Kiitollisena muistan sen aikaista naapuriani, kun eniten kaipasin tukea, mutta minulla ei ollut rohkeutta sitä pyytää.
Muutaman kerran pyysin omalta lapseltani apua, myöhemmin hän hyvin pilkallisesti katsoi minua ja sanoi minun olevan läheisriippuvainen ja kertoi, että seuraavan kerran kun pyydän häntä luokseni, hän ei tule. En ole paljon pyytänyt, mutta minua on kyllä pyydetty.
Ne asiat olen pyyhkinyt mielestäni, jotkut ihmiset eivät kai ansaitse vanhempiensa rakkautta, sekin on tullut selkeästi esiin monissa julkisissakin puheenvuoroissa ja kokemusten kirjossa. Kaikki vanhemmat rakastavat lapsiansa ja kasvattavat heitä oman taitonsa ja ymmärryksensä mukaan, mutta kaikkia lapsia ei kasvatus miellytä.
Kun jäin suruni kanssa yksin, sain kokea kylmän käden kosketuksen ja lopulta suljin sydämeeni nekin sanat jotka olisi ollut hyvä puhua ulos oman hyvinvointini vuoksi. Ahdistus ja eräällä tavalla elämän pelko sitoivat sieluni eilisiin päiviin, menneisiin vuosiin ja tapahtumiin. Helvetillistä aikaa suoraan sanottuna ja sen elettyäni tiedän mitä on pimeä päivä ja tähdetön taivas.
Naapurini oli pelastusrenkaani.
Muutaman kerran pyysin omalta lapseltani apua, myöhemmin hän hyvin pilkallisesti katsoi minua ja sanoi minun olevan läheisriippuvainen ja kertoi, että seuraavan kerran kun pyydän häntä luokseni, hän ei tule. En ole paljon pyytänyt, mutta minua on kyllä pyydetty.
Ne asiat olen pyyhkinyt mielestäni, jotkut ihmiset eivät kai ansaitse vanhempiensa rakkautta, sekin on tullut selkeästi esiin monissa julkisissakin puheenvuoroissa ja kokemusten kirjossa. Kaikki vanhemmat rakastavat lapsiansa ja kasvattavat heitä oman taitonsa ja ymmärryksensä mukaan, mutta kaikkia lapsia ei kasvatus miellytä.
Kun jäin suruni kanssa yksin, sain kokea kylmän käden kosketuksen ja lopulta suljin sydämeeni nekin sanat jotka olisi ollut hyvä puhua ulos oman hyvinvointini vuoksi. Ahdistus ja eräällä tavalla elämän pelko sitoivat sieluni eilisiin päiviin, menneisiin vuosiin ja tapahtumiin. Helvetillistä aikaa suoraan sanottuna ja sen elettyäni tiedän mitä on pimeä päivä ja tähdetön taivas.
Naapurini oli pelastusrenkaani.
Nyt on aikaa kulunut ja joessa vettä virrannut. Elämän virta kuljettaa aina menosuuntaan, vaikka katse pakostakin kääntyy taakse päin, niihin kuohuihin joiden läpi elämä on jo kuljettanut pienin tai isoin kolhuin, mutta kohti uutta elon päivää.
Eilisillä on oma merkityksensä. Ne voimat joita on ollut pakko käyttää, ovat usein olleet heikkoja ja toivottomia ajatuksia mieleen kantavia, ovat kasvattaneet kestämään vastoinkäymisiä, oikeastaan olemaan kiinnittämättä niihin suurta huomiota luottaen jo kokemaansa. Olen minä kontannut pohjamudissa, mutta luottamus siihen, että olen oikeassa, on nostanut saappaat savesta. Olenko ollut huono ihminen, sitäkin olen, koska omilla tiedoilla ja taidoilla elämästäni olen pyrkinyt selviämään niin, etten tuota vahinkoa muille ihmisille. Vääriltä valinnoilta en ole säästynyt, olen tehnyt vääriä päätöksiä ja sanonut pahasti, mutta olen myös uskaltanut pyytää anteeksi silloin kun tiedän olleeni väärässä. Joitain syytöksiä on korviini kantautunut, anteeksipyyntöäni kuulemma tarvitaan, mutta tuon lauseen suustansa päästänyt ei tiedä mistä puhuu. Vääriltä huulilta kuullut totuudet eivät aina ole totuuksia, vaan sitä muunneltua totuutta joka on vain puhujan totuus ja näkemys asioista.
Onko minullakin kova sydän? On, jos aiheettomasti asetetaan asiat vastakkain siten, etten tunne niitä omikseni, sanojani muutetaan ja tekoni joko kokonaan ohitetaan, tai ne muuttuvat päinvastaisiksi.
Antamani onkin toisen mielestä ottamaani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti