Rautavaaran tragedia.

  En tiedä kuinka ajatukset saisi käännettyä huomisiin.
  Tuo Rautavaaran tragedia nosti vanhat muistot pinnalle, ei ole helppo unohtaa mitään kokemuksia jotka vaikuttavat kaikkeen tulevaisuudessa tapahtuvaan.
  Ei elämää voi muuttaa niiltä osin mitä on jo tapahtunut, mutta tuleviin tapahtumiin voi vaikuttaa sinä hetkenä kun jokin päätös on tehty. En tiedä oliko aikoinaan minuun niin kovalla kädellä vaikuttavan tapatuman toinen osapuoli harkinnut tekoa, vai oliko se vahinko, mutta lopputulos on sama. Surua ja ikävää, tuskaakin monelle.
  Tuo nuori äiti oli todella toivoton. Tuo teko on kyllä luettava äkkipikaistuksissa tehdyksi, kiukkuansa ei voinut hillitä ja jostain on alkujaan tuon toivottomuuden ja teon syy löydettävissä. Meille sivullisille sitä ei ole tarpeen uutisissa kertoa, mutta läheiset varmasti jo aavistelevat mikä oli syy. Kukaan ihminen ei voi elää niin kovalla naamalla näytellen, että vaikeudet ja huolet eivät näkyisi toiminnassa ja käytöksessä heille jotka henkilön tuntevat. Kyllä ihan vieraankin ihmisen kasvoilta voi lukea hädän, mutta useimmiten se ohitetaan, kun henkilöllä ei ole taitoja avautua, kun hän on ihan lukossa.
  Pienet lapset ovat perheiden tärkein huolenpitokohde, mutta suhteessa molemmilla osapuolilla on velvollisuuksia paitsi, lapsista, myös huolehtia toisistaan. Taloudelliset syyt pakottavat tekemään työtä, hankkimaan elatuksen ja jos, kuten Rautavaaran tapauksessa on tullut ilmi, toinen joutuu työnsä vuoksi olemaan paljon poissa kotoa, se asettaa kotona olevan puolison harteille koko talouden pyörittämisen. On ihan varmaa, että ne viikonloput joita kotona yhdessä vietetään ovat sitten jännittyneen tunnelman täyttämiä, Pettymystä, kaipuuta, väsymystä, turhuuden tunnetta ja riitanahan ne tunteet kuumenevat.
  Kun omakaan elämä ei sisällä kaikkia niitä elementtejä joilla perhe pidetään koossa, en kykene olemaan kaikista asioista onnellinen. Jotain on ollut pakko jättää taakse, siirtää sivuun kuin pilaantunut ruoka josta ei enää ole iloa, joka ei vie nälkää, vaan tuo pahan olon. Harmittaa, mutta muuta en voi, oman mielenrauhani vuoksi olen tässä ja nyt omien valintojeni ja päätösteni takana tunnustaen voimattomuuteni muuttaa mitään. Onni ei aina ole kiinni siitä mitä oli, se voi olla juuri tässä ja näin.
  Omien voimien riittämättömyys kannattaa tunnustaa, puhua ja puhua, vaikka sitten leimautuisi valittajaksi. Joku on valmiina auttamaan, jos se joku kuulee huutosi.
  Toivon Rautavaaran onnettomuuden uhrien omaisille, sukulaisille, läheisille ja meille kaikille voimia ymmärtää ja antaa anteeksi. Jokainen meistä voisi katsella avoimin silmin ympärillemme ja oppia huomaamaan missä on tuskaa ja hätää. Joskus vain käden ojentaminen laukaisee lukot.