Suuret sanat eivät suuta halkaise.

Katkeruutta, kaunaa, vanhoja vihoja, niistä kirjoitetaan, niitä kelataan edes takaisin, ylös alas.
Sellaisia ovat vietiketjut keskusteluissa.
Kantaa ottavana ja asioita mielessä pähkäilevänä ihmisenä tekisi joskus mieli itkeä ihmisten ahdasmielisyydelle.

Miksi kirjoittaa yhä uudestaan kuinka vihaa noita maahanmuuttajia jotka vievät leivä kotimaan köyhän suusta? Maahanmuuttajat käsitellään pohjasakkana joka vain hakee etuja ja hyvinvointia.
Kaikissa kansoissa on heitä, joille työ on vain rasite jos ilman sitä jotenkin tulee toimeen. Samoin on heitä, jotka kaikin keinoin pyrkivät pysymään työn syrjässä kiinni ja etsimään sitä, vaikka vieraasta maasta, jos ei kotimaassa ole. Kuinka oman maamme kansalaiset muuttivat sankoin joukoin naapurimaahan Ruotsiin työn ja hyvinvoinnin perässä, hakemaan sitä mikä kotimaasta silloin oli vähissä.

Ei ole tietenkään pakko lukea kaikkea. Oman mielipiteensä ilmaisemalla  saa vain uuden aallon liikkeelle. Sinut joko lynkataan tai vaiennetaan muutoin, jos pienelläkään eleellä osoitat hyväksyväsi pakolaisten vastaanottamisen ja heidän auttamisensa. Parempi vaieta siellä, missä nyt suuret sanat huutavat pakolaisuuden ja auttamisen vastaisuutta, ei meille niitä rikollisia.

Milloinkaan ei asioita voida hoitaa kaikkien mielen mukaan. Koskaa ei ole yksimielisyyttä, se on päivän selvää, mutta voisimmeko opetella puhumaan pienemmillä sanoilla. Ehkä meitä kaikkia olisi miellyttävämpää muidenkin kuunnella.
Kun ei itselläkkän paljon ole, ymmärtää kuinka vaikeaa on heillä, joilla ei ole edes kotimaan suomaa turvaa.

Terveys ja elämäntavat.

Tuolla toisaalla oli erään henkilön kirjaitus 5.2. dieetistä, eli tavasta nauttia pöivittäin kaloreita kahtena päivänä niukemmin kuin noina viitenä päivänä.

Itselleni, vaikka ei vaarallisesti paino ole noussut, taitaa olla niitä nuoruuden ajan lukemia jouta vaaka yhä näyttää, mutta kun lihaskudos on pelkkää rasvaa ja vettä, kokonaisuus vaikuttaa pulskalta.
Tai pulskemmalta kuin nuoren lihaksikkaampi vartalo.

Kaivoin kyllä taas puntit lähelle, valmiusasemiin, että tulisi taas lihaksille työtä.
Muuta liikuntaa on nyt muutoin riittänyt, vaikka aamulenkki jäi taas tänään tekemättä. Olihan eilen päivätanssit ja niiden jälkeen se tavallinen koko talon siivoustalkoo. Omalle kohdalle on jo usein langennut tanssisalin siivoaminen. Niin eilenkin.
Tanssittiin sitä tänäänkin, siskon seuraksi menin muista tapaamisista päästyäni. Liikuttu on, hikoiltukin.

Arja ja Keijo olivat eilen tanssittamassa meitä ja on pakko sanoa, kyllä Arjan kaunista ääntä on hienoa kuunnella. Keijo säestää ja rytmit ovat kohdillaan.Kun Arja lauloi illan viimeisiä tangoja eilen, minulla kylmät väreet kukivat pikin ihoa, oli niin kaunista, sanatkin, juuri siihen tilanteeseen ja tunnelmaan. Piti ihan mennä Arjaa kiittämään ja kättelemään molemmat, Tulkaa meille useammin!  Teistä pitävät muutkin kuin me järjestävä yhdistys.

