Havaintoja.

Alennusmyynnit eivät tuottaneet vaatekaappiini, puhumattakaan muista kaapeista, mitään lisäyksiä, tai muutoksia.
Tukholmassa kävin katsastamassa kuinka suuret vaateketjujen myymälät olivat alentaneet hintoja 30 - 70 % ja tavaraa oli. Huomioin sen, että Helsingissä, esim. Stokmanilla ja Sokoksella oli moninkertainen asiakasmäärä valkoimassa ja katsomassa vaaterekeillä, kuin naapurimaan kaupoissa. Toinen seikka minkä havaitsin, oli laatu. Parempaa tavaraa enemmän oli naapurimaan kaupoissa.
Pientenkin liikkeiden tarjontaan oli aikaa tutustua, mutta aikomuksenani olikin ostaa määrätty tuote, jos silmiin osuu, joten ostaminen tällä kierroksella jäi yhteen 99.99 kruunua maksaneeseen tuotteeseen.  Helsíngin kaupoista en ostanut mitään, harmitti kyllä, kun Laura Ashleyllä olisi ollut juuri sellainen asu jota etsin, mutta pidin kalliina, mutta kun sitten vertasin Stokmannin hintaan ja laatuun, Ashley on selvä voittaja molemmissa juuri tuollaisen asun kohdalla.
Kysyn vaan, kenelle muoti on luotu ? Harvoin näkee kenekään päällä sellaisia joita roikkuu kauppojen vaaterekeillä. Ostaako joku alennuksellakaan?

En ole muodin asiantuntija, mutta istuvan ja roikkuvan vaatteen tunnistan, toista en vaihda, toista en ylleni pue.
Kyllä se panee matkustamaan Helsinkiin ihan uuden ostosmatkan, jos haluan saada sellaista mitä etsin. Ei täällä muu auta. Sitten menenkin vain pieniin erikoisliikkeisiin, en tavarataloihin, ostoshelvettiin jossa alannetuilla hinnoilla houkutellaan ostamaan tarpeetontakin. Onneksi on vahva luonne kaikille houkutuksille. En syö makeaa!

Vietin pienen hetken kirkossa keskellä Tukholmaa. Sinne ihmisiä tuli kahvimuki kädessä, sytyttivät kynttilän poisnukkuneille ja istuivat penkkiin, joku polvistui lattialle, teki ristinmerkin ja rukoili.
Kirkkojen ovet auki.