Pienet hetket.

Kannattaa silloin tällöin mennä uuteen asiaan  mukaan, kuin pimeään säkkiin ryömien, tietämättä mitä ja ketä siellä kohtaa.
En iskenyt kirvettä kiveen, pääsin sulautumaan joukkoon kuin olisin ollut mukana aina.
Mukavia hetkiä matkalla ja perillä.

Hissiä odotellessani eteeni asteli tuttu mies, ihan yllättäin. Nopea halaus, muutama sana, heipat ja molemmat jatkoimme hymyillen omille tahoillemme.

Olisiko sinulla hetki aikaa? Olihan minulla aikaa viettää pieni tovi ihan oudon ihmisen kansa keskustellen. Sain monta uutta ajatusta ja mieleen jäi tunne ymmärtävästä ihmisestä.

Minä en kyllä jaksa kantaa tätä laukkua. Otin laukkusi, autoin perille saakka ja vielä perilläkin. Sain sinusta ystävän.

Hei, tässä on kaksi tyhjää paikka pöydässämme, tähän voitte istuutua. Herra siirsi tuolin, aikoi istua, mutta rouvalle paikka ei kelvannut. Olimmeko me, kaksi naista niin vaarallisia miehen viereen?

Minä maksan, ota mitä haluat, maksan, mutta eihän hänellä ollut mitään syytä maksaa minun ateriointiani.

Hei, olen kuule hukannut osoitteesi! Palataan asiaan kun olen kotona perjantaina.

Soitin sinullekin taksin odottamaan, vaikka taitaa vesisadekin sopivasti loppua kun olemme perillä. Kiitin ja tulin kotiin taksilla, vaikka ei enää satanutkaan, eikä matkakan kovin pitkä ollut.

Kiitos seurasta, kyllä me taas tapaamme.
Ihan varmasti, Hei kaikille.

Miksi?

Miksi...

Mikä minua pidättelee juoksemasta elämää kohti?

Miksi en avaa oveani, miksi näkymätön lukko pitelee yhä kiinni mennessä?

Miksi en osaa sittenkään päästää irti?

Miksi en anna itselleni lupaa...?

Miksi en ota vastaan sitä mikä ehkä odottaa, ihan lähellä

Asetammeko liian kovia vaatimuksia?

24.11.2005 11:22

Jos kohtaamisessa on vaikeuksia, oli sitä sellaisia ongelmia nuorenakin.

Voi kuinka minäkin haaveilin sen oikean kohtaavani, näin unta ja kuvittelin....
Vanhemmat varoittelivat "ettei syntiä saa tehdä", ja minä kun halusin vain rakastua!

Olihan niitä tarjokkaitakin, vaan kun ei kolahtanut! Kunnes se yksi katseiden kohtaaminen, lämmin käsi kädessä, ja tanssi kevyin askelin... se tanssi oli se piste, se poika oli se kohtalo, ja rakastuin... en tiedä oliko se syntiä kun taivuin käsivarsillensa ja...

Nyt kun se onni on eletty, synnissä tai synnittä, tuntuu kuin se ei olisi kuitenkaan ollut vielä koko elämä, minähän elän ja haaveilen siitä seuraavasta kaiken kaatavasta katseesta...
olen siis syntinen, mutta ihan kivaa tämä on.
Ainakin tiedän eläväni!

24.11.2005 11:22

Yllä oleva teksti taas vuosien takaa. Nyt kun olen koonnut kansiooni noita aiemmin ajateltuja ja julkaistuja kirjoituksia ei mikään kirjoittamani harmita.
Olen aivan samaa mieltä kuin tuolloin noin kahdeksan vuotta sitten.

Ainoa muutos, ikää on tullut lisää, en odota niitä kaatavia katseita, mutta eivät ne haaveet päiviäni täytä.'

Kun kontin suu on auki, ei tiedä mitä puusta konttiin putoaa.