Tämä terveys. Kaikki ei sittenkään riipu elämäntavoista, ei siitä mitä syöt ja juot, eikä siitäkään kuinka sen teet. Itselleni on tuo vatsa ja suolisto ollut se alkilleen kantapää joka on hallinnut oikeastaan koko ikäni. Hapot ja solmut, tukokset ja mitä lie, haavojakin aikoinaan oikein lukumäärin laskettuna.
Kai se on niin, että joku kärsii päänsärkyä, joku juo huoliinsa ja joku, kuten minä, reagoi kaikkeen vatsalla.
Jo monta vuotta sitten Meilahden kirurgit olivat sitä mieltä, että vatsalaukku on poistettava, elleivät oireet lopu. Olen sinnitellyt, äänihuuletkin ovat hapoista tulehtuneet ja kuivuneet, joskus ei kykene puhumaan kunb ääni on pois. Monta muuta lisäoiretta, vaivoja oikeastaan ja nyt taas tuomio, ei voi muuta kun leikkamalla auttaa.
En nyt ihan tällä syönnillä siihenkään.... jos vielä yrittäisin ja kestäisin. Lääkkeet eivät paranna, ne poistavat oireita ja varsinkin alumiini jotalääkkeissä on, aiheuttaa taas muita oireita, joten kumpi parempi, lääkkeet vai ei, mutta ei nyt leikkaukseen heti, ei.

Kai se on vain mietittävä tarkemmin millaista ruokaa syö, happoa ei siedä, maitokin on pahaksi, leipä lihottaa... ja minä syön mikä maistuu.

Risteävät polut

Risteävät polut

Etsien ja erehtyen,

kahlaten soita,

rämpien saloja

nousten ja vajoten,

niin kulkee tiemme.

Luottaen ja pettyen

katuen tekoja

sanottuja sanoja

surren ja iloiten

on päiväimme kulku.

Onnea tavoitellen

riskeeraten siellä

harkiten täällä

ohitamme ja kohtaamme

pitkällä elon tiellä.

Rohkene tänään

tartu ystävän käteen

älä ohita polulla

hän vastaan jos käy

polun toista laitaa.

Tiet risteävät

tovin rinnakkainkin

jopa vastamäessä

kohtaat ystävän

elon risteävällä tiellä.

K.J.

Suuret suunnitelmat.

Eilen sain aikaan kirjahyllyn yhden osan siirron toisen jatkoksi.
Olispa seiniä enemmän? Siirtäisin tuon palkintokaapinkin jonnekin, milloin pääsen siitä eroon?
Onhan niillä pytyillä ja muilla oma tunne ja muisto arvonsa, mutta pieni koti on täynnä muistoja, pian en itse mahdu mukaan. Muuttokuorma täynnä muistoja esineinä ja tavaroina.
Helpompi olis muuttaa pelkkiä kalusteita ja muita tavaroita joita käytetään, joita ei vain käytetä muistojen tukena.

Suuria suunnitelmia, uusia aluevaltauksia, niitä pitää olla.
Voi helvetti mihin minä olen hukannut vuoteni!
Kun katselen nyt tuota koottua menneisyyttäni, näen kuinka jossain vaiheessa elämä ikäänkuin puhkesi näyttämään kukkia ja puita, iloa ja valoa, mutta johonkin se hukkui.
Saanko nyt kiinni siitä mikä jäi jälkeeni, pääsenkö rakentamaan sitä mikä jäi kesken, sitäpä tässä, suurin suunnitelmin olen takaa ajamassa.

Olihan niitä suunnitelmia, oli ja oli. Toteutinkin niitä ja löysin minuuteni, mutta senkin olen hukannut.
Joskus tunnen olevani kuin marionetti jota joku nykii naruista tekemään ja menemään, vaikka en tiedä kenenkään minua pomottavan. Sellainen tunne vain on, sen haluan polttaa ja tuhkana sirotella sammalille elämän takapihalla.
Nouskoon uusi nurmi, kasvattakoon vuokot ja orvokit, ruusut ja ohdakkeet, minuuteni on minulle arvokkainta ja siitä pidän kiinni.

Niitä suunnitelmia, ystävien kohtaamisia ja tuttavien tapaamisia, kaikki ne nivoutuvat huomisiin, kaikelle sille on tilaa ja tilaisuus, tilauskin ihan aiheellinen.

Kaiken takana on nainen, sanotaan, kun mies onnistuu tehtävissään tai esiintyy muuten edukseen. Noin usein onkin, mutta osaa mies itsekin.
Mitä sanotaan naisesta vastaavassa tilanteessa?
Naista pidetään yksinpärjääjänä, oli edukseen tai ei.
Yksinhän sitä on ollut pärjättävä silloin aikoinaankin, pari tonttia ja taloa hoidettavana, suru painolastina ja huomiset hukassa. Ei silloin tullut miettineeksi onko edustava naisena, vai sulautuuko haalarikansaan. Siihen on ja oli helppo hukkua. Koettua ja elettyä, eikä silloin tullut mieleenkään kuinka suuria mäkiä on vielä edessä.

