että täällä on useita tyhjiä asuntoja. Missä ovat nuoret paikkakunnalta? Eikö ttäällä ole enää muita kuin oppilaitosten opiskelijoita, joita heitäkin tuntuu olevan lähistön asunnoissa vähemmän kuin aiemmin.

Taitaa se minun seuraava muuttono olla pohjoiseen päin, koska ja minne, jää nähtäväksi. Haaveilen lumisesta talvesta ja valoisasta kesäyöstä. Sellaisen saa muuttamalla kohti pohjoisnapaa, ainakin siihen suuntaan.

Minne on kadonnut minusta se leikkimieli jota voisi sanoa ihan lapsellisrksi innoksi nähdä ja kokea kaikkea uutta. Onko tämä kulkemista kohti seesteistä vanhuutta jossa mikään ei olniin tärkeää että ottaisi riskejä saavuttaekseen sen? En halua olla huivipäinen mummo keinutuolissa, vaikka anoppilan keinutuoli onkin huoneessani. On muuten miesvainajan ainoa perintö. Hyvä kun sekin, hän sanoi, kun sitäkin jo yksi vävy piti omanaan. Aika aikaa kutakin, perintökaluja jää ja jaetaan, mutta kiinnostaako nykyisin ketään nuo vanhat kiikkustoolit.

Minulla olis paljon sanottavaa, paljon jaettavia kokemuksi ja koettuja elämyksiä joista olisi kiva keskustella, jakaa toisenkin kokemuksia samalla. Nyt ei ole ketään, ystävätkin ovat unohtaneet yksineläjän omissa kiireisissä elämänvaiheissaan. Sellaista elämä on, totean, ennenkuin itken.

Syksyä.

Lehti puusta...

Veren punaiset lehdet putoavat polulle. 

On syyskuun 16 päivä vuonna 2016 ja illalla kuu näkyy täysikuuna.

Pitänee lähteä katselemaan iltataivaalle aamutaivaan sijaan. Eilen illalla taivas näytti mustanpuhuvalta, aamu sentään valkeni selkeän taivaan alla.

Tekisi mieli ottaa kantaa noihin lakivaliokunnan päätöksiin ja esityksiin.  Näyttää olevan päättäjillä kirjat lukematta ja asiat menevät kuin huonolta oppipojalta, joka sentään oppi iskemään vasaralla naulan kantaan. Ministerit hakkaavat pelkkää hutia, koloja lankkuun muiden korjattaviksi.

Tavallisen kansan ääni on hävinnyt kokonaan.

Raha puhuu, kuten voi odottaa liikemiestaustaisen pääministerin johtaman hallituksen toiminnasta. Annetaan sinne missä sitä jaetaan taskuihin, eli yrityksille, joiden luulisi selviävän ja pitäisi selvitä omillaan. Joka ei selviä, tehköön konkurssin.

Yritykset palkkaavat työntekijöitä joiden palkasta osan maksaa valtio, joka juuri jakoi niille yrityksille tukiaisia.

P..rkele sanon, mutta joku päivä nousen pallille ja huudan mielipiteeni niin että kuuluu.