Korpifilosofi, sellainen olen ja ajattelen elämän olevan suuri seikkailu johon sisältyy arkea ja juhlaa. Mielikuvin, kynällä, hiilellä syntyy kuvia, sanoilla maalaan kuvia ja maisemia. Tunteet, niistä on elämä tehty. Rakkaudesta olen syntynyt ja surusta itkenyt, mutta rakkaus on jokaisessa elämän hetkessä mukana. Mikään ei voi viedä minulta unelmiani. Kommentit tervetulleita
perjantai 12. heinäkuuta 2019
sunnuntai 7. heinäkuuta 2019
Maito, voi ja punainen liha.
Peikkona, pahaisena kaurapuuroa kupista syön ja unohdan kaiken muun tekemisen ja työn.
Niin se tahtoo olla, olo on kuin kastemadolla kuivalla asfaltilla, kun sade on ajanut ylös onkalosta. Eihän minua kukaan aja liikkeelle, itse saa itsensä käskeä ja tahtoopa olla vähissä lähtemiset, kun kotonakin viihtyy. Kun hyvää syö ja helpolla pääsee tulee yhä laiskemmaksi. Katselen ikkunasta taivaalla purjehtivia pilviä joilla on tummat reunat taustalla vielä viipyvää valoa vasten katsottaessa. Sadetta ropsauttavat ajoittain yli kulkiessaan.
Yllä kirjoitettu on jäänyt bloggerissani luonnoksen asteelle roikkumaan päivittämättä, on julkaisun keskonen ja kun asia on alun alkaen aamupuurosta, on se ajankohtainen myös tänään. Taivaalla purjehtii poutapilviä ja luvassa vielä hellepäivä ennen sään viilentymistä.
Kaurapuuro on mielipuuroni, riisipuuro ja ruispuuro vaativat hiukan enemmän aikaa keitettäessä, mutta maku korvaakin sitten keittoaikaan kuluneen ajan mahtavalla makunautinnollaan, kun puuron saa lautaselle höyryävän kuumanan ison voisilmän sulaessa keskellä rasvalammikoksi.
Miksi voi on vihattua, kun se on kuitenkin aidointa rasvaa jota ihmiset käyttävät siellä, missä maito on aina jalostettu. Se kotona kirnusta nostettu, pesty ja suolattu voi jonka maku on kielellä viipynyt lapsuudesta asti, se oli herkkua jota ei tuhlaten kyllä leivälle levitetty. Voisilmä puurolle, siitä en tingi ja voita levitän leivällenikin. Punainen maito, vaikka sekin tuntuu olevan laihempaa kuin se maiyo jota kotonakin lehmistä lypsettiin. Rasvaprosentti oli parhaimmilla lehmillä milteipä kaksinkertainen nykyisen "täysmaidon" rasvaprosenttiin verraten ja sen kyllä suussa huomaa.
Kun keitin juhannuksen aikaan punaisen heran, lisäsin heti alkuunsa maidon joukkoon lorauksen kunnon kemaa ja jopa tulikin makiaa punastaherraa.
Kurria en syö, enkä ole koskaan lapsillenikaan sitä tarjonnut, kun se maitolaatu ei vain ilmesty ostoslistalleni, eikä siirry jääkaappiini enempää kuin rasvaton piimäkään, tai margariinipaketti.
Omat tapani pidän, ruokasuosituksista huolimatta ja voin ylpeillä hyvillä kolesteroli ja veren rasva-arvoilla jotka ovat ohjearvojen alarajojen tasoilla. Voi on aina voita ja kunnon maito maitoa.