Naisena kiharran hiuksiani, sipaisen punaa poskiin ja joskus jopa lakkaan kyntenikin. Pukeudun liehuhelma hameeseen ja tanssin jos pari löytyy, liitelen läpi lattian unelmankevyin kengin, uusiin unelmiin. Suuria suunnitelmia. Unelmia untuvapilvissä, mutta jalat maassa. Unelmia pitää olla, mutta niiden toteutumiseksi pitää myös jotain itsestänsä uhrata.
Se yksi suuri suunnitelma, elämä Lapin korvessa, pienessä mökissä jonka täyttää lämpö ja rakkaus. Olenko jo liian vanha suuriin suunnitelmiin? Voisinko suunnitella jotain pientä ja kivaa, voin, olen jo suunnitellut.

Hukkuva haluaa hukkua.

Vakavasti ottaen ei tulisi elämästä mitään.
Pitää välillä hassutella ja nauraa.
Vaan mistäs naurat, kun monet elävät niin ryppyotsaisesti ja itseään täynnä, että eivät hyväksy pientäkään leikin laskua.
Tuolla keskustelu foorumilla, ikä ihmisten omalla palstalla kuohuu kuin pahemmassakin putouksessa. Joku on nyt niin sydän vertansa myöten loukkaantunut ja valittaa valittamasta päästyäänkin, kuinka tuo toinen, nuo toiset. Alkua en tunne, mutta tietäen tuon palstan toiminnan, olen varma, ettei se alku ole kummoinen. Hän, uutena mukaan tullut otti itseensä sellaistakin mikä oli alkujaan tarkoitettu palstan yleisenä mainintana. Sellaisia henkilöitä on aina mukana kaikessa toiminnassa.

Ellei ymmärrä lukemaansa oikein, ei olisi syytä aloittaa väärin ymmärretyn perusteella tuollaista rumbaa. Olkoonkin, että joku on pahastikin sanonut, eihän tuo ole vaarallista, mutta vaatii, paitsi itsensä, myös toisten virheiden hyväksymistä. Ei ole kivaa, ei jaksa ymmärtää.
Sota on valmis kun kaksi taistelee ja puolustukseen liittyy molemmin puolin tuntematon joukko joka muuntautuu ja muuttuu tilanteen mukaan pirulliseksi puolustus ringiksi jonka osallistujien lukumäärä on lukematon määrä nimiä, sananpätkiä joita voi olla joka viestille omansa.
Hullun hommaa, sanon minä.

Alkoi puolustuspuheenvuoroja sisältänyt juttu. Joukko yritti puhua palstan rauhan puolesta ja auttaa "kiusattua", mutta eikös tämä juossut karkuun ylläpidon selän taakse, halusi hukkua ja hukuttaa.
En ota enempää kantaa ko. rouvan asiassa, koska huomasin, ettei hän sittenkään ole muuta kuin omaa kantaansa. Anteeksi sana ei kuulu hänen sanavarastoonsa tuossa jutussa. Minua ei ole loukannut, ainakaan tietoisesti, mutta muita joita syyttää loukkauksista. Joita oli tai ei, kuka senkin selvittää.

Tässä elämän arjessa pitää olla oma nahka parkittu ja aina on hyvä muistaa, että vasta puolella on mahdollisesti herkkä hipiä johon ei voi kuin hellästi puhaltaa. Tiedän kuinka vaikeaa on yrittää puhua asioista niin, että sitä hipiää ei mitenkään raavi rikki. Aina ei onnistu. Olen tottunut sanomaan asioista niiden oikeilla nimillä, sanojen nieleskelminen ei ole minun juttuni.

Hulluttelun halua. Tänään oli tarkoitus lähteä hulluttelemaan päivätanssien merkeissä. Muutin suunnitelman kotielämän ja oman olon kannalta helpommaksi, jään kotiin, tanssitaan huomenna.
Illalla satoi lunta. Kaunis valkoinen kerros jäi maahan, mutta loskaahan se tänään on kun lämpötila vain kohoaa.
Siirsin "selkäjumppavälineeni" olohuoneeseen ja nyt voin aamu uutiset katsoa samalla kun selkälihaksilla on työvuoro. Minähän saan vain istua ja käyttää käsillä ja jaloilla laitetta. Paitsi, pitäähän siinä olla ajatus ja tahto ja voima mukana. Selän kunto alkoi olla romutus asteella, mutta eiköhän tämä kotikuntosali taas vaivan paranna.

Kun lihakset tukevat rankaa on liikkuminenkin helpompaa. Lihasta ei ole höllyvä vatsa ja roikkuvat posket, ne ovat minulle kuin etikan juontia. Niitä en halua, enkä ihaile, pois ne minusta ja minulta.
Aamulenkki, kunhan tuo kello vielä tunnin raksuttaa.

Äni

Tekemäni Vieraskirja.