Kevät tulee tuulien myötä, perinnetietojen mukaan maaliskuussa maa näkyy ainakin kivien vieressä.
Kyllä lumi täällä etelässä on mennyttä muistoa, eipä sitä näy edes varjopaikoissa.
Liikkeelle vaan, sanoo mieli, mutta polvi pakana asettaa rajoituksen.
Paikoilleen asettuminen, nukkumaan meno varsinkin, pistää polven pakottamaan. Kummallista kun päivällä sen kanssa tulee hyvin toimeen. Turhaa valittaa, jos polvikipu on ainoa vaiva tääsä iässä.
Onnellinen saa olla kun ei lääkkeitä tarvitse kouraan annostella.
Kaikke sitä on harmia ollut tässäkin kevätkaudessa, mutta ehkä valoisat päivät tuovat kaikille rintamille uutta ja innostavaa, peittävät harmit orastavan uuden nurmen alle.
Kohti kesää se on kun huomenna on jo huhtikuu. Aamulla oli nelisen astetta pakkasta, nyt asteen verran jo lämpimän puolella, mutta onhan kellokin jo 15.14.
Korpifilosofi, sellainen olen ja ajattelen elämän olevan suuri seikkailu johon sisältyy arkea ja juhlaa. Mielikuvin, kynällä, hiilellä syntyy kuvia, sanoilla maalaan kuvia ja maisemia. Tunteet, niistä on elämä tehty. Rakkaudesta olen syntynyt ja surusta itkenyt, mutta rakkaus on jokaisessa elämän hetkessä mukana. Mikään ei voi viedä minulta unelmiani. Kommentit tervetulleita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti