Radonko syynä oireisiini?

Jotain kumman levotonta on minussa.
En ymmärrä tätä asuntoa, täällä henki on tukossa, ääni menee vähän väliä ja aamulla silmät vuotavat kuin kevät puro. Täällä on jotain joka ei sovi minulle, lisäksi täällä ajoittain joku hengittää selkäni takana!
Onko se kummitus vai hyvä henki, en tiedä, kun ole nähnyt, mutta kuullut useinkin.
Viikonloppuna kukaan naapureista ei ollut kotona, mutta varhain aamulla kun laitoin aamukahvia, kulki joku yläkerrassa. Jopa oven saranan kuiva narahdus kuului pariin kertaan.
Tiedän ettei siellä ole ketään, enkä pelkää, mutta ihmettelen ja nyt jo mietin haluaako se minun muuttavan pois, antamalla noita oireita joita en osaa selittää, koska, kun olin viikon pois, ei vuotanut silmät, ei ollut ääni hukassa, eikä kukaan olematon hengittänyt selän takana, koska tiesin kuka nukkuu toisella petillä.
Elämä antaa haasteita ja haastaa jopa olemattomilla ihmeillä, tai, onhan noita ihmeitä. Koko elämä on ihme.
Joskus se panee vain miettimään kaiken olevaisen ja olemattoman merkitystä ja tarkoitusta. Miksi minä sain juuri tämän osan ja roolin suuressa ihmisten näytelmässä jossa osat on jaettu ennalta, en voi vaihtaa roolia, roolivaatteetkaan eivät muuta sisältöä jossa on vain elettävä mukana. Jotkut yrittävät ohjailla, kokka vain kääntyilee eri suuntiin ja itse on yritettävä olla ohjaamassa elämän purtta karikoidenkin kautta tyveneen, ellei satamaan, niin ainakin turvallisille vesille ettei kaiken aikaa tarvitse miettiä mitä ja minne, kuka olen ja minne olen menossa. Ei tämä ole helppoa tämä elämä.

Kun juuri ja juuri jaksaa kannatella itsensä, tuo joku tapahtuma tai asia taas miettimisiä ja tuskaa muiden tekojen takia. Miksi ihmiset eivät ajattele tekojansa. Miksi joku uhraa lapsensa muka rakkauden vuoksi. Miksi joku antaa kiristää itseänsä omien tekojensa vuoksi, eikä mene puhumaan niistä vaikka viranomaisille. Miksi, niin monta miksi sanaa on taas mielessä ettei riitä ajatukset purkamaan kaikkia. Uhkailut, pahoinpitelyt, asiattomat syytökset, petokset ja loukkaukset, niiden pitäisi jo avata ihmisen silmät näkemään mitä tulevaisuus on taas tuova siihen roolileikkiin jota elämällä pelataan. Voi Sinua. Katsotko koskaan taaksesi mitä olet kokenut? Mitä olet oppinut, vai etkö mitään, vai etkö uskalla, pelkäätkö? Tee tili itsesi kanssa ja anna ensiksi itsellesi mahdollisuus muuttaa suuntaa, tehköön se kuinka kipeää tahansa. Omia tekojansakin voi katua, antaa nekin itsellensä anteeksi ja sovittaa ne.
Kun kulkee niin kuulee.
Monia ihmiskohtaloita julkisuudessa avataan ja paljastetaan syviä haavoja viiltäen, revitään auki jo parantuneet ja julkisuuden kautta haavoitetaan yhä lisää.
Eivät kaikki ole niin vahvoja, että kestäisivät kaiken repimisen ja raatelemisen, mutta joiden elämän ja kokemusten avaaminen voi olla kuin antibioottia jonkun toisen kokemuksien hoidossa.
Yksi lääkepiikki ei auta kuin hetken, mutta jatkuva lääkitseminen, itsetunnon kohottaminen ja avun vasataanottaminen jatkossakin voivat korjata kokemuksen haavoja.
Toisin on tuo huumekoukku. Siinä yksi piikki voi viedä hengen. Kun polttelee ruohoa, muka salaa muilta, tekee itsestänsä orjan jonka toimintaa ei voi mitenkään salata. Haju paljastaa! Hajusta ei pääse, eikä huumeen halusta. Mitään ei tunnusta, vaikka silmät seisoo päässä ja järki pelaa kuin hidastetussa filmissä, tai räjähtää kuin dynamiitti tulilangan päässä. Kuka nuokin poloiset hoitaa kun huume on tehnyt tehtävänsä. Kemialliset huumeet valtaavat tilaa nuorisonkin keskuudessa, yhä useammin vanhemmat saavat kokea kuinka nuori ikäänkuin katoaa toisen olemukseen, huumatuksi olioksi jolla ei ole normaalia elämänkuvaa. Kuinka moni vanhempikin on samalla tiellä!

Olen iloinen kun mikään huumaava aine ei ole omaa terveyttäni varjostamassa, vaikka noiden kiroista ole saanut ihan tarpeeksi kokemuksia muiden kautta.
Terveys on kallis asia, niin on sen ylläpitokin. Valittavat, että ruoka on kallista, onhan se, jos pitää olla sisäfilettä lautasella ja kallista viiniä lasissa.
Oman kunnon vuoksi, oman terveyden vuoksi olen valmis uhraamaan. Nyt, kun koti on osoittautunut paikasi jossa tulee monia oireita merrkinä siitä, että täällä ei kaikki sovi minulle, on pakko miettiä mitä taas olen valmis uhraamaan.
Luulenpa, että täällä, pelkälle savelle rakennetussa asunnossa on radonia!
Se ei sovi minulle, siitä ei pääse eroon kuin muuttamalla!