Varovaisesti liikenteessä.

Syksyn makuja ja värejä luonnossa.

Olin autolla liikenteessä ja en ollut uskoa oman autoni nopeusmittaria ajellessani täysperävaunun perässä. Se veteli 80km/h rajoitus alueellakin liki 100 ja seilasi kahta ajokaistaa kovin vaarallisen näköisesti. Ohitusta en edes miettinyt. Mietinkin jo soittamista poliisille, kun antamistani valomerkeistä hän ei kai edes huomioita tehnyt. Auto kun oli kaiken lisäksi ilman yhtäkään perävaloa ja myöhemmin kun se kurvasi edeltäni levike alueelle totesin sen myös edestä valottomaksi.

Kai oli kuskin väsynyt, kotimaisen yrittäjän ajokki, mutta jätän kertomatta kun pahempaa ei sattunut.
Liikennekulttuuriin kuuluu pysyä omalla kaistalla, tiekin kun on hyväkuntoinen, niin, ettei heittoja kuoppaisuuden vuoksi synny, niitä ei tiellä tarvitse toisen kaistan kautta kiertää.

Autoni katsastin, hyväksi havaittiin ja vuosi on taas luvallisesti lupa ajella, jos kortti säilyy. Kukapa sen nyt muutoin minulta veisi, mutta jos sairaus iskee ja muisti ei pelaa.

Pysähdyin kysymään tien laitaa kävelevältä. kävelysauvoja heiluttavalta naiselta mikä on hätänä. Hän ei käyttänyt sauvan kärkeä kertaakaan maassa niiden noin sadan metrin matkalla jotka hänen kulkuaan seurasin. Hän pyörähti välillä kävelemään takaisin päin ja taas kääntyi... kuin olisi hukassa.
Niin olikin. Hän ei muistanut kuka oli ja mistä on lähtenyt kukkamekossaan, mutta apu lähestyi polkupyöräilijän muodossa. Äiti oli karannut aamulenkille pois pihasta. Onneksi omaiset pitävät huolta ettei liian kaukana vaellä, eikä varsinkään metsässä, vaan pysyy tiellä josta on helpompi karkuri tavoittaa.

Näin tänään, saa nähdä mitä huominen. Mielenosoitukseen en aio, mutta töihinkään en mene!