Muistan ja muistelen. Kun silloin 1960 rakastuin, se oli jalat alta vievä kokemus, eikä sellaista voi toista tulla.

Kaverit ja toverit pysyvät, ystävätkin, mutta rakkaita ei niin vain olekaan tarjolla tässä iässä.

Mutta ellei ole haettavissakaan, eihän kukaan voi löytää.

"Kun kaksi kauppiasta tekee vaihtokauppan, kumpikin luovuttaa osan omaisuuttaan,
 mutta kun keskustelijat vaihtavat tietoja, kumpikin saa pitää omansa ja hankkii lisäksi toisen tiedot.
Voisiko sen parempaa kauppaa kuvitella?"

-Shimon Ben Lakish;ia mukaillen-

Kyllä tämä elämä on vaihtokauppaa kaikin tavoin. Elämänkokemuksia jaetaan, koetaan yhdessä tyyntä ja myrskyä, mutta sitten joku asia muodostuu niin vaikeaksi ettei muurin yle pääse köysilläkään.

Sukua tai syntyä, kaikki ei mene niinkuin Strömsöössä, kuinka siellä sitten meneekään.

Olin eilen tekemässä yhden vaihtokaupan, tai, oikeastaan kaksi, kun kaksion avaimetkin vaihtoivat taskustani toisen taskuun. 
Ettei haudan hoito olisi niin vaikeaa täältä kaukaa käsin, kävin tekemässä sopimuksen viideksi vuodeksi. Ainakin kukat kastellaan ja nyt tilasin myös seurakunnan laittamaan kukatkin. Voinhan aina viedä kukat kun siellä käyn, mutta täällä kotona sytytän kynttilän kun haluan muistaa ja muistella.

Kuinka siinä laulussa kauniisti sanottiinkaan; .. tuo kukkia kun elän, älä tuo niitä haudalleni.
Mielestäni , en tiedä kuinka muut asian ajattelevat, elimme mieheni kanssa normaalia elämää ja viimeiset vuodet olimme molemmat eläkkeellä, joten meillä oli aikaa puhua puhki kaikki ajatuksemme ja puhua myös siitä ajasta jolloin toinen on jo pois.
Minulle ei jäänyt mitään anteeksipyydettävää. Muistan häntä suurella rakkaudella ja usein tulee pakostakin itkettyä ikävää. Kukaan ei koskaan olla ja merkitä minulle niin paljon kuin hän.
Siitä paikasta ei kannata kenekään edes yrittää kilpailla.

Vaihtokauppaa en muuten harrasta, mutta täällä olkis vielä kodissani monta esinettä jotka joutaisivat jonkun toisen kotiin.
Pitänee ottaa yhteyttä kirpparille, jos hakisivat kaikki kerralla!
En kyllä ota mitään vaihdossa.  Pyrin minimaalisuuteen, siihen on kyllä vielä matkaa.

Tuulet ja myrskyt

Sää ennusteissa puhutaan tulevista tuulista, myrskystä ihan varoitellaan.
Kun katson mittaria näyttää se ulkolämpötilaa + 9,9.
Kyllä vielä pitäiskin olla tällaisia lokakuun päivä, eikä marraskuukaan ole mikään talven aikataulun alku.

Mieli halaa kaukomaille, mutta ei  vielä viikkoa enempää, kyllä se katkaisee sekin aika  kummasti tätä pimenevää aikaa.
Ystävä lähtee Kanarialle talveksi, sinne voisikin sitten piipahtaa, vai kuinka? Jutellaanpas siitä asiasta vielä lähemmin.

Elämän tuulet ja myrskyt, ilot ja surut tulevat ja menevät.
Voi kuinka toivonkaan läheiselleni voimia. Kun kaikki toivo on mennyt, ei ole jäljellä kuin luopuminen ja se on vahvallekin ihmiselle vaikeaa.

Kun tässä miettii elämää omasta näkövinkkelistä ja vertaa muiden kokemuksiin, pieniä ovat omat murheet.
Minä olen luopunut ihmisistä, jotkut koko elämästä tietoisina lopun olevan lähellä vääjäämättömästi.
Henkiset voimavarat ovat varmasti koetuksella, paineita ja painajaisia siitäkin mitä on jättänyt tekmättä ja mikä jää tekemättä. Oman elämän inventaario.
Tuulta ja myrskyä elämän aroilla. Voi kun oppisi jättämään arvottomat asiat romukoppaan ja säilyttämään vain sellaisen mistä saa voimia. Halveksien ja vihaten ei voita mitään, mutta kaikkea ei sittenkään ole tarve kantaa mukana.
Elämän eväsreppu voi sisöltää sellaisiakin eväitä jotka ovat pilaantuneet, pois heitettäviä ja unohdettavia. Käärepperitkin ryppyisiä ja tahraantuneita.

Tuulet tulevat ja pyyhkivät heikot maahan! Moni katto repeää, moni puu kaatuu ja kaikki roska nousee irti maasta, sitähän se myrsky.
Ei myrskyn silmään kannata mennä.
Katsotaan nyt huomen iltana millainen tuuli riepottaa tienoita.
Läheisyys suo turvaa tuulessakin. Pidetään toisistamme kiinni, tuetaan toinen toisiamme.

Tuntemus tunteista.

Tulit

etsit seuraa

valitsit minut

et rakkautta

et osaa rakastaa

olet vain

seurassani

kuin naamiohuveissa

joihin suvulla ei ole pääsylippua

ulkona seurapiireistä

lohtuna

Edellinen

nainen

jonka valitsit

rakastuitko

rakastitko silloin?

Milloin tunteesi kuolivat?

Minä kaipasin hellyyttä

mutta en sinulta

sinähän olit kotelossasi

itsetunto riepaleina
revin itseni irti.
Tänään
ehjä minä.

Omat kokelmat  K.J.

Mikä se on se normaali?

Normit ja normaali

Siinä onkin pohtimista.

Normien mukaan käyräksi kasvanut kurkku ei kelvannut kauppatavaraksi, mutta normaalisti kurkku ei aina ole suora!

Ihminen asetetaan syntymähetkestä saakka johonkin normitukseen, lapsi on syntyessään joko täyden 10 pisteen vauva, tai sitten onnettomat 3 pistettä saanut, kuin väärin elämän aloittanut ihmistaimi.

Koko elämän ajan meitä verrataan johonkin " normaaliin " joka asetetaan tavoitteeksi opiskelussakin. Paraskaan ei ole kyllin hyvä, ellei ole normaalin rajoissa.

Kuka on normaali?
Oma mielipiteeni on aina ollut mittareita vastaan.
Kehitysvammainen tuttavani, ei hän ole mittareiden mukaan normaali, mutta näyttää siitä huolimatta kaikkien silmissä normaalilta ihmiseltä, kun emme mittaa henkistä kehitystä mittarilla joka näyttää muille sataa ja hänelle ehkä joku voisi näyttää vain puolta siitä.
Hänelläkin on elämän viisautta ja henkevyyttä jota monelta ns. normaalilta puuttuu ainakin omissa silmissäni.

Viisaus ei näy aina katsomalla, se on sisällä.
Elämän antamaa viisautta, normeistakin poikkeaavaa, on kaikissa meissä. Millä se mitataankin.

Olkoon normit ja normaalit mitä tahansa, kunhan ihmisellä on hyvä sydän ja viisautta jaettavaksikin.
Rikkautta on omistaa ystävä joka ymmärtää heikoimpaakin, normaaliudesta riippumatta, joillakin on taito jakaa voimaa ympärillensä.

Tämäkään  asia ei ole ihan niin yksiselitteinen.

Se on " normaalia " kun  on monta mielipidettä, muusta normaalista viis!