Aamulla kuuntelin TV 2 lasten ohjelmaa tarkalla korvalla ja ihmettelen todella suuresti nykyisten käsikirjoittajien mielikuvaa lasten maailmasta.
Kaikki nimittelysanat mitä ikinä on kielellemme kehitetty lueteltiin alusta loppuun ja lopusta alkuun, näyttelijä Seela Sella mielestäni oli äänessä, kuvaa en nähnyt.
Ei ole ihmettelemistä mistä ne rumat nimittelysanbat lasten suuhun löytyvät, kun ihan lasten omassa ohjelmassa imeväisikäisestä alkaen kuullaan telkkarista.
Kyllä koulukiusaajilla nimittelysanoja riittää, ainakin tämän Pääsiäisaamun ohjelman perusteella ja armon vuonna 2017.
Kuuntelin ja ihmettelin!
Kirosanatkin opitaan lastenohjelmasta, sieltä ne ensiksi kuulee jos vanhemmat eivät niitä viljele. Ei lapsiu ennätä edes puistoikään kun jo osaa kirota ja haukkua muita opetusohjelman avulla, sellaiseksi kyllä tämän aamuisen lastenohjelman nimitän!
Toisaalta, kuuluuko lasten ohjelmassa etsiä rikollista? Tuntui tosi inhottavalta kuunnella kuinka muut lapset puhuivat pojalle jonka isä oli ollut vankilassa. Ilman muutahan on selvää ettei sellainen isä voi olla varastamatta edes taidetta! Jotain rotia kässäreihin, hei! Lapsille eivät rikokset kuulu muutoin kuin sellaisessa ohjaavassa tarkoituksessa jossa kerrotaan rikoksen seurauksista, ei rikolliseksi syyttämisestä lasten kesken!!
Suututti niin etten osaa muuta ajatuksistani edes eritellä-
Haluaisin joskus kirjoittaa hyvän lastenohjelman kässärin.
Korpifilosofi, sellainen olen ja ajattelen elämän olevan suuri seikkailu johon sisältyy arkea ja juhlaa. Mielikuvin, kynällä, hiilellä syntyy kuvia, sanoilla maalaan kuvia ja maisemia. Tunteet, niistä on elämä tehty. Rakkaudesta olen syntynyt ja surusta itkenyt, mutta rakkaus on jokaisessa elämän hetkessä mukana. Mikään ei voi viedä minulta unelmiani. Kommentit tervetulleita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti