Huhtikuun ensimmäinen viikonloppu.
Niin se etelän talvi on ohi, pohjoisessa saa vielä nauttia hiihtokeleistä ja talven riemuista.
On jotenkin tyhjä olo, ihan kuin ei olisi mitään sanottavaa, ei mitään puhuttavaa, vaikka moni asia odottaa hoitamista. On vain muutamien asioiden vuoksi ollut kuin hidastettua filmiä tämä kevät talvi.
Kaksiolla oli kaksi ostajaa, no, toinen muuttaakin Kotkaan, toinen sitten päättikin katsella jotain muuta ja siinä oli sitten taas se taru, ne muut ostajat ennättivät sitten etsiä muuta. Pitäisköhän siirtyä varausmaksun perintään.
Kyllä mökin myynti on seuraava toimenpide.
Kun sinne en muutoinkaan voi mennä, mitä varten pidän muiden käytöä varten rahani kiinni jossain mökissä?
Kuka ostaa mökin Parikkalasta, kenelle kelpaa rantamökki jota en käytä? Ilmoittelu vain käyntiin siitäkin.
On tullut harjoiteltua ja kokeiltua eri automerkkejäkin tässä parin kuukauden ajan. Tämä onkin helppoa, vaihtaa auton kun kuraantuu! Kunhan tässä viikko menee alkaa elämä olla hiukan kohillaan, jos kaikki mene suunnitelmien mukaan. Katsotaan, ainahan noita uusia juttuja jotenkin kehittyy, kaikilla rintamilla.
Korpifilosofi, sellainen olen ja ajattelen elämän olevan suuri seikkailu johon sisältyy arkea ja juhlaa. Mielikuvin, kynällä, hiilellä syntyy kuvia, sanoilla maalaan kuvia ja maisemia. Tunteet, niistä on elämä tehty. Rakkaudesta olen syntynyt ja surusta itkenyt, mutta rakkaus on jokaisessa elämän hetkessä mukana. Mikään ei voi viedä minulta unelmiani. Kommentit tervetulleita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti