Tunteista tuumailtua.

Omia tunteitansa ei voi lopultakaan paeta, vaikka niitä yrittää piilotella ja jopa näytellä muuta kuin tuntee.

Kun on elämässään ollut kerran oikeasti rakastunut ja tuntenut saavansa suhteesta ehkä enemmänkin kuin itse kykenee antamaan, ja kun suhde on kasvattanut kokemaan ja näkemään asioita kahden ihmisen yhteisinä asioina, ei moista suhdetta voi unohtaa, eikä sellaista voi kokea uutta.

Rakastunut en ole vieläkään, ihastunut sielunveljeen jonka elämässä tapahtui kuitenkin sellainen käänne että en halunnut säilyä hänen mielessään pilaamassa sitä vanhaa liittoa jonka toivoin korjaantuvat heidän kohdallaan. En mitenkään ollut vaikuttanut aiottuun eroon, en ollut viemässä ketään keneltäkään, mutta tunsin toki ikävän tunteen katkaistessani yhteyden ihmiseen jonka kanssa tuntui niin helpolta puhua asioista ja tuntea olevansa samanarvoinen kaikessa.
Emme seurustelleet kuin kirjeitse ja puhelimessa. Kirjeet on hävinneet, puhelin numerokin, mutta tiedän toki missä Jammuvaari asustelee, mitä hänelle kuuluu, mitä tekee.. mutta joskus haluaisi kuulla jotain merkityksellisen ihmisen elämästä.

En tiennyt silloin, enkä tiedä nyt kuinka tunteet olisivat käyneet yksiin jos olisi vietetty yhteistä aikaa, tavattu seurustelun merkeissä. Sen tiedän, etten olisi silloin, enkä nyt, muuttanut yhteen noin vain katsoakseni kuinka se arki sujuu.
En ole tehnyt aviorikosta, eikä kukaan ole siihen syyllistynyt minun kauttani. En ole rakastunut, enkä ihastunut tuon tapahtuman jälkeen. Ystävät ja kaverit ovat erikseen, heihin ei rakastuta, vaikka rakkaudesta puhuttaisiinkin. Voihan sekin toki olla mahdollista, aina ei rakkaus kuitenkaan ole tärkein, tärkein on toisensa kunnioittaminen ja hyväksyminen sellaisenaan, ketään kun ei voi muuttaa, eikä kenenkään mnneisyyttä pois pyyhkiä. Itsensä korottaminen ei osoita muiden arvostamista.
Joitakin ystäviä muistaa vuosienkin takaa kun yhteys on katkennut syystä tai toisesta. Monen ystävän kuolinilmoituksen on saanut lukea ja surussa olla mukana, mutta moneen olen vain jättänyt ottamatta yhteyttä, syytä en itsekään tiedä.
Kun suku on pahin, sanotaan, eikä se lause ole tuulesta temmattu. Kun mikään ei tavallaan riitä, tulee laiminlyötyä sellaisiakin asioita joiden olisi hyvä säilyä ja jatkua. Ehkä minullakin on vielä aikaa korjata moni asia joka on jäänyt näinä vuosina huolien jalkoihin.

Eilenkö se oli, keskustelin vanhan tuttavan kanssa. Hän kertoi, että jo vuosia sitten hän yritti ja yritti saada minusta naisystävän, mutta en kuulemma ottanut onkeen. Kumman vahinko, en tiedä sitäkään.
Jossain vaiheessa olen ollut kaikkeen niin pettynyt ettei sanoja ole riittänyt, mutta itsehillintä on pitänyt ja sanat olen jättänyt sanomatta. Parempi laiha sopu, kuin lihava epäsopu.
Lihavuus nyt ei ole muutenkaan ihanteeni, vaikka kilot pyrkivät valtaamaan ihosoluja rasvasoluina itselläkin. Tunteistaan nyt ei kuitenkaan pääse eroon ja omat mieltymykset ajavat järkevyydenkin ohi, niin lihassa kuin leivässäkin. Kaikesta kun ei voi tykätä.

Jostain syystä vain viikonloppuna, kun pieni lamaannus iski oikeastaan kolmen päivän ylenmääräisen liikkumisen jälkeen mieleen ja jäseniin, tulin ottaneeksi nuo tunnekysymykset esiin muutamien ihmisten kanssa. Vielä on muutamia henkilöitä joita haluaisin tavata, tuttuja perheitä, yksinäisiä naisia, siellä kaukana vuosien takana on viimeksi yhdessä maailmaa parannettu monenkin kanssa.  Olen minä löytänyt vanhojakin tuttuja tämän netin armeliaalla avulla. Vuosina -65 ja 66 lapsia hoiti eräs rouva joka on jo manalle mennyt, mutta perheen isän tavoitin. Kiva kuulla mitä elämä oli heille tarjonnut ja näitä saman kaltaisia ystävyyksiä tässä metsästelen ja tunteitani tuulettelen.

