maanantai 8. kesäkuuta 2015

Omin lääkkein parempaan oloon.

Kun viikko meni ihan lomailun merkeissä, tuli levättyä, nukuttuakin hiukan enemmän kuin aikoihin.
Kotona alkaa taas silmien kirvely ja henki on ahtaalla!

Että annoinkin taloyhtiön asentaa tuon hemmetin lattian. Vaikka kuinka suosittua on laittaa lattia laminaatista, se on ainakin minulle kuin suolaa silmiin.
Sanokoot mitä tahansa nuo viisaata ja tietävät, kun matto täälläkin on asennettu vanhan muovimaton päälle, se ehkä peittää vanhaa kosteutta joka sitten tunkee jonain homeena minun elimistööni.

Kun on muovimatto, sen voi uusia, mutta kun talo asentaa laminaatin, sitä en voi repiä pois!
On ihan pakko etsiä uusi asunto, täällä minusta ei tule entistä, henki pihisee ja silmät vuotaa. Äänikin pysyy kun on pois kotoa, täällä äänihuulet ovat koko ajan ärtyneet ja kyse ei ole puhumisesta tai siitä mitä syö. Itse laitoin ruokaa lomallakin, samoja sössöjä söin ja olo oli monta kertaa parempi.

Kun siirryin itse hoitamaan vatsani ja suoleni kuntoa, on selkeä muutos tapahtunut.
Opti MSM ja foolihappoa, vaikka kaiken aika sanovat, että on liikaa happoa, sappihappo kertyy suoleen, refluksi johtuu hapoista.... tietenkin ja tiedänkin, mutta kun muut oireet viittasivat omien päätelmieni  mukaan hapottomaan mahaan!
En ole voinut syödä ainakaan kolmeenkymeneen vuoteen karpaloita, tyrnistä puhumattakaan ja nyt popsin molempia suoraan pakkasesta. Eikä närästä!

Onko tämä nyt sitä uskomushoitoa john kukaan muu ei usko hoidon hyvän vaikutuksen itsessään tuntevan lisäksi? Minä uskon osuneeni oikeaan uskomushoidoissani, koska luulo on eri asia kuin tuntemus.

Nyt ja aiemminkin on kaapissani terveysruokia, jauheinakin, mutta vasta radikaali muutos omiin tuntemuksiin luottaen lisätä hapanta omaan ravintooni, on tuonut oloon muutoksen ja vireyttä kehoon.

Koululääketiede perustuu siihen mitä opetetaan ja minkä opettajat ovat itse kohdallaan hyväksyneet.
On olemassa lääkäreitä joille potilas omine tuntemuksineen on tärkeä ja hänen lääkitykseensä paneudutaan niin, että ei ensiksi työnnetä reseptiä käteen, vaan kokeillaan ravinnolla ja usein elämäntapamuutoksilla. Sain jo 20 vuotta sitten eräältä yksityislääkäriltä listan siitä mitä lisäravinteita ja hivenaineita on hyvä käyttää niin, että puutos tulee ensiksi täytettyä ja sen jälkeen pysytään ylläpitomäärissä päivittäisen käytön osalta. Koski sinkkiä, kupari, kromia, rautaa, seleeniä ym. Silloinen tilani koheni niillä ohjeilla, mutta niistä huolimatta tuo happotaso vain on horjunut kuin humalainen hiekkatiellä.
Tukeva polku on alla tänään, saa nähdä minne se vie. Tuhoanko omilla lääkityksilläni enemmän kuin hoidan, mutta ainakin nyt tuntuu hyvälle ja myrkkyjähän en nauti.