Vettä sataa.
Mittarissa m + 2 C ja monta päivää satoi lunta, pakkastakin liki - 20 C muutamana päivänä, osin ylikin.
Kuulostaa syksylle kun pisarat hakkaavat ruutua. On pimeääkin tähän aikaan.
Tämä aika on taas osittanut ihmisen mielen pimeyttä.
Kun lähtee kotoa kirves mukana tappaakseen jonkun, on silloin mieli enemmän kuin musta. Siinä tilanteessa ihmisen pitäis osata kääntyä pyytämään apua, ei kävellä tappamaan ihmistä.
Kukapa meidän mielemme liikkeitä tuntee ja kuinka moni niitä kykenee hallitsemaan pienissäkään vihan tunteissa.
Vihastunut ihminen lyö, kun ei osaa puhua, ei osaa selvittää asioita sanoilla, vaan turvautuu voimaan. Aina ei ole voittaja se joka ensimmäisen iskun iskee, mutta tuollainen kirveen kanssa riehuva on varustautunut ja varautunut olemaan voittaja taistelussa jonka alkuvihellystä ei kukaan puhaltanut.
Ranskan terrori teot, vai olko pelkkää terrorismia, kysehän oli jollain tavalla oikeuksiensa perään huutavista ihmisistä. Arvostusta he huusivat, mutta oliko tapa oikea, se onkin sitten vakavampaa pohdintaa vaativa juttu. Kuka on oikeutettu pitämään joitain ihmisiä pilkan kohteina?
Onko minulla oikeus pilkata avoimesti ihmistä joka vaikkapa meditoi julkisella paikalla? Voinko minä mennä ja julkista hänestä millaista tekstiä tai kuvaa tahansa?
Eikö vääryyksiä pitäisi käsitellä hellävaroin opettamalla muita tapoja ilmaista itseänsä. Tappaminen ei ole missään kultturissa oikeutettu tapa hallita, tai esittää hallitsijaa tappamalla muita ihmisiä, voi sanoa nykyisessä maailmasa olevan tappamiseen ohjaavaa polittikka harrastavia hallitsijoita.
Neuvottelutaidoista ei ole mitään hajuakaan kun ensimmäinen yhteydenotto on aseellinen.
Tähän rauhoittavaan sateen ropinaan ikkunalaudalla ja lasilla on hyvä kääntää korvansa kuuntelemaan kuinka luonto puhuu. Rauhoittaen ja osoittaen että mikään ei ole muuttunut, talvi tulee ja menee, mutta vettäkin sataa, kuin aina ennenkin. Ihminen on kääntänyt paljon asioita päälaelleen, mutta luonnon kuluun ei voi vaikuttaa. Pilviä ja aurinkoa ei voi kääntää katkaisimista päälle ja pois.
Korpifilosofi, sellainen olen ja ajattelen elämän olevan suuri seikkailu johon sisältyy arkea ja juhlaa. Mielikuvin, kynällä, hiilellä syntyy kuvia, sanoilla maalaan kuvia ja maisemia. Tunteet, niistä on elämä tehty. Rakkaudesta olen syntynyt ja surusta itkenyt, mutta rakkaus on jokaisessa elämän hetkessä mukana. Mikään ei voi viedä minulta unelmiani. Kommentit tervetulleita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti