Päätöksiä ja päättämättömyyksiä.

Jotain uutta tulossa, jännittää vain kuinka tässä akan käy kaikkien muutosten ja muuttuvien asioiden keskellä.
Pallo on kyllä melkoisen hukassa.
Verenpaine huitelee huippulukemissa, seuraava aika lääkärille tämän asian tiimoilta vasta 25 marraskuuta.
Sairaalassa pitää käydä piikillä viikon välein, ei hyvältä näytä, mutta kun ei ajattele koko asiaa, meneehän se näinkin.

Tänään pari tärkeää puhelua, tarjouksia, vastaehdotuksia ja keskustelua kuten hyviin tapoihin kuuluu kunnes asia on ratkaistu molempia tyydyttävällä tavalla.
Kävinpä parilla kirpputorilla.
Toisessa haisee vanha ja home, toisessa valoisaa, puhdasta, hajutonta, paitsi yksi herrasmies kulki ohitseni useaan kertaan ja hän tuoksui taivaalliselle! Oli pitelemistä etten kysybyt mikä tuoksu.
Ostin muumeja ja pari nukkea. Barbia minulla ei ole koskaan ollut, eikä tuokaan jää minulle, muuta kaikki on pestävä, haisee nuo nuket kuiv siellä kirpparilla ja minun oli siellä vaikea jonottaa kassalle kahden nuken kanssa.
Myytävä tavara on vanhaa ja jos osan kunnosta mitään uskallan sanoa, minä laittaisin ne nuotioon.

Nyt on kahvia vatsa täynnä ja Kipinäilta odottaa.

Kuka kirjoitti kirjan, kuka sai Nobelin palkinnon.

Haluatko miljonääriksi?
Kaikki haluavat, mutta harvalle se rahahana on auennut tietovisassa.
Ellei tiedetä kuka kirjoitti Rautatie:n tai Putkinotko:n, tuntuu kyllä oudolta ainakin näin 1940 luvulla kansakoulunsa aloittaneesta.
Voi olla, että nykyisin on maailma niin laaja ettei kotimaista kirjallisuutta arvosteta kuten ennen aikaan. Eihän Kalle Päätalokaan ole joidenkin tuttavienikaan mielestä mikään kirjailija. Voisin kysyä onko Särestöniemi taiteilija, koska hänen maalauksiaan sanovat töherryksiksi.

Minulle Särestöniemen taide ja koko se Särestön tienoo puhuivat kyllä ihan syviin tunteisiin asti. Kiertelin siellä tuntikausia aistit auki, vesisateisten päivien jälkeen, kun tie sinne oli kuin kynnöspeltoa.

Kuka kirjoitti kirjan, kuka sai kirjallisuuden Nobel palkinnon. Ranskalainen lyyrikko, runoilija Armand Sally-Prudhomme vastaanotti ensimmäisen kirjallisuuden Nobelin ja hänen jälkeensäkin kymmenet runoilijat ovat sen palkinnon saaneet.
Eivät kaikki kysymykset ole helppoja, eikä kaikkien kilpailijoiden kinnostus tottavie edes voi olla niin moniin aihealueisiin liittyvää, että kaikki vastaukset löytyisivät ihan tuosta vaan lonkalta naureskellen. Toivottavasti joku onnistuu miljoonan nappaamaan, en ole kade, siihen kisaan en ala.

 Lyyrikko nappasi Nobelin. Laulaja, laulujen sanoittaja, romantikko, sanotaan monilla titteleillä, mutta puhutaan Bob Dylan:ista.
'' Kriitikko tyrmää, runoilija ylistää,'' kirjoitti HS Nobel palkinnon saajasta vuonna 2016.
Lyriikka kukkii kansan suussa, vaikka kaikista ei ole julkaistavaksi, mutta lyyrinen runokieli tulee esiin loruissa ja monissa tarinoissakin joita lauletaan.

Tietovisat, kuva-arvoitukset ja laskutehtävät ovat aina viihdyttäneet kansaa.
Mimiikka, pantomiimi, näyttelemistä ilman ääntä, tapa esittää jotain liikkein ja ilmein. Sitähän on iki ajat käytetty ajanvietteenä ja hauskaa on ollut monissa tilanteissa joissa olen ollut mukana leikkimielissä hauskanpidoissa. Siinä usein arki unohtuu.

