Kersa aikaa ja muutaki yön mieleen tuomaa.

Ajatuskiemuroita pää täynnä, ei niitä pääse karkuun ees nukkumalla näitä pätkäunia. Miesvainajalla ei ollut uni lujassa, nukahti kesken sanan ja usein kyselin näkikö unta siitä mitä oli sanomassa. Hän ei yleensä uniansa muistanut ja silloin kun muisti, niillä oli sanoma hänen mukaansa.

Kersana elettyjä aikoja täälä oon aatellu ja palijo niisä onki aattelemista ko oikiasti mieleensä pallauttaa asiojoita jokka on jotaki merkinny. Niitä täälä yön selijäsä on pitäny kirijata, ei tukkimiehen pännällä, eikä kalakkeeripaperin kansa kosmuskynällä, vaan aivan nykkyisillä kirijotustavvoilla. Isä kyllä olis ihimeisään näistä vehkeistä joilla ny kirijotetaan. Oli isällä kirijotuskonekki ja komia käsiala. Kyllä mua nii hiivatisti harmittaa ko en oo minäkää pannu talteen niitä kaikkia kirijeitä joita isä mulle maailimalla ollesani kirijotti, on niitä jotaki säilyny ja äitinki kirijeitä.

Sillon sitä kylläiltiin naapureisaki ko iliman aikojaan lähettiin iltasella poikkiamaan naapuria kahtomasa. Aina ne kahavit meilläki kotona vieraalle keitettiin olipa se tuttu tai ouvompi joka tuppaan astu ja kinttaansa ovensuuhun lattijalle käjestään pujotti. Ny ei naapuria ees tunneta kartanolla, kahtotaan ku vierasta koiraa, mistähä se tuoki on tulosa ja mihim menosa. Toinen on meininki nykysin. Vaikka annat kuuman leetan uunista ei kahaville käsketä!

Että nämä ajatukset, mistä niitä tullee keskellä yötäki? Ajavat ylös vuoteesta, vaikka johan tuo matrassi alakoki ronkkia painamaan, vaikka se ei ookkaan vanahan ajan tyylinen, täytteetki aivan jousia jotenki vaahtomuovilla, tai millä lie ölijystä kehitetyllä vaaholla pehemustettu. Nukkuin minä aikusena monta vuotta vesipatjallaki, äitiki nukku ku oli meillä käymäsä.

Niinkö näkkyy, se tuo ajatus karkaa. Ko yhtä asiaa aattelet se naukkautuuki toiseen suuntaan ja pallaapa takasinkin sammaan asiaan uusimaan sanomisias, vaikka luulitki jo kaikki sanonees.

Tuli mulle täsä hupasiaki muistoja essiin, vaan olokoon nyt kertomata.
Jäi nuita muitaki ajatuksia, kukapa se yhtenä yönä jaksaa aivan kaikki juluki sanua ja pittäähän niitä jäähä päivällekki.