Mustikka kukkii runsaasti.
Metsässä liikkuminen on kuin hunajaa kitkerään mehuun. Siellä voi nauttia silmin ja korvin, maistella luonnon kasveja ja tuoksutella metsän eri vivahteita hajuina.
Harvalla kaupunkilaisella on mahdollisuus päästä edes kerran viikossa ihastelemaan kesää suoraan luontoon, varsinkaan metsään. Rakennetut kaupunkipuistot tarjoavat sentään kukkia ja pensaita joita voi ihailla.
Lupiinit kukkivat teiden penkoilla. Aikansa ne ovat kauniita katsella, mutta kun tuo kasvi komeudellaan valtaa tilaa kaikelta muulta meidän luontoon kuuluvalta kukinnalta. Päivänkakkarakin tukehtuu Lupiinin joukossa, Puna-apila ja päivänkakkara, kissan ja kurjenkellon sinisten kukkien täplittäissä peltomaisemaa jossa omat luontaiset luonnonkukkamme saavat rehottaa ilonamme, ovatkin jo harvinaisia teiden varsilla. Valtavia voikukkapeltoja oli kyllä tuolla 66 ja 18 teiden varsilla, komeita nekin. Kunpa meilläkin opittaoisiin viljelemään voikukkaa niin, että se arvokas ja hyödyllinen kukinto kerättäisiin käyttöön, samoin lehdet. Arvokasta työtä tekisi se joka ne talteen keräisi ja hyödyntäisi kansan ruokapöytiin! Kuulin, että jossain voikukkaa kasvatetaan ihan ravinnoksi, siis kasvatetaan, ei vihata rikkakasvina. Hunajaa keltaisista voikukista, kotimaista työtä kun voikukankin hyödyntäminen tarjoaisi. Nyt kehittelemään innovaatiota uusiin tuotteisiin kansan suuhun!
Meillä vain valitetaan kuinka se ja se taas viedään, nyt saa vain sen ja sen verran käteen, mutta kun se nyt näyttää olevan pakko karsia hiukan kaikesta, emme voi edes kuvitella että suuria pääomia omistavata luopuisivat samalla prosentilla kuin vähemmän omistavilta viedään. Jokin määrä pitäisi olla, ja sehän on helppoa, muutama prosentti ihan kaikesta, turhista tuista luovuttava kokonaan.
Nyt olisi hyvä aika ihan jokaisen opetella tulemaan toimeen vähemmällä. Luonto tarjoaa evästä ja ravintoa, jos nyt ei ihan ilmaiseksi, niin halvalla kuitenkin. Marjat ja sienet koriin ja kotiin, kun niiden aika on. Niillä jatkaa kummasti laihaa kukkaroa joko keräämällä myyntiin, tai syömällä sadon itse.
