Jouluvalot ovat valaisseet monen kodin ikkunoita, katujen ja teiden ylle on viritetty valoketjuja, tähtiä ja poroja kuvioina pelkkien lamppujen lisänä.
Kaupunkien toreilla kohoavat komeat kuuset latvan kurottaessa kohti taivaita. Harvoin niissä on muuta koristelua kuin lamput, mutta haluaisin tehdä hyväntekijä järjestöille ensi joulun varalle ehdotuksen noiden torikuusien uudenlaiseenkin koristeluun. Se ei maksa mitään! Jätän tällä kertaa idean hautumaan ja kun pyhät ovat ohi, laitan kiertokirjeen.
Jouluun on liitetty monia perinteitä joita sukupolvesta toiseen pidetään kunniassa ja siirretään nuorempien tietoon. Joulupukki, pakkasukko, mitä niitä lieneekään nuuttipukinkin lisäksi nimiä lahjojen jakajalla, aina lapset lahjoja odottavat, jos lahjojen jakaminen on perinteinen tapa.
Joidenkin uskonto kieltää koko joulun.
Kun eri uskonsuuntiin kuuluvat ihmiset perustavat perheen syntyy ristiriita joulun perinteen noudattamisesta. Juuri tässä päivänä muutamana näin televisiossa ohjelman jossa juuri sellaisesta lapsuuden kokemuksesta puhuttiin. Olin havaitsevinani sen, että omille lapsille annetaan oikea joulu!
En kyllä ole koskaan perehtynyt siihen mistä juontaa juurensa tapa viedä kynttilöitä haudoille juuri aatto yönä.
Vanhaan tapaan kuului lämmittää sauna päivällä, mennä saunaan valoisana aikana, koska vainajat tulivat saunaan pimeän tullen. Sekin perinne jatkuu. Moni lämmittää saunan päivällä, valmistautuen kaikkiin muihin aaton rituaaleihin valoisaan aikaan tuntematta tuota vanhan perinteen pohjalta perinteenä siirtynyttä tapaa.
Jotain taikuutta joulussakin siis on uskonnolisten tapojen lisäksi.
Olisiko tuohon haudoille kynttilöiden vientiin jokin johto ajatus tuosta vainajien vaelluksesta jouluyönä?
Nämä ja monet muut perinteet saivat minut taas kiinnostumaan uudesta asiasta, joulun tarinasta pakana ajasta lähtien, vai oliko silloin koko tarinaa? Pakanoilla ei ole kristikansan Jumalaa?
Joulun ruokiin liittyy omat perinteensä.
Niihin en koskaan ole sen enemmän ajatuksiani tuhlannut, kinkku, laatikot, rosollit ja kaikki ne kalojen valikoimat mitä kukin on pöytäänsä saanut asuinpaikankin mukaan. Lipeäkala tuli tutuksi lapsena, kuivaa turskaa liotettiin lipeävedessä (puun tuhkaa) ja valkaistiin hangella. Hyvää ja edullista ruokaa aikana jolloin proteeinin saanti oli vähäistä, liha kallista ja harvassa mökissä oma lehmä. Nykyisin lohi on vallannut kalapöydässä sijaa silakalta ja turskaa saa kovin harvoin muutoin kun lipeäkalana joulun aikaan. Hintakin on korkeampi kuin lohella! Siitä huolimatta sekin joulukalana asemansa säilyttänyt. Hajusta huolimatta, tai juuri sen tähden.
Muistan ne radion joululahjavalvojaiset, läpi yön ohjelmaa. Nyt jouluyönä oli juonnettua yö ohjelmaa, mutta tuo uutisten tulva ja niiden aikana tuo inhottava äänipläjäys. Ärsyttää, jopa päivällä, saati yöllä. Kukahan senkin keksimisestä suuret rahat taskuunsa kääri? Useimmiten se vielä räjähtää korvissa kun yrittää pitää edes naapureiden vuoksi radionsa äänitason yöllä hiljaisena. Pläjäys, muutama sana seuraavasta uutisesta ja taas pläjähtää! Pitäkää uutisenne ja välisoittonne. Se entis ajan välisoitto oli sentään tähän nykyiseen verrattuna hunajaa korville!
Niin, tuo yö ohjelma voisi olla vaikka vanhojen kuunnelmien uusintoja ilman uutiskatkoja, vuoroin musiikkipitoisten öiden kanssa, jos nyt rohkenen jotain mielipiteenäni näin joulu aamuna lausua.