Lieneekö se elämä kenenkään kohdalla tunteetonta ja rakkaudetonta, vaikka ei silmittömästi rakastuisikaan!

Havaintoja.

Alennusmyynnit eivät tuottaneet vaatekaappiini, puhumattakaan muista kaapeista, mitään lisäyksiä, tai muutoksia.
Tukholmassa kävin katsastamassa kuinka suuret vaateketjujen myymälät olivat alentaneet hintoja 30 - 70 % ja tavaraa oli. Huomioin sen, että Helsingissä, esim. Stokmanilla ja Sokoksella oli moninkertainen asiakasmäärä valkoimassa ja katsomassa vaaterekeillä, kuin naapurimaan kaupoissa. Toinen seikka minkä havaitsin, oli laatu. Parempaa tavaraa enemmän oli naapurimaan kaupoissa.
Pientenkin liikkeiden tarjontaan oli aikaa tutustua, mutta aikomuksenani olikin ostaa määrätty tuote, jos silmiin osuu, joten ostaminen tällä kierroksella jäi yhteen 99.99 kruunua maksaneeseen tuotteeseen.  Helsíngin kaupoista en ostanut mitään, harmitti kyllä, kun Laura Ashleyllä olisi ollut juuri sellainen asu jota etsin, mutta pidin kalliina, mutta kun sitten vertasin Stokmannin hintaan ja laatuun, Ashley on selvä voittaja molemmissa juuri tuollaisen asun kohdalla.
Kysyn vaan, kenelle muoti on luotu ? Harvoin näkee kenekään päällä sellaisia joita roikkuu kauppojen vaaterekeillä. Ostaako joku alennuksellakaan?

En ole muodin asiantuntija, mutta istuvan ja roikkuvan vaatteen tunnistan, toista en vaihda, toista en ylleni pue.
Kyllä se panee matkustamaan Helsinkiin ihan uuden ostosmatkan, jos haluan saada sellaista mitä etsin. Ei täällä muu auta. Sitten menenkin vain pieniin erikoisliikkeisiin, en tavarataloihin, ostoshelvettiin jossa alannetuilla hinnoilla houkutellaan ostamaan tarpeetontakin. Onneksi on vahva luonne kaikille houkutuksille. En syö makeaa!

Vietin pienen hetken kirkossa keskellä Tukholmaa. Sinne ihmisiä tuli kahvimuki kädessä, sytyttivät kynttilän poisnukkuneille ja istuivat penkkiin, joku polvistui lattialle, teki ristinmerkin ja rukoili.
Kirkkojen ovet auki.

Kesämielellä.

Pankkitunnukset

Kun julkisiin palveluihin vaaditaan jo kirjautumaan omilla pankkitunnuksilla, liittyykö tähän vaatimukseen jo suurempi vaara kuin muilla kirjautumistavoilla?

Poistin Postin nettipostipalvelun, koska haluan lukea postini kirjeestä, en hakea jostain nettisivulta tärkeää tietoa joka voi olla missä hemmetin mainosten joukossa ja jäädä minulta kokonaan lukematta.

Kiitos, ei nettipostipalvelua muutoin kuin omaan sähköpostilaatikkooni johon en kirjaudu pankkitunnuksilla.

Veikkaus vaatii pankkitunnuksilla kirjautumista!
Miksi, eikö omalta koneelta kirjautuminen voi olla omilla tunnuksilla, ja sieltä eivät ainakaan voitot valu vääriin taskuihin ellen itse tee virheitä ja luovuta tietojani.

Terveystiedot netissä! Kirjaudu.

Voi tätä tietoyhteiskuntaa. Minne olemme menossa ja missä tietomme ovat turvassa?

Milloin kaatuu tämä koko digimaailma ja kuinka silloin tietoja ja varoja pautetaan oikeisiin paikkoihin?
Missä tietojamme säilytetään, monessakomkohteessa olen titämättäni personoitunut niin, että joku voi seurata tekemiseni kuin piilokamerasta?

Huolestuttavaa kehitystä jota lopultakaan kukaan ei täysin hallitse!







http://www.iltasanomat.fi/digi/art-1288788752169.html

Läpi tulee, kuin entisellä hevosella.

Talvella autossa on monta huomioitavaa seikkaa, ei vain nesteiden pakkaskestävyys, vaan kosteus auton sisällä muodostuu usein sekin hankaluudeksi kun pitäisi nähdä autosta ulos.