Puurosta siis siirryinkin voihin ja maitoon joiden oslata en vieläkään ymmärrä miksi joku taho saa määrätä mitä lapset saavat koulussa syödä! Missä on ihmisten oma päätäntävallan raja? Miksi minun lapseni eivät saa koulussa voita ja täysmaitoa, kysyy tänäänkin moni vanhempi joka ei ole höynähtänyt noihin kevyt tuotteisiin joissa on korostetusti sokeria joka on vihon viimeinen ravinto lihavuudesta puhuttaessa! Kaikkeen lisätään sokesria, jopa vitamiinipilleriin, kalkkitablettiin, ja magnesiumi maistuu makealle. Piilosokeria syötetään muka muilla nimikkeillä joka puolelta josta ihminen jotain suuhunsa etsii.
Suuren työn takana löytää apteekista makeuttamatonta kalkkia!
Kuka puuttuu tuohonkin epäkohtaan, vai onko sokeri terveellistä, kun se ostataan lääkeen oheistuotteena "Apteekin hyllyltä"?
Voista punaiseen lihaan.
Suomalaisiakin lihakarjan kasvattajia syyllistetään ilmastovaikutuksilta joita karjan lanta aiheuttaa. Lehmän uloste puhuttaa, kun se luontoon laitumella!
Mihin ihmispaskan vaikutus katoaa kun se huuhdotaan viemäröintien kautta vesistöihin?
Miksi vesistöissa lisääntyvat leväkannat eivät laita yhteiskunnan päättäjiä jo ajattelemaan uloste ja muiden jätteiden vaikutusta vesistöissä, kun karjanlannan ja virtsan vaikutus pitäisi rajata jonnekin, ettei pääse vesistöjä pilaamaan.
Suomeksi sanottuna, kumman paskaa on maassaame enemmän vesitöihin huuhdottu, ihmisen vai tuotantoeläimen?
Punainen liha tuomitaan? Niin ne tuomittiin kananmunatkin, mutta tuskin kumpikaan ruoka tappaa, kun niitä on syöty kautta aikojen ja vielä ihmiset niitä ovat syömässä?
sunnuntai 21. huhtikuuta 2019
Rohkeus ja heikkous.
Leppäkin kukkii keväällä.
Koivujen kukinta alkaa ja se tietää monille allergisia oireita. Kostea multakin alkaa pian ulkoilijoille aurinkoisen sään myötä tuottaa homeitiöitä ilmaan ja niillä on sama vaikutus, nenä tuhisee ja silmiä kirvelee. Itseltäni lääkäri aikoinaan kielsi huonekukat, koska niissä on kosteaa multaa joissa homeitiöt elävät. Kotini on tylsän kolea kun ei ole kukkia. Joitain muovikukkia värinä, mutta pitää muistaa pestä ja huuhdella pölyjä, muutoin niistäkin syntyy allergoivia pölypesiä.
Kuu on loistanut komeasti jo monta yötä. Perjantaina oli täysikuu, mutta ei ole vielä naamansa pienentynyt merkittävästi. On sitä kuun mollotusta kiva katsella yöllä ikkunasta. Tähdet ja kuu pakkasella, silloin taivas on kuin timanteilla koristeltu ja usein ajaa taivasalle ihailemaan ja odottamaan tähdenlentoja joita kyllä pääseekin näkemään.
Kuinka kuu vaikuttaa ihmiseen? Moni valvoo täydenkuun aikaan, monille se tuottaa muita selittämättömiä vaivoja, minulle riittää kun saan ihailla sitä ja tuntea sen kylmän valon vaikutuksen mielessäni, ei pahana, vaan rauhoittavana.
Katselin eilen pilkkijöitä tuolla jäällä joka vaikuttaa olevan melkoista sohjoa ja virtaukset kuluttavat jäätä alta päin. Tuossakin oli juuri alapuolella virtaava vesi joka kuohuen virtasi alemmaksi. Melkoista riskin ottamista ja oli iso joukko melko lähekkäin toisiaan.