Nyt on arki vallannut elämän ja hauskuus ollut hukassa. Kun yleiskunto on rapakunto, silmät vuotaa ja kirvelee kotona aamusta iltaan, nenä tukkoinen ja kaikki päin peetä, tuntuu pyhäkin arjelta.
Omahoito on purrut vatsaan ja verenpaineeseen, mutta allergiset oireet häviävät vain kotoa poistuen. Muutosta etsin, muuttoa suunnittelen, uutta kotia haen ja valvon aamuyöt. Kelloon ei tarvitse aamulla katsoa kun uni loppuu, tiedän ettei se ole edes kolme!
Niin tänäänkin. 01.18. Nukahdin ja katsoin kelloa 02.17 ja pyörin petillä, kunnes taas mitta täyttyi ja laskeuduin alakertaan kahvin keittoon.
Silmät vuotaa, mutta kunhan tuonne ulos taas aamulenkille, nyt kun kello näyttää jo puolta kuutta.

Tuulee.

Kova tuuli lennätti puiden pudottamia lehtiä pitkin tietä. Ei muuta vastaantulevaa liikennettä ollutkaan, pari autoa keskustaa kohti ja koiran ulkoiluttajatkin nukkuivat tänään pitemmät unet.
Katselin metsäpuroja joista vesi on kovista syyssateista huolimatta virrannut isompiin jokiin, melkein kuivia ovat, tuskin lintu saa juodakseen mutapohjaisesta uomasta.
Kuuntelin aamusella varoituksia merenkulkijoille. Kaikkia pohjanlahden satamia ja koko merenkurkun aluetta varoitettiin matalasta vedenkorkeudesta.
Kun tuo Lester hurrigaani riehuu parhaillaan muokaten Floridan rantoja tehtyään jo suuria tuhoja Haitilla, tuli mieleeni, että kaikkien merien vedet laskevat kun hurrigaani iskee yhden meren ylle ja myrskytuuli kuljettaa vesiä kohden rantoja.
Naurettavan lapsellinenhan ajatukseni tuolla kuivaa puron pohjaa katsellessani oli, mutta kerro minulle minne vedet katoavat. Mikä meri ne nielee, mitä rantaa huuhtovat.

Kaikkina aamuina ei tule katseltua ja mietittyä ympäristöä samalla intensiivisyydellä kuin tänään. Osa puista on alastomine oksineen valmiina tulevaan talveen, osa kukoistaa värikkäässä lehtipuvussaan kuin uhmaten tuulia.
Kesän asuttuina olleet risupesät koivujen oksien haaroissa huokuvat tummaa tyhjyyttään lehdettömissä puissa. Ei laula linnut, ei naura harakat lenkkipolun varrella.
Olikohan tämän ajatusten aamulenkin tarkoitus sellaista mitä en oikein ymmärtänyt.
Katsoin tummaan veteen ja siniselle taivaalle.
Molemmat näkyivät pohjattomina, mahdollisuuksia täynnä, vai mahdottomuuksiako minun mielikuviini avasivat.
Maailma on avara, kun en kahlitse ajatuksiani yhteen porraskiveen.

Valintoja viisaasti.

On pää täynnä suunnitelmia, vielä jos osaisi tehdä oikeita valintoja ja päätöksiä joita ei sitten heti huomenna olisi tarpeen katua.

Kun seison teiden, tai katujen risteyksessä ja valitsen oikealle menevän voin palata takaisin mamaan risteykseen ja tehdä uuden valinnan, mutta kun puhutaan päätöksistä joilla on vaikutusta muuhunkin kuin minun kulkusuuntaani eipäs sen peruuttaminen ole yksinkertainen ja helppo. Usein on vain elettävä virheidensä seurauksia kantaen.

Unelmia on helppo kasvattaa. Eivät paina paljon, mutta kuljettavat esteidenkin ylitse, ellei itse aseta unelmille rajaa. On muuten pakko joskus ajatella ku kuinka kalliiksi tulisi toteuttaa kaikki unelmansa. Ei riitä rahat kantamaan päätä pilviin.

Olisipa olemassa se viisasten kivi josta kaikki puhuvat. Onko sitä olemassakaan kun tuntuu ettei nykyisin kukaan osaa tehdä viisaita päätöksiä. Hallituskin peruu päätöksen toisensa perään, eli viisasten kivi taitaakin olla aina ja ikuisesti etsittävien viisauksien piilossa.
Ehkä olen oikealla tiellä omissa laskemoiduissa suunnitelmissani, sillä sain tänään tukea ajatuksilleni ihan asiantuntijan suusta. Viisas ajatus, sanoi hän, kun kerroin kuinka olen harkinnut ja miksi olen moisiin ajatuksiin asiassa ajautunut.
Ehkä teen niin, ehkä otan vielä asian ikäänkuin pöydälle, käännän nurin ja oikein niin moneen kertaan että tiedän olevani oikealla tiellä menossa päätepisteeseen.

