Maaseutumatkailua.

Miksi en ole muuttanut tänne jo vuosia sitten?
Päivä meni kulkiessa maaseutumatkailijana, eikä hukkaan kulunut päivä.
Näin taas sellaista mitä en ole ennen käynyt katsomassa, keskustelin ihanien ihmisten kanssa ja söin kesän parasta marjapiirakkaa Museokahvilassa.

Pari viikkoa olen oikeastaan tuijottanut tietokoneen näyttöä, sen mitä silmillä on nähnyt, pakko on tauottaa hommia joissa pitää nähdä. Kuvien arkistointi ja tarkastelu onnistuu paremmin, ne kun voi ottaa koko näytölle ja siinä ne näkee, virheineen,  naamassakin kaikki juonteet kuin ojia, mutta ei kaikkien naamassa, onneksi vain omassa.

Nyt pitäisi siirtää tärkeimmät CD;lle ja tyhjentää koneelta turhat kopiot joita tuo Picasa työntää tahtomatta, joistakin kuvista oli koneella jopa viisi kopiota, vaikka alkuperäinenkin oli poistettu. Säilyy, säilyy, vaikka pois heittää.
Yksi tärkeä juttukin, auto pitää katsastaa. Aikaa olis 21 päivään asti, mutta kun en tiedä minne tästä lomailemaan lähtisi, jonnekin korpeen, niin on paras hoitaa juttu pois heti huomenissa ettei jää velvollisuus hoitamatta.
Nyt alkaa jo tuntumaan tämä historian käsittely ihan puun veistämiseltä. Ei synny kirvesvartta, mutta lastuja on pirtti täynnä.

On tuo yksi harrastus vielä takataskussa, kun löysin tänään kangastusseja erikoisliikkeestä. Se oli todella rentouttavaa hommaa aikoinaan, kun piirsin kankaalle kukkia ja tein Vierskirjoja. Jos taas... kun nyt käyn kangaskaupassakin, aloittaisin "taiteentekemisen" jota voi tehdä vaikka polven päällä. Aikoinaan tein niitä piirustuksia bussin penkillä, ajotauoilla. Hyvää piti tehdä, mutta priimaa pukkasi. Eikä haise omakehu.

Kukkien virkkaaminen on sivutyö, mutta sekin vaatii tarkkaa katsomista, joten lepo siitäkin ja silmäilemään avarampia näkymiä.