Muistan sen kevään kun tuttava varoitti minua menemästä jäälle ja samana päivänä itse hukkui pilkkireissullaan. Ikävää, mutta niin joka keväistä nuo jäihin vajoamiset. Pelko ei ole kaikkien ihmisten ominaisuus, kuten ei liika rohkeuskaan. Yksilöllä on yksilön tavat, sisaruksillakaan harvoin ihan samanlaiset. Yksi tykkää mämmistä, toinen vihaa sitä, tuli mieleen näin mämmi aikana.
Ihmisellä ei terveys ole takuu tavaraa, se voi heittää vireystasosta toiseen ja jokin sairaus, tai vaiva, voi jättää pysyviä jälkiä ja seurauksia kehoon. Omalle kohdalle on nyt joulukuulta alkaen kertynyt noita oireita joiden alkusyy on yhä lopullista diagnoosia vailla, mutta omien tuntemusten pohjalta ihan selkeä aineen vaihduntahäiriö. Ruoka ei sula normaalisti, kehittyy ylimääräisiä kuona aineita joita munuaiset ja muut sisäelimet eivät kykene poistamaan verenkierrosta ja syntyy jonkin asteisia myrkytystiloja joita sitten joka elin pyrkii tasoittamaan ja taisteluvalmiuteen asettuessaan aiheuttavat taas sivuoireita.
Selittämättömän kiusallisia oireita, huonoa oloa, huimausta, verenpaineen heittelyä, aamulla 200 illalla alle sata. Jaa että lääke? mikä lääke?
Pitää miettiä mitä syö, mitä juo, kun kunpaakaan ei voi jättää väliin. Nestetasapainohan tässä heittelee ja kuivuu, kuivuu, vanha kroppa, vaikka kuinka jois vettä. Huonoa nukkumista, huimausta ja heikotusta. Mokomia tilanteita ei kenenkään soisi kokevan. Puhelin putoaa lattialle ja sitä ei saa koko päivänä nostettua, pää ei kanna ja huono olo estää nousemisen kun on kerran päässyt pitkälleen. Ei se tapa, mutta se vahvistaa huomaamaan, että huonomminkin voisi olla. Ehkä tästä vielä selviää, kun välillä on ihan hyviäkin päiviä. Kaikki ei ole omissa käsissä, eikä aina lääkäreidenkään.
Tänään on suht. koht. hyvä päivä, pulssikin normaalirajoissa, joten ei estä liikkumista kuten se ajoittain on estänyt. Hyperventilaatio, huonoa hengitystä.
Hengitä pallealla, hitaasti... se tasaa myös nesteiden Ph arvoja. Niilläkin kun non tässä ollut tapana olla joko hapanta, tai emäksistä.
Kumpihan minä olisin mieluummin, jos ei arvot pysy rajojen sisällä.
En kyllä tiedä.
torstai 4. huhtikuuta 2019
Politikointia jalat maassa.
Politiikka on likaista peliä
jossa vain puhujan oma arvomaailma on tärkeä ja nuo muut esittävät
sellaisia asioita joilla ei meillä pärjää!
Jokaisella
on oma lehmä ojassa.
Vaalien
alla sijoitetaan rahaa ja sidotaan koko tuleva aika vain yhtä
päämäärää tavoittelevaan toimintaan, kun edessä siintää
mahdollinen mahdollisuus päästä valtiollisissa vaaleissa
edustamaan koko kansaa juuri omien arvomaailmaansa kuuluvien arvojen
kautta.
On
niitä nähty käännynnäisiä. Puheet ja teot eivät aina vastaa
toisiaan ja menneisyyskin voi paljastaa sellaisia asioita joita
äänestäjät eivät ehkä ihan sellaisinaan hyväksy.
Rikas
ajaa rikkaan etuja.
”Äänestä
maalaisliittoa jos pääset suuren talon miniäksi,” sanoi
silloinen työnantajani minulle eräänä sunnuntai aamuna, kun
radiosta kuuluvan jumalanpalveluksen saarnapöntössä pappi viittasi
politikointiin, puhuessaan ihmisten samanarvoisuudesta.