Niin, ehkä olen oikeassa, mutta vielä on vara peruutta ja käynnistää koneet uudelleen.
Varjele jos taas pitää katua.

Pimeät aamut.

Ei paista päivä risukasaan, vai paistaako päivällä, saa nähdä.
Leikkelin takapihalta kuivia oksia ja tuossa ne nyt kasassa ovat, kun pimeässä terassilla niitä katsoin kurkistaessani millainen päivä tulossa.

Lämpöasteita mittarissa liki kahdeksaa, joten mukavaa syyspäivää odottelen. Odottelen muutakin, jonkin asteen risukasassa ollen toivoisi jotain selkenemistä moniin meneillä oleviin juttuihin. Terveys ei niistä pienin. Onko rakkautta ilmassa, kysyi eilen eräs tuttava soittaessaan. Pilvistä on sillä rintamalla, vastasin, mutta en kysynyt kuinka siellä, koska hän nyt ihastuu ja rakastuu tavan takaa, kuten joskus itse sanoi.
Tavan takaa, kuten Makkosen Jorma aikoinaan sai Pikisaaren tienoilta verkoilla silakkaa. Oi niitä aikoja, asuimme samassa talossa ja lapsemme viettivät paljon aikaa samalla hiekkalaatikolla Niemenmäessä, mutta tuskin heistä kukaan niistä leikeistä mitään muistaa.  Tuokin pari erosi, syy alkoholi joka on ollut monen eron takana. Pitkää pinnaa ja venyvää kuminauhaa liitto vaatii, sanoi Saloniemen mamma jota usein siteeraan koska sain häneltä ja hänen kauttansa paljon elämän viisautta ja kokemusten kautta opittua tietoa. Ihana mamma esiliinassaan keinutuolissa, se kuva viipyy minussa. Tuleeko minusta sellaista koskaan, kuunteleeko kukaan minua ja muisteluksiani.

Monen ihmisen aamu valkenee harmaana auringon noustessakin.
Työtä ei ole ja rahat lopussa. Onko lopultakaan aina syy työn puuttuminen, vai puuttuuko vain työhalut. Kuinka loputon on se työttömien armeija joka ei ota työtä vastaan? Tunnen heitäkin, tiedän ettei mikään työ miellytä, on kiva kun saa maata aamulla pitkään, tai kiva kun saa tehdä mitä haluaa eikä tarvi mennä töihin, kun rahaa saa ''sossusta'' jos korvaukset ei riitä. Kela maksaa asunnon, kunta antaa sen ja raha liikkuu yhteiskunnan rattaissa joka sitten maksetaan työssäolevien verotuksesta kerätyillä varoilla.
Sairas ajaa Kelan taksilla ilmaiseen lääkäriin, kun, ne laskuthan menee sossuun, sekin on asia jonka parissa olis viisailla töitä. Hyvät terveyskeskukset ovat muutaman kilometrin päässä, mutta kun illalla pääsee taksilla päivystykseen sinne isoon sairaalaan. Tuosta asiasta kuuluikin eilen pieni keskustelunpätkä jostain korviini. Se on asia josta olen usein kirjoittanut ja puhunut, aivan päättömiä päätöksiä tekivät eduskunnassa vuosia sitten ja tuolla jutulla ajettiin meidän kansalta hyvinvointi alas. Laskut maksaa kansa ja juuri Kelan kassan kautta. Se tie on pohjaton kaivo yhteiskunnan rahoille.
Herätkää päättäjät. Jossain on oltava raja.
Tämä pimeä aamu on monelle pimeä ihan omasta syystä ja heille en osoita sääliäni.

Jumala loi miehen

  

Kun mies sai auttaa, tuli naisesta parempi puolisko, kuten miehet vaimonsa usein esittelevät.

Kerrankin mies sai puhua keskeytyksettä eikä luulisi olevan aihetta valittaa.

Olen vielä eilisen tunnelmissa, aamusta iltaan verenpaine huiteli 200/107 ja ylikin. Päätä särki, mitään ei saanut syötyä, vain yksi kuiva luumu, digestive keksi ja mahdoton määrä vettä.

