Hukkattua aikaa ja tavaraa.

Eipä turhempaa työtä ihminen itsellensä järjestä, kuin vaatehuoneen myllääminen.
Eikä yhtään rättiä roskiin. Olisi niitäkin, mutta kun tuota ja tuota voisi vielä pitää, tuota voi muokata ja tuosta saa vielä jotain kun tekee muutoksia.

Monta vaatetyytliä ja muodonmuutosta on tapahtunut sillä ajalla jonka vaatekaappini sisältö on odottanut muodistamista ja uudistamista.
Paljon on tallella turhaa tavaraa, mutta eipä ole tarvettakaan rynnätä jokaisille "sikapäiville", ei "hullujenpäivien" ryysikseen, eikä 70% ale houkuttele ylijäämäkamalla ja vanhalla muodilla. Uuteen, laadukkaaseen muotiin,  ei ole kertakaikkiaan varaa näillä eläkkeillä.
Puen ylleni äidiltä perityn laamapaidan ja tunnen kuinka se puhdas puuvillainen paita on pehmeä iholla ja lämmittää kuin äidin halaus. Kiitos äiti, silloin myytiin laatutavaraa aluspaidoissakin ja kotimaassa valmistettua, eikä "maksanut maltaita".

Vein eilen pyykkikoneeseen muutamia halpatuote T-paitoja, nyppyyntyviä, venyviä, vanhan näköisiä ensimmäisen pesukerran jälkeen! Eikä niitäkään ihan eurolla saa, mutta en enää osta halpaa joka on halvan näköinenkin.
Ellen voi ostaa laatua, olen ostamatta ja kuljen ryysyissä.
Yhtä, rakastamaani puseroa olen käyttänyt jo kymmenen vuotta, sattumalta ostanut hyvää laatua ja en häpeä laittaa päälleni, vaikka eräs tuttavani kerran sanoikin, että "tuo on sinulla aina päällä kun näemme."
Voi halvattu, en ikinä paina mieleeni  millainen paita ja jakku hänellä on, minulle muut asiat ovat tärekämmät kuin hänen vaatteensa! Enpä sitä hänelle kertonut, olisi ehkä loukkaantunut kun niin vähän hänen vaatteisiinsa kiinnitän huomiota.

Sama tilanne on, kun menen jonkun kotiin vierailulle, tai juhliin vieraaseen paikkaan ja sitten minulta kysytään milläinen se koti oli, tai mitä siellä juhlissa oli, oliko koristeltua ja tyylikästä, mitä tarjottiin, tms.

Ei minua kiinnosta katsella kenenkään kotia sillä silmällä, että siitä pitäisi joillekin kertoa. En välttämättä muista minkä värisellä sohvalla, tai tuolilla istuin. Miksi niillä asioilla olisi niin suuri vaikutus, että jokainen pienikin yksityiskohta olisi rekisteröitävä muistilokeroon?
Olemme joskus tuttavien kanssa tarkastelleet jomman kumman kotona olevia esineitä joihin on liittynyt muistoja, tai joita on saatu lahjoina. Sellaisen muistaa, muta ei kai ole tarpeenkaan. Hyvä kun muistaisi omat kamat, niitäkin on joskus hukassa.
Eilen etsin pitkää yöpaitaani, Se olisi ollut pesuun menevä, muta ei sitä mistään siihen hätään etsimällä löytynyt. En ole kylässä riisunut, kotona sen olla pitää!
Että ihminen ei tiedä mihin laittaa... ja selvisihän se illalla.
Olin jo sunnuntaina keräämässä pestävien vaatteiden kasaan sellaista joka ei vielä pyykkikorissa ollut. Löysin muutamia vaatteita ja puhelin soi, apuani tarvittiin toisaalla, viskasin vaatemytyn eteisen naulakon vieressä olevalle hyllylle jossa oli autonpesuun tarvittavia aineita ja ikkunariepuja.
No, siitä se yöpaitakin sitten, kun pyykit olivat jo kuivumassa.

Jos pitää jotain piiloon laittaa, vaikka itseltänsä, laita se mahdollisimman näkyville ja taatusti et sitä siitä paikasta osaa edes etsiä.