Viisas
pomo opasti meitä lapsia, sillä lapsi olin vielä siihen aikaan,
mutta jollain perusteella olin aina ollut työläisten etuja ajavien
poliittisen liikkeiden vaikutuspiirissä, eivätkä linjat olleet
minulle vieraita.
Paljoon
on muunnuttu ja paljon kuunneltu minunkin korvillani ennen vaaleja
annettuja lupauksia joita yksi ihminen ei yksin saa toteutumaan
minkään edustuslaitoksen puitteissa.
Enemmän
puolesta ja vastaan puhuu koko puolueen linja, joka sekin heittää
häränpyllyä kesken vaalikauden, kuten on nähty ja koettu.
En
ole vaikuttaja, eikä puheellani tehdä vaikutusta politiikassa,
mutta paljon on korjattavaa yhteiskunnallisessa tasa-arvoistamisessa
tänäkin päivänä. Siihen eivät ole vaikuttaneet pappien saarnat
enenpää kuin mielenosoituksetkaan joita on varattomien ja vanhusten
asioiden puolesta julkisesti esitetty.
Kun
meillä nyt kuitenkin suuri eläkeläisjoukko on maksamassaa veroja
tuloista ja omaisuudesta, pitäisi heidän äänensä kuulla
päättäjien korvillakin. Eläkeyhtiöt siirsivät kerättyjä
varoja kuka minnekkin ulkomaisiin sijoituskohteisiin joista osa on
ollut tuottamatonta josta ei paljon puhuta, vaikka ”huhuja”
liikkuu, eivätkä aina niin vääriin tietoihinkaan perustuvia
huhuja. Jossain oli sitä rahaa joka meni. (ei eläkkeisiin)
Moni
valtion omistama yhtiö myytiin ulkomaisille tai siirreettiin pois
maasta, juuri silloinm kun hyvivointia olisi pitänyt rakentaa
hyvälle pohjalle ja kerätä voitot itselle. Silloin jaettiin sitä
hyvää mitä saatiin, jaettiin suruttomasti ja nyt ei ole kanttia
ottaa etuja pois, ei edes kaventaa, vaikka ihan tavallinen minäkin
näkee kuinka suuret kustannukset ovat syntyneet sen hyvivoinnin
aikana tehdyistä hulvattomista päätöksistä.
Aika
ei palaa, mutta ihmiset muistavat ja historia toistaa tapahtumia,
vaikka emme tahtoisikaan.
En
halua olla mikään historian toistaja, eikä minulla ole minkään
valtakunnan budjettitilastoja, mutta ihan sormituntumalla, alaspäin
menee tavallisen kansalaisen talous, jos ei ole suuria tuottavia
sijoituksia ja maksettuja eläkevakuutuksia, eikä suurten
huippupalkkojen tuomaa turvallisuutta joka on sijoitettu tuottaviin
yrityksiin joille valtio maksaa yritystukia.
Enpä
tiedä, olisiko pitänyt mennä suureen taloon miniäksi ja äänestää
maalaisliittoa?
Olisinko
silloin tasa-arvoinen ja sanoisin tänä päivänä varattomuudesta
puhuville, ettei suomessa ole varattomia, ihmiset eivät vain ole
osanneet sijoittaa oikein?
Vanhaksi
tulleena ei haluaisi olla johdateltavien joukossa.
lauantai 29. joulukuuta 2018
Tähdet ja planeetat tienviittoina.
Horoskooppi
lupasi loppuvuodeksi hyviä hetkiä, kun sosiaalinen elämäni
vilkastuu.
Kovin
pientä on sosiaalinen elämäni ollut jo vuosia, eikä tämä vuoden
viimeinen viikko ole osoittanut mitään piristymisen merkkejä. On
tainnut taivaanmerkkien lukija erehtyä kohtaloani tutkiessaan.