Illalla jo soitin ohjeita ja määräsivät menemään suorinta tietä keskussairaalan päivystykseen. Kauhistelivat sielläkin tarkkaillessaan lukemia moneen kertaan. Päänsärky oli tietysti seuraus paineesta, ei aihe siihen. Kun sokerit ym. arvot kunnossa, eihän syytä voi sanoa. Nyt sitten taas kolme mittausta, keskimmäinen listaan ja listan kanssa lääkärille kolmen viikon kuluttua. Uusia lääkkeitä ja ukaasi, jos paine on yli 200 on mentävä heti päivystykseen.

Taas kokeillaan, mutta taitaa olla paras tilata yksityislääkäri tuohon vatsavaivaan. Ei kai mikään ole tärkeämpää kuin oma terveys ja hyvinvointi, vaikka tuo linja on kallis tie terveydelle. Asunto ja hyvinvointi siinä yhteydessä, pois aamuinen tukkoisuus, silmien vuotaminen ja hiukan ankea ympäristö. Haluan sitä avaruutta, vaikka keskelle kaupunkia ylimpään kerrokeen jossa näkyy taivasta laajalti.

Tänään on tuon päänsäryn jälkikipua ja taas työt seisoo. Silmäkään ei salli kumartumista vieläkään joten on kai paras uskoa. Siis pieni lenkki, apteekkiin ja raittiin ilman seuraan edes pariksi tunniksi. Kun malttais kävellä, eikä harppoa puolijuoksua kun karkuun menossa. Pitää kai ajatella hitaammin vasen,  vasen..

Aamulenkillä kuvattua, illalla muisteltua.

Viime yö oli unien yö.
Uni oli katkonaista, mutta unikuvia muistan nähneeni, muistan jopa mitä tapahtui, ketä oli unessa mukana, mutta millään en muista mitä sanoja kirjoitin siihen harmaaseen puun pintaan jonnekin asuntoon vievien rappusten ylimpään askelmaan.
Siinä oli talouspaperiin kääritty kuollut rotta.
Siirsin sitä hiukan sivuun, että viimeinenkin sana kirjoituksestani mahtuisi siihen. Oliko unessa kuollut rotan raato tärkeämpi kuin minun ikuiseksi tarkoitettu sanomani puun pintaan kirjoitettuna. Mitä se rotta merkitsi?
En jaksa kaivaa unikirjaa esiin, mutta tuskin sitä sinne on edes selitetty.

Tänään katselin asuntoja, tein hintavertailuja ja soitin nykyisestä asunnostani pari puhelua selvittääkseni kuinka ja mitä, paljonko, vai eikö mitään. Kuulin, että täällä on useita tyhjiä asuntoja. Missä ovat nuoret paikkakunnalta? Eikö ttäällä ole enää muita kuin oppilaitosten opiskelijoita, joita heitäkin tuntuu olevan lähistön asunnoissa vähemmän kuin aiemmin.

Taitaa se minun seuraava muuttono olla pohjoiseen päin, koska ja minne, jää nähtäväksi. Haaveilen lumisesta talvesta ja valoisasta kesäyöstä. Sellaisen saa muuttamalla kohti pohjoisnapaa, ainakin siihen suuntaan.

Minne on kadonnut minusta se leikkimieli jota voisi sanoa ihan lapsellisrksi innoksi nähdä ja kokea kaikkea uutta. Onko tämä kulkemista kohti seesteistä vanhuutta jossa mikään ei olniin tärkeää että ottaisi riskejä saavuttaekseen sen? En halua olla huivipäinen mummo keinutuolissa, vaikka anoppilan keinutuoli onkin huoneessani. On muuten miesvainajan ainoa perintö. Hyvä kun sekin, hän sanoi, kun sitäkin jo yksi vävy piti omanaan. Aika aikaa kutakin, perintökaluja jää ja jaetaan, mutta kiinnostaako nykyisin ketään nuo vanhat kiikkustoolit.

Minulla olis paljon sanottavaa, paljon jaettavia kokemuksi ja koettuja elämyksiä joista olisi kiva keskustella, jakaa toisenkin kokemuksia samalla. Nyt ei ole ketään, ystävätkin ovat unohtaneet yksineläjän omissa kiireisissä elämänvaiheissaan. Sellaista elämä on, totean, ennenkuin itken.