Pesin kesällä ikkunat sisäpuolelta sellaisella pesuaaineella joka on tarkoitettu pintojen desifioimiseen. Havaintoni mukaan, ei ole huurtunut lasit, mutta voi olla etten ole muutoinkaan kostetutta auton sisätiloihin kerännyt.
Peite jonka levitin auton päälle aiemmin, keräsi lunta ja kosteutta, kun sen sitten heitti auton tavaratilaan sai olla varma, että lasit huurussa heti kun autoon alkoi vähän lämpöä kerääntymään. Onneksi on niin hyvät tehot valittavissa puhalluksiin ettei pitkään ikkuna tukossa ole, jos ei mahdottomia vesiä auton lattialla ole.

Nytpä olen ommellut sydämiä tuulilasille. Tehosta en tiedä, kun en ole vielä autoon vienyt. Teinpä lahjaksikin, saa nähdä tuloksia.
Ei näin talvella paljon autoilua harrasteta. Joku jo jossain kaupan parkkipaikalla on tehnyt jäljen takapuskuriin, tai voihan se olla taskuparkissakin taopahtunut, joku joka ei halunnut siitä tietoa minulle jättää. Ei ne halpoja naarmuja ole, mutta onneksi ei mikään ole rikki.  Pihalla ei kukaan toivottavasti kolhi!

Personaltrainerin ohjeita tässä olen yrittänyt noudattaa. Kun muistaa venytellä ja lämmittää lihakset, ei tule niin lihaskipuiseksi kuin liikesarjojen jälkeen ennen tuli. Punnerruksia miesten tyylillä ja mukaillen, omaksi ilokseni kaikki, ei esitettäväksi, koska itsellensä sitä voimaa kerää. Kun vielä muistais mitä suuhunsa laittaa, kun on tuo todettu imeytymishäiriö vitamiinien kohdalla, samaan syssyyn hivenaineetkin, voi sanoa kuin entinen isäntä hevosesta, sama mitä syäöttää, läpi se ne laskee.
Isä sanoi sellaista hevosta läpipaskoksi.

Tammikuun 16 päivä 2015

Vettä sataa.
Mittarissa m + 2 C ja monta päivää satoi lunta, pakkastakin liki  - 20 C muutamana päivänä, osin ylikin.

Kuulostaa syksylle kun pisarat  hakkaavat ruutua. On pimeääkin tähän aikaan.
Tämä aika on taas osittanut ihmisen mielen pimeyttä.
Kun lähtee kotoa kirves mukana tappaakseen jonkun, on silloin mieli enemmän kuin musta. Siinä tilanteessa ihmisen pitäis osata kääntyä pyytämään apua, ei kävellä tappamaan ihmistä.
Kukapa meidän mielemme liikkeitä tuntee ja kuinka moni niitä kykenee hallitsemaan pienissäkään vihan tunteissa.

Vihastunut ihminen lyö, kun ei osaa puhua, ei osaa selvittää asioita sanoilla, vaan turvautuu voimaan. Aina ei ole voittaja se joka ensimmäisen iskun iskee, mutta tuollainen kirveen kanssa riehuva on varustautunut ja varautunut olemaan voittaja taistelussa jonka alkuvihellystä ei kukaan puhaltanut.

Ranskan terrori teot, vai olko pelkkää terrorismia, kysehän oli jollain tavalla oikeuksiensa perään huutavista ihmisistä. Arvostusta he huusivat, mutta oliko tapa oikea, se onkin sitten vakavampaa pohdintaa vaativa juttu. Kuka on oikeutettu pitämään joitain ihmisiä pilkan kohteina?
Onko minulla oikeus pilkata avoimesti ihmistä joka vaikkapa meditoi julkisella paikalla? Voinko minä mennä ja julkista hänestä millaista tekstiä tai kuvaa tahansa?

Eikö vääryyksiä pitäisi käsitellä hellävaroin opettamalla muita tapoja ilmaista itseänsä. Tappaminen ei ole missään kultturissa oikeutettu tapa hallita, tai esittää hallitsijaa tappamalla muita ihmisiä, voi sanoa nykyisessä maailmasa olevan tappamiseen ohjaavaa polittikka harrastavia hallitsijoita.
Neuvottelutaidoista ei ole mitään hajuakaan kun ensimmäinen yhteydenotto on aseellinen.

Tähän rauhoittavaan sateen ropinaan ikkunalaudalla ja lasilla on hyvä kääntää korvansa kuuntelemaan kuinka luonto puhuu. Rauhoittaen ja osoittaen että mikään ei ole muuttunut, talvi tulee ja menee, mutta vettäkin sataa, kuin aina ennenkin. Ihminen on kääntänyt paljon asioita päälaelleen, mutta luonnon kuluun ei voi vaikuttaa. Pilviä ja aurinkoa ei voi kääntää katkaisimista päälle ja pois.

Rakastuin yöhön.