Paljon
tähän tietenkin liittyy myös se, missä liikkuu ja millaista
sosiaalisuutta astrologi on planeettojen asemissa toisiinsa nähden
havainnut.
Astrologiset
ennustukset pohjautuvat tähtikarttaan ja useimmat kai ovat
selvittäneetkin syntymähetkensä mukaisen horoskoopin. Tähtikartan
ensimmänen merkki on Oinas, niin olen asian käsittänyt, kun
kiinnostuneena olen syntymäkarttoja katsellut.
En
tunne astrologiaa tähtimerkkejä enempää.
Muistan
tässä, kun oman tähtimerkin kohdalta jostain nettilehdestä tuon
ennustuksen katsoin, että nuoruudessani tapasin vanhan miehen joka
katseli tähtitaivaalle ja sanoi niiden ennustavan tulevaisuutta.
Silloin en tiennyt tuon taivaallista mitään tähtimerkeistä, mutta
hän otti vanhan karttakirjan esiin ja näytti minulle monivärisen
kuvan tähtitaivaasta. Olin mykistynyt siitä, kuinka paljon hän
tunsi kuvan tähdistöjä ja kuinka hän niistä minulle kertoi.
Mies
oli vanha merimies. Olen monille kertonutkin hänen papukaijastansa
joka pelästytti minut pahanpäiväisesti. Se on taas ihan oma
juttunsa, vaikka läheisesti puhuva papukaija tuohon vanhaan mieheen
ja hänen vaimoonsa liittyykin.
Tuo
mies katseli eräänä kuulaana syysiltana, kun keräsimme omenapuun
alle tippuneita isoja "Valkeakuulas" omenia koreihin,
tähtitaivalle ja sanoi: " Katsohan taivaalle, nyt on hyvä
asento tähdillä, Mars ja Juppiter katsovat toisiaan."
En
muista tarkasti olivatko ne juuri nuo mainitsemani planeetat, mutta
mies sanoi planeettojen vetävät puoleensa toisia planeettoja ja
juuri tuo asento on tähdistössä hyvä merkki.
Kyllä
minäkin olen taivaalle tuijottaja ja tunnistan monta tähdistöä.
Tapani
on ollut maata hangella ja etsiä silmilläni tuttuja tähtikuvioita
ja havaita tähdenlentoja siellä missä valosaaste ei estä tähtien
näkemistä.
Olen
vieläkin sitä mieltä, että kaikki valot pitäisi yöllä
himmentää tai sammuttaa kokonan, siellä missä niitä ei
välttämättä niin kirkkaina, tai lainkaan, yöllä tarvita.
Nykyisinn
on autoissa niin kirkkaat valot etten ainakaan omalla kohdallani,
vaikka huononäköinen olenkin, ole tarvetta isoja teitä valaista
kymmeniä kilometrejä päivänvaloa vastaaviksi. Vähempikin
riittää.
En
kykene tuon vanhan miehen tavoin lukemaan planeetoista ennustuksia,
mutta harmittanut on useinkin kun en silloin ollut niin viisas, että
olisin pyytänyt häntä opettamaan minulle sen tiedon ja taidon
salaisuuksia.
Vanha
merimies. Seilannut tuulissa ja myrskyissä sen ajan
valtamerilaivoilla, rahtia satamasta satamaan merten armoilla.
Hän
kertoi kuinka pelkoansa ei pahassakaan myrskyssä saanut näyttää
toisille. Se oli heikkouden merkki, ei sitä hyväksytä, sehän
siirtyy jokaiseen jos yksi huutaa apua ja raivoaa meren raivoa
vastaan. Sellaisten hetkien vastapainona hän kertoi niistä
rauhallisista vuorokausista ja viikoista jolloinn laiva vain lipui
verkkaista vauhtia aavalla merellä ja ääretön avaruus näytti
tähtitaivaan kaikki tähdet samalta pallonpuoliskolta. Pieni pääni
ei edes tajunnut avaruutta, ei niitä mittasuhteita joita aavalla
merellä kohtaa ja silmä tavoittaa, mutta sen tiedän, että
kiinnostukseni tähtiin syntyi niinä iltoina kun pienessä mökissä
niitä tarinoita kuuntelin ja papukaija huuteli sekaan omia
näkemyksiään tarinoinnista, kunnes liina laskeutui häkkinsä ylle
ja huoneessa kuuluin vain miehen kertomus. Minä kyselin ja
pariskunta yhdessä muisteli kokemuksia noilta vuosilta, kun vaimo
odotti kotona ja pelkäsi joka hetki.
Millaisen
elämän planeetat olivat heille osoittaneetkin, tiedän, että he
tunsivat kaikesta huolimatta eläneensä hyvän elämän.
Sain
monta elämänohjetta vain kuuntelemalla.
torstai 6. joulukuuta 2018
Hyvää Itsenäisyyspäivää!
Veteraanien Iltahuuto.
https://www.youtube.com/watch?v=ML__lOaH3P0
Itsenäisyys on rauhan voitto.
Sodan kauhuja kokeneet veteraanit ovat jo ikääntyneitä ja heille maamme soisi osoittavan suurta kunnioitusta ottamaan vastuun heidän toimeentuloistaan ja hyvinvoinnistaan jokaisena elämän hetkenä.
Kiitosheille tänäkin päivänä kun Suomi nostaa 101 itsenäisyysvuoden lipun salkoon.
Taloissa ja tölleissä tämän päivän arvoa tuskin unohdetaan.
Vielä kerran kopsaan tähän omia mietteitä sodasta ja ihmisistä.
https://www.youtube.com/watch?v=ML__lOaH3P0
Itsenäisyys on rauhan voitto.
Sodan kauhuja kokeneet veteraanit ovat jo ikääntyneitä ja heille maamme soisi osoittavan suurta kunnioitusta ottamaan vastuun heidän toimeentuloistaan ja hyvinvoinnistaan jokaisena elämän hetkenä.
Kiitosheille tänäkin päivänä kun Suomi nostaa 101 itsenäisyysvuoden lipun salkoon.
Taloissa ja tölleissä tämän päivän arvoa tuskin unohdetaan.
Vielä kerran kopsaan tähän omia mietteitä sodasta ja ihmisistä.
Itsenäisyyspäivänä, erään
veteraanin kohtalosta.
Pohjamudissa rämpineenä
saappaat täynnä vettä ja
mutaa
muistaa jokaisen askeleen
painon.
Katukivien särmien painaumat
paljaissa jalkapohjissa
jättävät ikuiset arvet.
Kolmessa sodassa hän taisteli
talvi ja jatkosodan
haavoittuneena soti valtiota
vastaan.
Pitkin katuja, sillan alus
kotinaan
hän vaelsi loppuelämänsä
lämmitellen talon
vinttitasanteella.
Herätys, hei, sinun pitää
mennä!
Huomenta. Joko sinä taas
täällä?
Yritä nyt nousta.
Turvonneessa paljaassa jalassa
mätää vuotava verinen haava
saappaana muoviämpäri.
Hakaniemi, Sörkkä, Hakaniemi
pultsarien yömaja
Pelastusarmeijan ruokajono
Kalliossa.
Pulituurin haju tenun hajuun
peseytymätön keho
likaisissa ryysyissä.
Ihmisten inho
hyväsydämisten sääli
ja kouraan ojennettu kolikko.
Kuinka moni muu sotaveteraani
nautti kunniansa ihmisten
halveksuntana
Helsingin kaduilla
pultsarina.
Yhden näin joka päivä
annoin sen minkä voin
sääliä tuntien.
Hän sai lämmitellä
D-rapussa patteriin nojaten
sormet paljaina pakkasella.
Antamani nahkahansikkaat taskussa,
ettei niitä varasteta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)